Millaista aikaa elämme? Tässä maailmassa on paljon elämyshakuisuutta, nautinnonhalua ja lyhytjänteisyyttä tyyliin ”kaikki, tänään, tässä ja nyt”. Tällaiset pyyteet saattavat heijastua myös uskonnolliseen etsintään ja uskon harjoitukseen: Jumalakin halutaan ehkä valjastaa itsekkäiden tarkoitusperien palvelijaksi. Erityisesti tämä näyttää koskevan Pyhän Hengen toimintaa.
Toisaalta monet kaipaavat kestävää perustaa, uskon ja elämän kiintopistettä, vastapainona epävarmuuden kyllästämälle, levottomalle maailmalle – ja omalle sisäiselle rauhattomuudelle. Monen kokeilun tie on jo ehkä käyty loppuun. Mikä kestäisi kuolemankin edessä? Vanhat sanoivat: ”Golgatan risti ja kasteeni kallis, siinä mä kurja oon kuolohon valmis”. Ratkaisevaa tässä on, mitä kasteemme merkitsee ja mihin se kutsuu meitä joka päivä.
Mihin laajempaan kokonaisuuteen päivän evankeliumi liittyy? Luukas kertoo Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta, sitten Johannes Kastajasta Jeesuksen edelläkävijänä, Jeesuksen saamasta kasteesta, kiusauksista ja julkisen toiminnan alkamisesta. Kaikilla näillä on vastineensa myös meidän uskonelämässämme: uudestisyntymisenä, kasteena, kiusauksina ja kutsumuksena – ei kuitenkaan yksi yhteen, kirjaimellisesti, onhan Jeesuksen elämässä yhtä ja toista ainutkertaista. Jeesuksen saama kaste ei merkitse vaatimusta kastaa vain aikuisia. Jeesus ei saanut kastetta oman syntisyytensä takia, vaan koska hän otti kantaakseen meille kuuluvan rangaistuksen. Kasteessaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa julistaa Jumalan valtakuntaa. Hän vihkiytyi saamaansa tehtävään ristinuhrina.
Kasteesta alkaa oma vaelluksemme kristittyinä. Olemme liitetyt Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, samoin hänen seurakuntaansa. Kasteessa meille annetaan lahjaksi kaikki se, mitä Jeesus on valmistanut kuollessaan ristillä, noustessaan kuolleista, astuessaan ylös taivaisiin ja vuodattaessaan Pyhän Hengen seurakunnalle. Olemme kutsutut Jumalan lapseuteen ja otetut armon osallisuuteen. Armo kuuluu juuri sinulle! Armo ilmenee myös armolahjoina, erityisinä palvelulahjoina seurakunnassa – tehtävissä, joihin on samoin annettu kutsu jo kasteessa, Kristuksen ruumiin jäseninä.
Kasteessa olemme tulleet osallisiksi myös Kristuksen kärsimyksistä. Kristus kävi läpi ihmisen kaiken heikkouden ja vaivan, mutta meillä on myös uskon tunnustamisen risti kannettavana. Kuitenkin todistajaa kohtaava pilkka ”sattuu aina Kristukseen”. Hän auttaa meitä armollaan, antaen uutta rohkeutta vastustuksen keskellä.
Meitä kutsutaan uskoen ammentamaan kasteen lahjoja.
Että uskomme säilyisi ja uudistuisi, tarvitsemme opetusta, kaste- ja lähetyskäskyn mukaan. Meitä kutsutaan opetuslapsiksi, joita tehdään seurakunnan toimesta, kastamalla ja opettamalla.
Johannes Kastaja oli profeettana uuden liiton airut ja eli jonkin aikaa yhdessä jälkeensä tulleen, Jeesuksen kanssa. Päivän evankeliumi ilmaisee selvästi, miten Johanneksen kaste oli vielä esikuvallinen, ikään kuin alustava, Jeesuksen asettamaan, kristilliseen kasteeseen nähden.
Johannes kastoi vedellä parannukseen, mutta Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Jeesuksen käskyn mukainen, vedellä toimitettu kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja Pyhän Hengen kaste liittyvät näin erottamattomasti toisiinsa. Emme siis tarvitse mitään erillistä ”henkikastetta”. Parannuksessa Herra täyttää meidät Hengellään, josta on lupaus kasteessa. Tästä viittauksena on päivän evankeliumissa kasteen jälkeen Jeesuksen päälle laskeutunut kyyhkynen, Pyhän Hengen vertauskuva. Pyhä Henki asuu jokaisessa Jeesukseen uskovassa, ja Hengellä täyttyminen on jatkuvaa. Pyhän Hengen asumista meissä voidaan verrata veden virtaamiseen tyhjään astiaan ja siitä reunojen yli – kohti lähimmäistä: ”Minun maljani on ylitsevuotavainen” (Ps.23:5). Täyttä, itseriittoista astiaa ei Herra voi täyttää!
Entä mitä tarkoittaa Johanneksen puhe tulella kastamisesta? Liitämmehän tulen vertauskuvana Jumalan tuomioon, ikuiseen kadotukseen – jos kohta myös Pyhään Henkeen. Mutta jos kuulemme tuomion jo täällä ajassa, se merkitsee mahdollisuutta välttää iankaikkinen tuomio. Sillä juuri tuomionsa kuulevan, syntejään katuvan, Herra voi ja tahtoo armahtaa.
Voisimme verrata tilannetta metallin puhdistukseen sulattamalla. Sulan metallin pinnalle nousee sisältä epäpuhtautta, kuonaa, joka palaa pois, ja vain puhdas metalli jää näkyviin. Samoin meille, kärsimyksen ahjossa ja lain sanan puhuttelussa, paljastuu rikkomuksia, joiden syyllisyys pyyhitään pois anteeksiantamuksessa. Juuri silloin Pyhä Henki uudistaa elämäämme.
Myös päivän evankeliumi antaa vertauskuvan: Jyvä on viljan hyödyllinen, ravitseva osa, ruumen eli akana taas kelvoton. Jyvä ja ruumen kasvavat yhdessä, mutta vasta puidessa ne erotetaan, jyvät korjataan talteen ja ruumenet poltetaan. Tällaista puimista ja seulomista on uskovan kristityn elämä päivittäin: synti saa tuomionsa, mutta siitä puhdistetaan ja uusi, Jumalan tahdon mukainen elämä nousee esiin. Näin tapahtuu niin kauan kuin on katumusta ja uskoa. Kun synti ei saa valtaa, vaan sitä kuoletetaan jatkuvasti, varjellumme uskossa. Ja niin kauan kuin on uskoa, kelpaamme Jumalalle, Jeesuksen tähden. ”Tämä on minun rakas lapseni, johon minä olen mieltynyt”. Asiantila kiteytyy myös Galatalaiskirjeessä: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani”
[Gal. 2:20].
Jeesus on Johanneksen mukaan häntä väkevämpi. Mutta millä tavoin? Hänen voimansa on kätkettynä heikkouteen, ensin Betlehemin seimessä, sitten kivuissa, vaivoissa ja vainoissa, ennen muuta ristillä. Mutta hänen kuolemaansa on kätkettynä voimista suurin, kuolleista herättävä voima. Ja kaikkihan tapahtui meidän tähtemme, että me saisimme syntimme anteeksi, nousisimme haudoistamme, pääsisimme taivaaseen ja elämämme uudistuisi.
Samoin voimme kysyä, miten vedellä, tuolla tuiki tavallisella aineella, ehkäpä vain pienellä vesitilkalla, on niin suuri vaikutus Kasteessa ei olekaan vain pelkkää vettä vaan Jumalan voimallisesta sanasta, yhdessä veden kanssa. Myös lapsenkaste kirkastaa heikkouteen kätkettyä voimaa ja armoa, jota ei voi ansaita.. ”Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle” [Juud. 1:20]. Jeesus sanoo: ”Poikani / tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt.9:2, KR38). Näin Kristus on uskon ja elämän peruskallio ja kaste luja kiintopiste.