”Herran syntymä on lähellä” on siis tämän päivän aihe. Ja näissä vaiheissa elettiin myös päivän tekstissä. Siinä kerrotaan, että Maria ja Joosef olivat jo kihloissa. Tuona aikoina kihloihin meneminen olikin jo todella iso asia, silloin ihmiset käytännössä jo olivat lupautuneet toisilleen. Kihlaus oli jo juridisesti sitova, joka purkaantui vain kuolemantapauksessa ja joissakin tilanteissa avioeromenettelyllä. Jos kihlattu kuoli ennen avioliiton alkamista, tuli puolisosta leski. Morsian pysyi isänsä kodissa kuitenkin koko kihlauksen ajan ja miestä kutsuttiin aviomieheksi jo tuossa vaiheessa. Avioliitosta tuli täydellinen sitten, kun mies toi julkisessa seremoniassa kotiinsa ja siitä alkoi myös heidän aviollinen yhdyselämänsä.
Tässä kihlausvaiheessa sitten jo todettiin Marian raskaus. Joosef ei tästä voinut ensi alkuun tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että Maria oli ollut hänelle uskoton. Herrasmiehenä Joosef aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Siihen oli tuon ajan käytäntöjen mukaan vielä ihan kunniallinen mahdollisuus miehen kannalta.
Mutta sitten tapahtui jumalallinen asioihin puuttuminen. Siellä kun Joosef ahdistuneena pähkäilee tilannettaan, hänelle ilmestyy unessa Herran enkeli, joka valaisee hänelle Marian lapsen jumalallisen alkuperän: ”Se mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä”. Ja siksi Herran enkeli lempeästi häntä ohjeisti: ”Älä siksi pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.” Muutakin enkeli sitten sanoi – palataan siihen vähän myöhemmin – mutta Joosefin tekemä johtopäätös oli, että Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.
Voidaan pohtia eteenpäin miten asioissa olisi käynyt, jos Joosef olisi toteuttanut ensimmäisen aikomuksensa. Jos hän olisi jättänyt Marian, olisi Mariasta tullut siis kohta syntyvän lapsen yksinhuoltaja. Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, että yksinhuoltajan asema ei ole helppo, kun pitää yksin kantaa vastuu kaikesta lapseen liittyvästä. Mutta tuona aikana se olisi ollut monin verroin hankalampaa: Marialla ei olisi ollut aviomiehensä turvaa ja lisäksi hän olisi joutunut kantamaan häpeää uskottomuudestaan ja siinä yhteisössä hän olisi joutunut melkoiseksi hylkiöksi.
Nyt Joosef asettui vaimonsa rinnalle ja auttoi tätä suoraselkäisesti niin kuin kunnon miehen kuuluukin tehdä. Joosef oli myös yhdessä Marian kanssa kantamassa sitä häpeää, että lapsi syntyi liian aikaisin siihen nähden, että sukupuolielämän sai aloittaa vasta lopullisen naimisiin menemisen ja yhteen muuttamisen jälkeen. Siinä riitti kyläläisille päivittelemistä, koska tässä vaiheessahan vain Marialla ja Joosefilla ja ehkä Elisabetilla ja tämän miehellä oli tieto siitä, että lapsi ei syntynytkään luonnollista tietä, vaan ”sikisi Pyhästä Hengestä”, niin kuin Uskontunnustuksessakin sanomme. Tämä yliluonnollinen lähtökohta selvisi monille muille vasta myöhemmin.
Näin kun Joosef asettui enkelin ohjaamana Marian viralliseksi aviomieheksi, niin kyllä syntyvän poikalapsenkin tie siinä tasoittui melkoisesti. Tiedämme sen, että lapset tarvitsevat niin isää kuin äitiäkin. Nyt miehen malli Jeesuksella oli omasta perheestä ja hän myöhemmin seurasi myös isäänsä siinä, että valmistui isänsä kanssa samaan ammattiin, puusepäksi. Aika useinhan huomiomme kiinnittyy Mariaan ja Joosef jää sivuun kunnioituksesta ja arvostuksesta. Ja ajattelemme Jeesustakin mieluummin Jumalan kuin Joosefin Poikan, jota Hän siis toki oli. Mutta oli Jeesuksella siis maallinen isäkin, Joosef! Näin kun mietitään, että mikä olisi ollut Marian ja Jeesuksen kohtalo ilman Joosefia, niin heikosti olisi mennyt.
Ajatelkaamme siis Joosefia sankarina, aviomiehenä ja isänä, joka täytti paikkansa hyvin. Hän ei ollut jokin ”perässä vedettävä”, jolle asiat vain tapahtui. Vaan hän käytti vastuullisesti ja miehekkääsi tahtoaan, voimaansa, aikaansa, kaikkia Jumalalta saatuja lahjoja hyviin päämääriin. Ja ajatelkaamme Jumalaa, että hän hyvin johdatti tuon perheen vaiheita. Ja ajatelkaamme omallakin kohdallamme, että Jumalalta saamme odottaa vain hyvää johdatusta. Kyllä Taivaan Isä tahtoo järjestää elämämme asioita sellaiselle mallille, että meillä voisi säilyä rohkeus, ilo ja luottamus, vaikka välillä menisi heikomminkin. Myös vastoinkäymisissä Jumala on meidän kanssamme, niin kuin Hän oli tuon perheen kanssa ja vei heitä tästä visaisesta tilanteesta eteenpäin.
Miten sitten tuo neitseestä syntyminen? Onko siihen vaikea uskoa? Mitä olisivat kyläläiset sanoneet kun heille olisi menty kertomaan, että kyllä tässä taustalla on paljon muutakin kuin mitä mielissänne kuvittelette! Ja minkälaisen vastakaiun tänään saa ajatus ja opetus siitä, että Jeesus syntyi neitseestä?
Kun Raamatun kautta asiaa lähestymme, niin jo Vanhan Testamentin puolelta tulee Jesajalta ajatus: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel”. Eli ainakaan juutalaisille ei ollut vieras tämä ajatus neitseestä syntymisestä. Tokihan se kuulostaa huikealta. Mutta jos ajatellaan asiaa sitä kautta, että mitä kaikkea muuta Jumala on tehnyt, niin ehkäpä tämä ei olekaan niin mahdoton asia. Yhtä hyvin voimme kysyä: ”miten joku on voinut luoda koko maailman?” tai ”kuinka joku voi pelkän sanan voimalla muuttaa veden viiniksi?” tai ”kuinka on mahdollista, että joku herää kuolleista” jne.
Kristinuskossa me uskomme Jumalaan, jolle kaikki on mahdollista. Niinpä saamme kumartua syvään tämänkin mysteerin edessä, että Jumala voi hedelmöittää munasolunkin, jos on niin hänen hyvä suunnitelmansa. Miksi Jeesuksen syntymän tuli tapahtua tällaista kautta? Tähän on vastattu niin, että ihmiset tarvitsivat pelastajan oman syntiin langenneen ihmiskunnan ulkopuolelta. Jos Jeesus olisi syntynyt tavallista tietä, hän olisi ollut saman perisynnin alainen kuin koko muukin ihmiskunta. Tällainen pelastaja me tarvittiin, josta heprealaiskirjeessä kirjoitetaan: ”Häntä on koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin” (Hepr. 4:14)
Jeesusta kutsutaan Roomalaiskirjeessä ”Uudeksi Aadamiksi”. Paratiisiin luotu Aadam lankesi syntiin, mutta tämä uusi Aadam ei sitä tehnyt. Hän teki kaikessa Jumalan tahdon ja näin hänestä oli myös viattomaksi uhriksi meidän syntiemme sovitukseksi.
Kun enkeli antoi Joosefille ilmoituksen Jeesuksen jumalallisesta syntymästä, niin samalla hän jo julisti Jeesuksen tehtävää hänen nimiensä kautta. ”Sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Nimi ”Jeesus” tarkoittaa ”pelastaa, vapauttaa”. Ei ollut siis sattumaa, että pojan nimeksi tuli Jeesus. Näin jatkettiin sitä Vanhan testamentin puolelta tullutta perinnettä, että nimet merkitsevät jotakin ja ne viitoittavat ja rohkaisevat ihmistä saamaan aikaan hyviä asioita.
Ja kun ensin häntä on nimitetty pelastajaksi ja vapauttajaksi, niin enkeli vielä viittaa tuohon Jesajan profetiaan, jossa pojalle annetaan nimi ”Immanuel”, Jumalan on meidän kanssamme. Nyt kun Jeesus saa aikaan vapautuksen ja pelastuksen, niin se samalla tarkoittaa, että Jumala on meidän kanssamme. Kun Jeesus tuli veljeksemme, yhdeksi meistä, ihmiseksi, niin silloin hän toi ihmiskuntaan myös kaikessa laajuudessaan Jumalan tuntemisen ja Jumalan läsnäolon. Kun olemme Jeesukselta saaneet syntimme anteeksi, niin saamme myös varmasti uskoa, että Jumala on meidän kanssamme, niin kuin hän on Jeesuksen kanssa. Koko meidän elämämme kootaan näin kolmiyhteisen Jumalan syliin.
”Herran syntymä on lähellä”, näin kuuluu siis 4. adventtisunnuntain sanoma. Kaksi päivää tästä enää on jouluaattoon. Me saamme tänään muistaa siis Jumalan hyvää johdatusta Jeesuksen ajallisen elämän alkuvaiheissa ja niitä kaikkia hyviä lupauksia, jotka häneen liitetään: syntien anteeksisaaminen ja Jumalan läsnäolo elämässämme jokaisena päivänä. Ja tämä Jumalan huolenpito on niin kokonaisvaltaista, että se ulottaa vaikutuksensa myös ajan rajan toiselle puolelle. Sieltä enkeli tuli Joosefin uneen antamaan hyvän jumalallisen johdatuksensa, ja jota Joosef siis myös seurasi. Tämän päivän evankeliumi ohjaa meitä yksinkertaisiin, hyviin perusasioihin jumalasuhteessamme: turvatkaamme anteeksiantamukseen, luottakaamme Jumalan läsnäoloon ja antakaamme elämämme Hänen hyvään johdatukseensa. Silloin me saamme yhdessä Jeesuksen kanssa olla tuomassa hyviä, Jumalan tarkoittamia asioita tähän maailmaan.
Siltä pohjalta on hyvä lähteä jouluakin viettämään, Jumalan antama rauha ja rakkaus sydämissämme.