11. sunnuntai helluntaista, Luuk. 19:41-48, Tapio Luoma

Tapio Luoma
Laajasalo, Helsinki

Kirkon ulkosuomalaistyön seminaarin messu

Kaupungeissa tapahtuu. Kautta ihmiskunnan historian kaupunkeihin on tultu milloin työn ja toimeentulon vuoksi, milloin viihteen ja seikkailujen takia. Kaupungeista ovat aina olleet hallinnollisia, taloudellisia, kulttuurisia ja uskonnollisia keskuksia, joista käsin on hallittu ja johdettu asioita. Niiden asukkaat edustavat monenlaisia ihmisryhmiä, uskontoja, kulttuureja, kansallisuuksia, erilaisia ajattelutapoja, maailmankatsomuksia ja sosiaalisia ryhmiä. Kaupungeissa, erilaisten ihmisten eläessä huomattavan lähellä toisiaan, monet kokevat saavansa tilaa persoonalleen ja ajatuksilleen paremmin kuin kaupungin ulkopuolella. Kaupungit ovat aina luvanneet paljon. Ne ovat edelleen ihmisen toiveiden, unelmien ja tulevaisuudenhaaveiden keskittymiä. Ihmisen syvimmät tunnot ja suurimmat kaipaukset tulevat erityisen hyvin esille kaupungeissa. Kaupunki on kuin kuva siitä, mitä ihminen elämäänsä etsii.

Päivän evankeliumissa Herramme Jeesus lähestyi oman kansansa pääkaupunkia Jerusalemia ilmeisen ristiriitaisin tuntein. Hänen kerrotaan puhjenneen itkuun kaupungin nähdessään. Jeesuksen sanat paljastavat, että tuo itku nousi rakkaudesta Jerusalemia ja sen asukkaita kohtaan. Jeesus tunnisti kaupungin olemukseen sisältyvän kaipauksen, joka oli ajan saatossa ohjannut ihmisiä etsiytymään toistensa lähelle tekemään yhteistyötä. ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on.”

Jeesuksen sanoissa voi nähdä paitsi syvää välittämistä myös surua siitä, että kaupungin asukkaat eivät löydä etsimäänsä. Kaipaus ei saakaan täyttymystään, unelmat eivät toteudukaan. Kaupungissa ihminen kyllä samoilee monenlaisten virikkeiden keskellä, mutta mikä niistä riittäisi tuomaan tyydytyksen? Tämän vuoksi kaupungista löytyy menestystarinoiden lisäksi myös syrjäytymisen ja pettymysten leimaamia ihmiskohtaloita.

Te kirkon ulkosuomalaistyöntekijät ette välttämättä aina työskentele kaupungeissa, vaan kohtaatte ihmisiä hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Mutta ihmisen kaipauksen te kohtaatte, sen kaipauksen, joka on saanut lähtemään vieraaseen maahan milloin työn, milloin rakkaitten ihmisten, milloin virkistyksen vuoksi. Tuo kaipaus on meille kaikille yhteinen, asuimmepa maalla tai kaupungissa, Suomessa tai ulkomailla. Me kaipaamme turvallisuutta, kokemusta sitä, että juuri nyt minun elämäni on hyvissä käsissä eikä ole syytä pelkoon. Tämä meille kaikille yhteinen kaipaus on usein paljon selvemmin hahmotettavissa juuri ulkomailla, siirtolaisyhteisössä tai turistikohteessa. Tämän vuoksi tätä kirkkomme täsmätyötä tarvitaan, tätä työtä, jossa ulkomaille muuttaneen tai siellä vierailevan ihmisen kaipaus otetaan todesta ja jossa sitä kunnioitetaan yhtenä tärkeänä ihmisyyden osa-alueena. Tässä työssä te, hyvät työtoverit kirkkomme ulkosuomalaistyössä, saatte palvella.

Jerusalemiin saavuttuaan Jeesus meni ihmisen kaipauksen yhteen selvimpään ilmentymispaikkaan, temppeliin. Kirkot, temppelit, moskeijat ja muut palvontapaikat antavat leimansa monelle kaupungille. Siellä missä on ihmisiä, siellä on kaipausta, ja missä on kaipausta, siellä etsitään Jumalaa. Milloin ikinä ihminen etsii vastausta elämänsä syvimpiin kysymyksiin, niihin kysymyksiin, jotka liittyvät kaiken tarkoitukseen ja oman elämän merkitykseen, hän ei voi välttyä tavalla tai toisella pohtimasta asiaa uskonnollisesta näkökulmasta. Maailmankatsomuksia ja jumalia on monenlaisia, niitäkin, joissa pyritään vastaamaan ihmisen kaipaukseen ilman mitään viittausta Jumalaan. Mutta elämän ja todellisuuden syvimpiä ulottuvuuksia pohdittaessa kysymystä Jumalasta ei voi sivuuttaa.

Tämän vuoksi kirkon työllä on paikkansa kaikkialla siellä, missä ihminen kaipaa ja kyselee. Siksi kirkon tulee pysyä keskellä kylää ja keskellä kaupunkia, sillä juuri siinä on sen paikka. Tämän vuoksi Jeesus meni Jerusalemiin saavuttuaan temppeliin. Jeesuksen kerrotaan ajaneen ulos temppeliin saapuneita kaupustelijoita. Jos uskon Jumalaan on todella määrä merkitä jotakin, sitä ei voi ehdollistaa. Ei voi sanoa: ”Saat osaksesi Jumalan armon ja rakkauden, jos teet sitä tai tuota, jos annat vastineeksi yhtä ja toista.” Ehdollistettua, vastikkeellista hyväksyntää ja rakkautta ovat kaupungit pullollaan eikä mikään ihme, jos tämä ajattelutapa yrittää tunkeutua myös hengellisen elämän alueelle. Mutta on muistettava, että Jumalan armosta ja rakkaudesta ei voi kukaan maksaa mitään, sillä muuten se ei enää olisi armoa eikä rakkautta. Jeesuksen sovitustyöhön perustuva evankeliumi on niin helppo tärvellä ehtoja asettamalla ja vastikkeita vaatimalla.

Jeesus puhuu temppelistä rukouksen huoneena. Siellä missä on ihmisiä, siellä on rukousta, joskus sanoiksi puettuja ajatuksia, mutta usein myös sanattomaksi jäävää kaipausta. Pohjimmaisena molemmissa on toive, kunpa Jumala kuulisi. Kirkon työssä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin rukouksella on keskeinen sija. Kun rukoilemme, asetumme toistemme rinnalle ihmisinä, jotka tarvitsemme Jumalaa ja olemme hänestä riippuvaisia. Rukous auttaa meitä muistamaan, kenen omia olemme, kenelle kuulumme ja keitä me olemme. Ja kaiken taustalla on luottamus siihen, että Jumala kyllä kuulee.

Jeesuksen seuraaminen ja rukoileminen nostattaa monenlaisia tunteita. Kaupungeissa, joissa erilaiset maailmankatsomukset ja ajatukset kohtaavat, Jeesuksen seuraamista ja rukousta ei aina ymmärretä. Päivän evankeliumissa Jeesus oli kiusallinen hahmo, koska hän haastoi vallitsevat ajatukset uskonnosta ja Jumalasta ja uhkasi tällä tavoin sitä, mikä katsottiin yleisesti hyväksytyksi. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat Jeesuksen pois tieltä. He eivät kuitenkaan onnistuneet aikeissaan, koska Jeesuksen ympärillä oli jatkuvasti kuulijoita.

Tässä on oikeastaan kuvattuna myös kirkon tehtävä, toteutuipa se missä tahansa, vaikkapa ulkomailla asuvien ja siellä vierailevien suomalaisten parissa. Kirkon tehtävänä on antaa tila kirkon Herralle. Hänen ympärilleen kyllä sitten kokoontuu kuulijoita, niitä, jotka vähintäänkin aavistelevat, että Jeesuksen läsnäolo on avain oman kaipauksen ymmärtämiseen sekä omien syvimpien kysymysten kohtaamiseen. Hän etsii meitä ja me etsimme häntä olkoon kirkko kohtaamispaikkamme.