Hiljaisen viikon tiistai 22.3.2005 Tuohikotti
”Mikä on totuus?”
– Näin kyseli Pilatus ja näin ovat ihmiset kautta
aikojen kyselleet.
Meihin ihmisiin on istutettu pyrkimys löytää totuus.
Sitä kaikki ovat aina tavoitelleet,
kuka paremmalla, kuka huonommalla menestyksellä.
Oikeastaan vasta viimeiset vuosikymmenet ovat tuoneet
tähän muutoksen.
Enää eivät monet etsi ehdottomia totuuksia.
Väitetään jopa, ettei mitään lopullisia totuuksia ole olemassakaan.
On vain mielipiteitä, käsityksiä, ajatuksia,
jotka muuttuvat ajan myötä.
Yhdelle yksi on totuus,
toinen taas pitää samaa asiaa valheena.
Ajatellaanpa vaikka kuoleman jälkeistä elämää.
Yksi on ehdottomasti sitä mieltä,
ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Se on hänen totuutensa.
Toinen taas on Raamatusta löytänyt sen totuuden,
että kuoleman jälkeen on taivas ja helvetti.
Kolmas uskoo, että ihminen syntyy maailmaan monta kertaa,
ja joku uskoo että kaikki pääsevät taivaaseen.
Kaikki nämä väittävät omistavansa totuuden.
Mistä me voimme tietää, mikä on totta?
Jeesus sanoi Pilatukselle:
”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän
maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta.
Jokainen, joka on totuudessa, kuulee minua”
Näin me voimme olla varmat siitä,
että Jeesuksen sanat ovat totuus.
Koska Hän on Jumalan Poika,
Hän tietää, niin kuin Jumala.
Ei niin kuin me ihmiset.
Jeesus osaa erottaa valheen ja totuuden,
oikean ja väärän. Meille se on usein vaikeaa.
Mitä Jeesus sitten tarkoitti tuolla totuudella?
Mikä on totuus?
Saman Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan,
että Jeesus oli ”täynnä armoa ja totuutta”.
Kaikki se,
mitä Vapahtaja teki tai sanoi,
heijasti siis totuutta.
Jeesuksen elämästä ja kuolemasta ja
opetuksista me siis näemme, mikä on lopullinen totuus.
Nämä eivät ole suhteellisia asioita.
Ne eivät ole epäselviä tai tulkinnanvaraisia asioita.
Jeesus OLI ja ON totuus.
Johannes sanoo myös,
että ”armon ja totuuden toi Jeesus Kristus”.
Ennen Häntä oli tässä maailmassa vain likimääräisyyksiä,
summittaisia tietoja.
Jeesuksen elämän jälkeen meillä ihmisillä on ollut mahdollisuus
löytää se, mikä on ehdottomasti ja kirkkaasti totta.
Raamatussa opetetaan monessa kohdin,
että pelastumisen edellytyksenä on se,
että ihminen oppii tuntemaan totuuden.
Paavali esimerkiksi sanoo,
että Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat,
ja tulisivat tuntemaan totuuden”. (1. Tm 2:4)
Totuuden tunteminen on siis sama asia kuin pelastetuksi
tuleminen.
Se, joka elää valheessa joutuu kadotukseen,
hän kulkee ohi pelastavan totuuden.
Mutta mikä tuo pelastava totuus sitten on?
Paavali kirjoittaa: ”Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen,
emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa,
vaan tuomme esiin TOTUUDEN ja toivomme,
että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä.
Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa,
se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen” (2. Kr 4:2)
Totuus siis sisältyy Jumalan sanaan,
Jumalan omaan ilmoitukseen.
Pohjimmiltaan on totuus annettu meille evankeliumissa,
eli sanomassa Jeesuksen sovitustyöstä.
Totuus on annettu meille Kristuksen persoonassa ja työssä.
Kun Pilatus kysyy: ”Mikä on totuus?”
hän ei ymmärrä, että TOTUUS itse asiassa SEISOO
hänen edessään.
Totuus ON tuo uupunut ja tuskainen mies,
joka on tuotu hänen tuomittavakseen.
Jos Pilatus olisi sen tiennyt,
hän varmasti olisi toiminut toisella tavoin.
Mutta hän ei ollut saanut sitä uskon lahjaa,
joka näkee Jumalan totuuden, Kristuksen.
Jeesus sanoi:
”Jokainen, joka on totuudessa, kuulee minua”.
Tällä Hän tarkoitti,
että jokainen, joka on Hänessä, Kristuksessa,
kuulee mielellään Hänen ääntään,
ja löytää totuuden.
On järkyttävää, että miljoonat ihmiset edelleenkin kulkevat
totuuden ohi.
He eivät kuule Jumalan sanaa,
tai torjuvat sen, jos kuulevat.
He kuvittelevat löytävänsä tästä maailmasta viisaampia ja
parempia totuuksia kuin sen,
joka meillä on evankeliumin sanassa.
Mutta he erehtyvät.
Maailmankaikkeuden suurin totuus on se,
että ihminen pelastuu uskomalla Jumalan Poikaan,
joka antoi henkensä ihmisten puolesta.
Tätä totuutta tuli Jeesus kuuluttamaan maailmalle,
eikä vain kuuluttamaan,
vaan Hän myös toteutti sen totuuden.
Tästä evankeliumin totuudesta käsin me ymmärrämme
kaiken muun tässä maailmassa.
Tämä totuus on se napa, se ydin, se akseli,
jonka ympärillä kaikki muu pyörii.
Jos meidän elämässämme on jokin muu keskus,
meidän elämämme vääristyy.
Me kuljemme väärään suuntaan.
Siksi Jeesus opetti meitä:
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen
vanhurskasta tahtoaan, niin myös teille kaikki
muu sen ohessa annetaan”
Tätä ei tehnyt Pilatus,
eivät juutalaisten johtomiehet,
ei myöskään kansa, joka alkoi huutaa:
”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”
Totuus olisi tehnyt heidät vapaiksi,
mutta he valitsivat mieluummin orjuuden.
Jeesushan oli opettanut heille,
että ”jos te pysytte uskollisina minun sanalleni,
te olette todella opetuslapsiani.
Te opitte tuntemaan totuuden,
ja totuus tekee teistä vapaita”.
Mutta ihmiset valitsivat oman tahdon tien,
vallan, kunnian, itsekkyyden tien.
He eivät alistuneet Jumalan totuudelle,
ja Jumalan sanalle
eivätkä seuranneet Kristusta.
Tämä on järkyttävä muistutus meille jokaiselle.
Jumala ei salli,
että me leikimme totuuden kanssa,
kyseenalaistamme Jumalan totuuksia.
Hän toivoo,
että me otamme evankeliumin totuuden uskolla vastaan,
ja elämme sen todeksi omassa elämässämme.
Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä,
että me elämme Jeesuksen, eli totuuden yhteydessä.
Elämme jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa.
Elämän Jumalan sanan alla,
ei sen yläpuolella.
Kuuntelemme Jumalan puhetta Raamatussa ja rukouksessa,
ja noudatamme sitä totuudessa ja rakkaudessa.
Tällaiseen itsetutkisteluun totuuden sanan valossa
meitä tänään kutsutaan.
Totuuden Henki, Pyhä Henki johdattakoon meitä
kaikkeen totuuteen itsestämme ja Kristuksesta.
Silloin me uskon kautta olemme iankaikkisen
elämän perillisiä.