Hyvät ystävät. Näkyvän ja näkymättömän maailman raja tulee vääjäämättä kerran vastaan. Ajan ja iankaikkisuuden raja on meille ennalta määrätty. Matka syntymästä kuolemaan voi olla pitkä tai lyhyt. Kerran matka on kuljettu loppuun.
Kuoleman todellisuus tulee lähelle kutsumatta. Läheisestä ja rakkaasta ihmisestä on pakko päästää irti. Joudumme luovuttamaan rakkaamme Jumalan haltuun, Jumalan syliin. Kuolema on peruuttamaton. Mikään ei tuo kuollutta takasin. Jäljellä on vain muistot: hymy, nauru, katse, kauniit sanat, rakkaus, välittäminen, kaikki yhdessä koettu, yhdessä jaettu elämä.
Elämä ei ole aina helppoa. Elämä ei ole aina kaunista. On surua, kipua, tuskaa, väsymystä, sairautta. On pahoja asioita. Usein ihmisen taakka on kohtuuttoman suuri kannettavaksi.
Tämä pyhäinpäivän ilta on muistojen, surun ja kaipauksen ilta. Suru ja kaipaus kertovat rakkaudesta. Edesmennyt läheinen on ollut tärkeä ja rakas.
Jokaisen edesmenneet elämänmatka on ollut erilainen, ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Toisinaan muisto on kaunis ja valoisa. Toisinaan muisto on kipeä ja raskas. Aina ei haluaisi muistaa.
Tänä iltana saamme katsoa ajatuksissamme ja uskon todellisuudessa taivaan hyvyyttä ja kirkkautta. Taivaan todellisuus antaa toivon ja lohdun.
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) Näillä tutuilla sanoilla alkaa Raamattu. Jumalan luomistyön tähden elämällä on merkitys. Jokaisen ihmisen elämällä on merkitys.
”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.” (Ilm. 21:1) Raamatun lopussa on meille lohdullinen ja kaunis lupaus taivaan kodista, iankaikkisesta elämästä.
Kristuksen tähden taivaan kodissa on hyvä olla. Taivaan kodissa ei ole mitään pahaa. Iankaikkisuuden Jumala lupaa meille tänä iltana taivaasta: ”Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:4)
Taivaan kodissa ihmisen on hyvä olla. Jumala pitää luomastaan ja lunastamastaan lapsesta huolen. ”Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.” (Ilm. 21:3) Taivaassa elämän taakkojen uuvuttama saa levon ja rauhan.
Kristuksessa meillä on lahjana kaikki: anteeksianto, armo ja pelastus. Älkäämme katsoko ihmisen pahuutta. Katsokaamme Jumalan hyvyyttä, rakkautta ja armoa. Taivas on lahja. Ihmisen omilla teoilla, ansioilla, hyvyydellä ja tunteilla ei ole merkitystä. Ei ole ihmisen määrittelemää uskon mittaa tai muotoa, mikä tulisi täyttää. Usko on salattu Jumalan lahja. Taivas on Jumalan lahja.
Taivas on totta Jumalan tähden. Jumala ei hylkää rakasta lastaan kuoleman pimeyteen. Kuoleman pimeyteen kätkeytyy iankaikkisen elämän kirkkaus.
Ihmisen elämän päämäärä on taivas. Olemme taivastien kulkijoita. Omin voimin kukaan ei pääse perille. Onneksi on armo. Ja Kristus.
Meidän ei tarvitse pelätä. Edesmenneillä läheisillämme on nyt kaikki hyvin. On vain rauha ja lepo. On hyvä olla. Kerran jokainen meistä saa kulkea oman kuoleman ja haudan kautta taivaan kotiin. Kerran olemme jälleen yhdessä edesmenneiden rakkaidemme kanssa. Silloin on hyvä olla.