Helluntai, Joh. 14:15-21, Martti Vaahtoranta

Martti Vaahtoranta
Pyhän Marian seurakunta (Rauma)

1.
Kuinkahan mones auto minulla on jo menossa? Ei kovin mones. Olen semmoinen peruskonservatiivi, joka pitää pysyvyydestä ja kammoksuu jatkuvia muutoksia. Niinpä mieluummin pidän autoa kauan ja annan huoltaa ja kunnostaa sitä, kuin olen alvariinsa sitä vaihtamassa. Ja halvemmaksikin se sillä tavalla taitaa tulla, varsinkin, kun pysyy osastolla ”käytetyt” tai ”paljon käytetyt autot”.
Sen verran autoja olen silti minäkin elämäni aikana vaihtanut, että tunnen ilmiön, joka on varmasti tuttu monelle saman kokeneelle: että semmoisia autoja, joita ei ennen oikeastaan koskaan huomannut liikenteessä, tulee nyt jatkuvasti vastaan. Se, että on itse valinnut ja ostanut juuri tietyn merkin tietyn mallin, saa samanlaiset autot ikään kuin poikkeamaan sivuun siitä huomaamattomasta autojen jonosta, joka virtana soljuu tiellä vastaan.
Sama voi koskea ihmisiä, niin kamalalta kuin kuulostaakin puhua Jumalan luomista veljistä ja sisarista samaan hengenvetoon pörisevien ja kolisevien autojen kanssa. Asuimme perheenä kaksi kertaa Saksassa, ensin puolitoista ja sitten vajaat yksitoista vuotta. Ensimmäisellä kerralla värkkäsin väitöskirjaani. Silloin en muista juuri koskaan nähneeni Saksan turkkilaisia. Vain jonkun siirtolapuutarhapalstan kotikaupungistani muistan, mutta sieltäkin ennen muuta herkullisen grillauksen tuoksun, sillä grillaamisen konstin turkkilaiset todella osaavat.
Sitten muutimme uudelleen Saksaan. Tällä kertaa turkkilaiset olivat tehtäväni. Minut lähetettiin pääasiassa juuri heidän parissaan annetun kristillisen todistuksen palvelukseen. Ja yhtäkkiä tuntui, että sama seutu, jolla olimme aikaisemmin asuneet, oli ihan täynnä turkkilaisia! Koska minussa oli sillä välin syttynyt rakkaus näihin ystäviin, joiden uskonto esti heitä näkemästä Kristuksessa Jumalan Poikaa ja maailman Vapahtajaa, näin heitä nyt kaikkialla siellä, missä en ennen ollut heitä huomannut.
Saksan turkkilaiset olivat olleet huomaamaton osa sitä ihmisten joukkoa, jonka päivittäin tapasin junassa, asemalla, työpaikalle kulkiessa ja kotikaupungissamme. Sitten tapahtui jotakin, joka muutti suhteeni heihin. Ja yhtäkkiä he ikään kuin nousivat koholle siitä kaksiulotteisesta kuvasta, johon he ennen olivat kadonneet. He erottuivat taustastaan kuin värillinen kohta muuten harmaassa ympäristössä.
2.
Vieläkin voimakkaampana tämän saman ilmiön voi kokea. Ehkä arvaat jo, mistä puhun. Ehkä sinäkin olet joskus ollut tai olet ehkä yhä rakastunut.
Silloin varmasti myös tunnet ilmiön, jota tarkoitan – sen merkillisen asian, että se, jota rakastat, ei olekaan enää yksi huomaamaton yksilö maailman miljardien ihmisten valtavassa joukossa. Nyt juuri tämä yksi ihminen on ainutlaatuinen persoona, jota ei oikeastaan edes voi verrata kehenkään toiseen. Maailmassa on vaikka kuinka paljon kauniita, fiksuja, helliä ja herttaisia naisia, maailmassa on vaikka kuinka paljon komeita, taitavia, lämpimiä ja huolehtivia miehiä. Kokonaisuutena he muodostavat kuitenkin valtavan ihmisten massan, jossa harmaan sävyt liittyvät toisiin harmaan sävyihin.
Sen sijaan hän, jota rakastat, on näistä kaikista miljardeista ihmisistä ainoa, joka nousee taustastaan esiin kuin värikuva mustavalko-otosten joukosta. Ja vieläkin enemmän saatat kokea: että häntä ikään kuin ympäröi valo, sädekehä, joka nostaa hänet koholle hänen kaksiulotteisesta ympäristöstään ja piirtää rajan hänen ja kaikkien muiden ihmisten välille.
3.
Joskus tämä sädekehä suorastaan häikäisee sinua. Se häikäisee pimeään tottuneita silmiäsi. Sanotaan, että ”hämärässä ovat kaikki kissat harmaita”. Vasta valo tekee mustasta mustan. Vasta auringon säteet näyttävät nousevan ukkospilven synkeyden.
Niin myös rakastettusi kirkkaus tekee sinusta pimeän. Hänen valossaan, hänen kauneutensa ja hyvyytensä taustaa vasten koet itsesi rumaksi ja vastenmieliseksi, likaiseksi, tyhmäksi ja pahaksi. Sinä, joka olit ajatellut, ettet ole sen huonompi kuin muutkaan, pohdit nyt kammiosi hiljaisuudessa ja rakastettusi kuva sielusi silmien edessä, kuinka uskaltaisit edes lähestyä häntä, saati, että voisit uskoa hänen näkevän sinussa mitään hyvää ja rakastamisen arvoista. Kuinka niin kaunis ja hyvä ihminen voisi sulkea sinut lämpönsä syliin!
Kuitenkin juuri niin tapahtuu. Tapahtuu ihme: hän, jota rakastat, rakastaa myös sinua, vaikket ole hänen rakkauttaan ansainnut, kuten itse koet. Itse asiassa hän rakasti sinua jo silloin, kun et itse vielä tiennyt rakastavasi häntä. Ja se valo, joka häntä ympäröi, on nyt yhteinen rakkautenne, joka yhdistää sinua häneen ja häntä sinuun.
Tämän ihmeen voivat ulkopuolisetkin nähdä nuorten rakastuneiden sulkeutuessa kaikelta muulta omaan, yhteiseen maailmaansa. Ei se silti vanhoillekaan pareille tuntematonta ole. Heillä on kymmenistä yhdessä eletyistä vuosista punottu muistojen maailma, jota ei ole kenelläkään muulla, salattu kahdenkeskisyys, jota kukaan muu ei tunne. Ja lämmin valo ympäröi yhä häntä, jota rakastan. Yhä hänen rakkautensa sulkee minut sisäänsä.
4.
Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret! Me vietämme tänään Helluntaita, yhtä kirkkovuoden suurista juhlista. Samalla puhumme suuresta salaisuudesta.
Päivän toisessa lukukappaleessa, helluntaiepistolassa, kuulimme, mitä ensimmäisenä kristillisenä Helluntaina tapahtui. Saimme seurata ainutkertaista pelastushistoriallista tapahtumaa. Pyhä Henki vuodatettiin apostolien päälle ja annettiin näkyvällä ja tuntuvalla tavalla seurakunnalle.
Ei niin, etteikö Hän olisi ollut jo ennen aikojen alkua ja luomisessa mukana ja vaikuttanut siinä. Ei niin, etteikö Hän olisi aina ollut samalla tavalla Luojana läsnä luomakunnassa kuin kaiken Isä ja ikuinen Sana, jossa ja johon kaikki luotiin ja joka pitää kaikkea yllä. Ei niin, etteikö Hän olisi puhunut profeettojen kautta ja vaikuttanut Vanhan liiton uskovissa.
Ei siis niin, etteikö Pyhä Henki olisi ollut lupauksena läsnä jo silloin, kun Hänen täyden ilmestymisensä päivää vasta odotettiin. Ei niin, etteikö Hän olisi ollut Herran Jeesuksen kasteessa, Hänen sanoissaan ja teoissaan. Ei niin, etteikö Hän olisi jo ennen Helluntaita vaikuttanut niissä Jeesuksen opetuslapsissa, jotka istuivat Hänen jalkojensa juuressa ja seurasivat Häntä.
Silti jotakin erityistä tapahtui ensimmäisensä kristillisenä Helluntaina. Silloin täyttyivät lupaukset. Silloin sinetöitiin se, mitä Herra Jeesus oli tehnyt täyttäessään Isän tahdon ihmiseksi tulemisessaan, kärsimisessään ja kuolemassaan, ylösnousemisessaan ja taivaaseen astumisessaan.
5.
Helluntai oli Herran Jeesuksen maanpäällisten pelastustekojen päätös ja samalla niiden uusi alku. Helatorstaihin, Jeesuksen taivaaseen astumiseen, päättyivät Hänen tekonsa maan päällä. Helluntaina ne kuitenkin alkoivat uudelleen ja uudella tavalla.
Jeesus ei kadonnutkaan siihen korkeaan ja tavoittamattomaan taivaaseen, johon Hän nousi niin, etteivät lapset enää voineet istua Hänen polvellaan, ettei Maria enää saattanut voidella Hänen päätään, ettei Martta voinut laittaa Hänelle ruokaa eivätkä apostolit kokoontua Hänen ympärilleen iltanuotion ääressä. Jeesuksen maanpäällinen vaellus päättyi Ristille ja niihin päiviin, jotka Hän ylösnousseena, ennen taivaaseen astumistaan, vietti opetuslastensa ja seuraajiensa kanssa – mutta Helluntaina se alkoi uudelleen, uudella tavalla ja uudella voimalla.
Helluntaina opetuslasten ensin pelästyneestä ja sitten rukouksessa odottavasta pienestä laumasta tuli Kristuksen Kirkko ja hengellinen ruumis, jonka Hän lähetti evankeliumi mukanaan kaikkeen maailmaan ja jonka Päänä Hän oli yhä omiensa luona. Helluntaina Herra myös varusti seurakuntansa antamalla sille erityisellä tavalla ja erityisin merkein Taivaallisen Isän lahjan, Pyhän Hengen, voimaksi matkalle ja Hänen lahjansa heikkojen apostolien ja koko uskovien joukon varustukseksi. Helluntaina Herra Jeesus vahvisti ja teki koettavaksi sen ihmeen, että vaikka Hän oli noussut taivaaseen ja istunut Isän oikealle puolelle ja vienyt meidän ihmisyytemme kirkkauden kunniaan, että vaikka Hän oli nyt yksi meistä siellä, minne Hän on meitä vielä kutsumassa ja viemässä, että Hän oli ja on silti myös ja aivan erityisellä tavalla meidän luonamme ”joka päivä maailman loppuun asti”, kuten Hän on luvannut.
6.
Sillä Pyhä Henki on Kristuksen Henki. Henkeä itseään me emme voi nähdä emmekä kuulla. Näkyväksi ja kuultavaksi Hän tulee siellä, missä on Kristus, Jumalan lihaksi tullut Sana.
Sen tähden Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa siellä, missä Jumalan kirjoitettu sana ja siihen perustuva saarna kertoo meille Jumalan suurista pelastusteoista tässä näkyvässä ja kuuluvassa maailmassa, siellä, missä sielumme silmien eteen maalataan Jumalan Poika ristiinnaulittuna ja missä Hän kuolleista ylösnousseena ilmestyy meillekin. Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa siellä, missä Herran Jeesuksen puheita ja opetuksia luetaan ja kerrotaan edelleen sellaisina, kuin Hän ne kerran maan päällä ja ylösnousseena ilmestyen puhui ja opetti ja missä Hänen käskynsä ja lupauksensa otetaan vakavasti ja niissä myös halutaan pysyä. Siellä Pyhä Henki kirkastaa meille Sanassa läsnäolevan Kristuksen.
Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa myös siellä, missä Jumalan suuret pelastusteot pyhissä sakramenteissa annetaan meille ja missä ne toteutuvat meitä varten. Sielläkin ja erityisesti siellä on lihaksi tullut Sana, meidän Herramme Jeesus Kristus myös taivaaseen astuttuaan sillä tavoin ihmisenä ja Jumalana läsnä, että me, aineelliset, aikaan ja paikkaan sidotut ihmiset, voimme kohdata Hänet. Itse asiassa juuri Taivaaseen astuneena Vapahtajana ja Isän kirkkaudesta osallisena Herrana Hän voi ajan ja paikan rajoittamatta olla ruumiillisesti läsnä kaikkialla, missä vietetään pyhää ehtoollista!
Enää Jeesus ei vaella vain pienen opetuslastensa joukon edellä eikä aterioi vain heidän kanssaan. Nyt Hän puhuu läsnäolevana miljoonille ja taas miljoonille omilleen ja viettää pyhää ateriaa heidän kanssaan tarjoten itsensä, oman todellisen ruumiinsa ja verensä ruoassa ja juomassa suulla ja sydämellä vastaanotettavaksi, syntien anteeksiantamiseksi ja iankaikkisen elämän lääkkeeksi.
Ja Pyhä Henki on se Rakkautta hohtava sädekehä, joka erottaa meille Herran Jeesuksen kaikista maailman ihmisistä ja osoittaa: tässä on Jumalan Pyhä, tässä on Jumalan Poika ja ikuinen Sana, tässä Marian Pojassa, josta Raamattu todistaa ja kertoo. Pyhä Henki on se jumalallinen Rakkaus, joka lämpimin värein piirtää Jeesuksen esiin Raamatun kertomusten keskeltä ja samalla erottaa Raamatun kaikkien muiden kirjojen joukosta ja näyttää meille sen olevan Jumalan sana ja ilmoitus Kristuksesta ja Kristuksessa.
7.
Aivan ensimmäiseksi tämä Jumalan Rakkauden kirkkaus, joka ympäröi Pyhän Hengen sädekehänä Herraa Jeesusta, kuitenkin pelottaa meitä. Yhtäkkiä ihminen Jeesus Nasaretilainen onkin ”Jumalan Pyhä”. Yhtäkkiä kalastaja Simon ymmärtää, ettei hänen edessään seiso vain puhetaitoinen ja kiinnostava mies, vaan jotakin paljon enemmän ja paljon pyhempää, niin, itse Jumalan Poika. Yhtäkkiä Raamattua lukeva kiinnostunut etsijä, joka arvostaa Jeesusta tärkeänä uskonnollisena opettajana, näkeekin, ettei Hän ole vain ”pyhä mies”, vaan Pyhä Jumala, ja kauhistuu ymmärtäessään, että tämä Jumala ja mies on kerran, viimeisenä päivän tuomitseva myös hänet. Yhtäkkiä myös Simon näkee itsensä pahana, syntisenä ja tuomittuna ihmisenä ja pyytää Herraa menemään luotaan pois.
Mutta Jeesus ei mene pois. Jeesus ei väisty syntisen luota. Jeesus ei tullut tuomitsemaan uskonnollista etsijää, vaan pelastamaan hänet. Ei Jeesus tuhoa myöskään Pietaria kirkkautensa pyhyydellä, sillä pyhyytensä kiivaudessaankin Hän on myös suurin mahdollinen rakkaus. Pyhässä Hengessä Jeesuksen jumalallinen rakkaus muodostaa sädekehän Hänen ympärilleen ja kirkastaa Hänet Jumalan pyhänä Poikana, joka on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, myös kaikkein suurimpia heistä – myös sinua ja minua.
8.
Sillä Pyhä Henki on Jumalan Rakkaus, joka on enemmän kuin vain tunne, vaikutuksia tai toimintaa. Hän on itse persoonallinen Rakkaus, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota me yhdessä Isän ja Pojan kanssa Jumalana kumarramme ja kunnioitamme. Ja Hän juuri on se Rakkaus, joka uskossa, vanhurskauttavan uskon syvimpänä salaisuutena, yhdistää meitä, Kristuksen Kirkkoa ja Hänen Morsiantaan ja sen Ylkää toisiinsa.
Uskon kautta Pyhä Henki erottaa meidät maailmasta ja liittää meidät Kristukseen. Pyhä Henki kirkastaa meille Herran Jeesuksen rakkauden, joka on ennen meidän rakkauttamme Häneen. Pyhä Henki antaa meille Hänessä ja Hänen tähtensä synnit anteeksi ja yhdistää meitä uskossa Häneen. Pyhä Henki luo meille, Kristuksen Kirkon jäsenille eli Hänen Morsiamelleen ja sen Yljälle oman, kauniin ja lämpöisen tilan kylmässä maailmassa. Pyhä Henki myös kuljettaa meitä Yljän seurassa ja punoo yhteisestä vaelluksestamme yhteisen maailman, jota uskosta osattomat eivät näe eivätkä koe tai jonka he korkeintaan aavistavat siitä rakkaudesta, jota Pyhä Henki vaikuttaa Kristuksen omissa myös ulkopuolisia kohtaan.
Se on matka, joka ei aina ole helppo. Se voi olla täynnä ikävää, lankeemuksia, kärsimystä, synnin syyllisyyttä, sairautta ja väsymystä. Sellaisenakin se on kuitenkin matka, jota kuljetaan yhdessä Yljän kanssa. Sen tähden se on myös ehtymättömän rakkauden, anteeksiantamuksen, avun ja levon matka, sillä sitä tehdään Pyhässä Hengessä ja Herran Jeesuksen salattuun läsnäoloon sulkeutuen.
Se on matka, joka erottuu värillisenä harmaasävyisestä taustastaan. Pyhä Henki on sen värit ja sen lämpö. Hän on sen valo ja voima. Hän on Kristuksen Henki, Totuuden Henki ja armon Henki. Hän on Rakkaus.
9.
Helluntai on suuri juhla. Kiitos olkoon Jumalan, joka ei ole jättänyt meitä yksin! Kiitos Isän, joka antoi meille Poikansa. Kiitos Jeesuksen, joka on sovittanut syntimme ja avannut meille anteeksiantamuksen oven aina taivaaseen asti! Kiitos, että Hän taivaaseen astuneenakin on luonamme ja kulkee rinnallamme! Ja kiitos Pyhän Hengen, loppumattoman Rakkauden ja ikuisen Kirkkauden, jonka lämmössä ja valossa saamme vaeltaa! Kiitos sanasta ja sakramenteista, joissa Hän vaikuttaa ja kirkastaa meille pelastuksemme salaisuutta Kristuksessa! Amen.