Hyvä paimen on helläkasvoinen ja helläsilmäinen kiiltokuvapaimen, joka kaitsee puhtaan valkeita lampaita.
Me olemme täynnä tällaisia hellyttäviä mielikuvia. Luja on mielikuvituksen voima. Samanoloisesti paimenpsalmi ja kuulemamme Hesekielin kirjan kohta kertovat meille paimenesta. Paimen on hallitsija ja johtaja ja kaitsija, jonka tehtävänä on pitää laumansa kasassa, onpa lauma sitten lammaslauma, tai vaikkapa ymmärtäisimme sen ihmisjoukoksi ja paimenen ihmisten paimeneksi.
Sitten tulee Jeesus ja sotkee hyvät kuviot. Hän ei olekaan kiiltokuvapaimen. Ei tässä tarvitakaan kaiken maailman johtajia ja kokoajia ja laumassa pitäjiä. Ollenkaan olennaista ei ole se, millaisessa laumassa tai rykelmässä tai hajakuviossa lampaat ovat. Eikä sillä olekaan merkitystä, että ihmiset saadaan koottua yhteen laumaan, jossa jokaisen tulisi mielellään askeltaa samaan tahtiin kuin neuvostoarmeija konsanaan. Ei meidän tarvitsekaan kumartaa samaan suuntaan ja olla sievästi ja tarkasti omalla paikallamme. Koko lauma saa asettua vapaasti vihreille niityille ja vetten ääreen, tai kulkea pimeässä laaksossa – tai vaikka nauttia elämästä kaupungin kivikaduilla ja terasseilla. Tällainen on Jeesuksen mukaan oikea hyvä paimen. Hän ei kuulostele tai arvostele meidän elämäämme.
Yhden näkökulman Jeesus kuitenkin nostaa hyvin vahvasti esille. Mitään laumoja tarkkoine rajoineen ei koota, ei ole olemassa mitään lauman tai lauman jäsenen ohjekirjaa. Mutta yhtä oikea hyvä paimen pitää tärkeänä. Ihmisryhmiä erottavat vihollisuuksien muurit on purettava! Jumala ei luonut meitä ihmisiä toistemme arvostelijoiksi. Ja juuri siksi kaikenlainen muurien rakentaminen ja raja-aitojen tekeminen erilaisin perustein on vastenmielistä. Antaa ihmisten elää omaa elämäänsä sellaisina kuin he ovat.
Oikea hyvä paimen ei siis tarkoita hyväluontoista tai edes ammattinsa hyvin osaavaa paimenta, joka osaa kaitsea laumaansa oikealla tavalla. Jeesus on muuttanut oikean hyvän paimenen tehtävän hyvin yksinkertaiseksi. Siinä vaiheessa voimme jo kokonaan unohtaa Jeesuksen puhuvan lampaista. Voimme unohtaa kaitsemisen. Jäljelle jää enää kaikkein olennaisin. Jeesuksen pitkässä puheessa hyvästä paimenesta on monenlaisia polkuja, mutta ydinsanoma on selkeä: oikea hyvä paimen panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta! Jeesuksen elämäntyö rohkeine riskinottoineen ja kärsimyksen ja kuoleman vaiheineen näyttää, millainen on oikea hyvä paimen – tai siis kuka on oikea hyvä paimen.
Lauma ei tarkoitakaan enää jotain rajattua joukkoa, joka kulkee yhdessä ja jota pidetään yhdessä. Ensimmäisten kristittyjen aikaan oli kaksi ryhmää, juutalaiskristityt ja pakanakristityt. Jeesus oli niiden molempien ryhmien oikea hyvä paimen – ja erilaisista ja eri tavalla ajattelevista kristittyjen ryhmistä huolimatta oli vain yksi lauma. Perusta Kristuksen kirkon ykseyteen näkyy jo siinä.
Siksi jälleen kerran Jeesus oikeana hyvänä paimenena kutsuu meitä elämään yhdessä. Hän kieltää kokonaan sellaisen mahdollisuuden, että olisi useita laumoja. Me kaikki Kristukseen kastetut uskovat kuulumme yhteen ja samaan ryhmään. Merkitystä ei ole sillä, millaisia eroja meidän välillämme on uskon sisällössä tai käytännöissä ja tavoissa. Olennaista on Jeesus. Jeesuksessa murtuivat kaikki raja-aidat siitä huolimatta, että me ihmiset niitä rakennamme.
Oikeana hyvänä paimenena Jeesus on antanut henkensä kaikkien ihmisten puolesta. Niidenkin puolesta, jotka eivät usko häneen. Siksi Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa kaatuivat sellaisetkin raja-aidat jotka erottavat ylipäätään ihmisiä toisistaan. Eivät vain kaikki kristityt kuulu yhteen ja ainoaan samaan porukkaan. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia. Siksi näkyvät ja näkymättömät raja-aidat on tarkoitettu murrettaviksi. Vapaus ja veljeys ja tasa-arvo vaikuttavat minun ja jokaisen muun ihmisen välillä. Sitä ei poista edes se, että on kristittyjä ja ei-kristittyjä. Kenenkään ihmisen ei tarvitse alistua minkäänlaiseen toisen ihmisen alistamaksi vahingoittamaksi – onpa kristitty tai ei.
Olemalla riippuvainen Jumalasta ja toteuttamalla Jumalan tahtoa Jeesuksesta tuli oikea hyvä paimen. Enää ei ole tarvetta kerätä pisteitä Jumalan edessä pyrkimällä olemaan juuri tietynlainen Jumalan oma. Sellaisen turvallisuuden olla omana itsenä Jumalan edessä Jeesus antaa meille. Jeesuksen paimenuuden ydin on siinä, että mitä rujommalta ja heikommalta hän näyttää, sitä vahvemmin hän on se oikea hyvä paimen. Hän antaa henkensä heikkojen, sairaiden ja haavoittuneiden puolesta. Niiden puolesta, jotka tahtovat luoda eri laumoja. Ja niidenkin puolesta, jotka eivät vielä ole kutsua kuulleet.
Oikea hyvä paimen on rujokasvoinen mutta helläsilmäinen ristiinnaulittu Jeesus, joka antoi henkensä monella tavalla huonojen ja pahojen puolesta.