3. sunnuntai loppiaisesta, Mark. 1: 29–39, Kaisa Kariranta

Kaisa Kariranta
Sipoo

Tässä ensimmäisessä saarnassani Sipoon uudessa kirkossa aion kuitenkin käsitellä kuutta pointtia. Voisi ajatella, että yritän tyhjentää kaikki ajatukseni tähän ensimmäiseen saarnaan. Pistän sen innokkuuden piikkiin tai sitten, niin toivon, kuusi on kuin kaksinkertainen kolme.

Paraneminen, Palveleminen, Hiljentäminen, Hiljentyminen, Rukous, opettaminen. Ne kuusi pointtia tekstistä ovat: Paraneminen, Palveleminen, Hiljentäminen, Hiljentyminen, Rukous, opettaminen.

Mutta ennen kuin mennään niihin pointteihin, niin kerron vähän siitä, mitä Kapernaumista sain selville. Se oli pieni 1500 asukkaan kalastajakylä Gennesaretin järven rannalla. Siellä on ollut asutusta 150 vuotta ennen Kristusta ja kaupunki painui unholaan 700-luvun loppupuolella ja löydettiin uudelleen 1800-luvulla. Siellä on tehty siitä lähtien arkeologisia kaivauksia. Kapernaumin synagoga on paikallistettu ja on myös päätelty, mikä taloista voisi olla tämä Pietarin perheelle kuuluva talo. Pietarin talon päälle on jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina rakennettu kirkko. Sieltä on löydetty hyvin vanhoja pyhiinvaeltajien seinäkaiverruksia, joista tämä talon paikka on päätelty. Sen ajan taloissa oli vain yksi huone ja tilanahtauden takia aika paljon tapahtui sisäpihoilla. Synagoga ja talo ovat lähekkäin. Jeesuksen ja opetuslasten kävelymatka talolle oli lyhyt.

Ennen varsinaiseen asiaan pääsemistä on ehkä syytä kerrata myös mitä aiemmin tapahtui. Markus kertoo evankeliumissaan, että on sapatti, lauantaipäivä. Jeesus oli juuri parantanut synagogassa yhden saastaisen hengen riivaaman ja opettanut niin kuin hän, jolla on valta. Sitten hän lähtee juuri valittujen opetuslasten, Simonin, Andreaksen, Jaakobin ja Johanneksen kanssa Simon Pietarin kotiin.

Ensimmäinen pointti on paraneminen. Jeesus parantaa Simon Pietarin anopin. Paraneminen on hiljainen ja yksinkertainen tapahtuma. Jeesus ottaa naista kädestä ja auttaa hänet jalkeille. Sitten kuume on poissa. Ei henkien huutelua, ei parantuneen suuria tunteenpurkauksia, vaan kosketus ja paraneminen.

Tästä hiljaisesta kohtaamisesta Vapahtajamme kanssa seuraa toinen pointti. Palveleminen. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. Yksinkertaisuus jatkuu tässä palvelemisen pointissa. Palveleminen alkaa ihan läheltä, juuri siitä, mikä eteen sattuu. Pietarin anopin kohdalla se on ehkä ollut joidenkin ylimääräisten lautasten esille laittamista sapattiateriaa varten. Pietarin anopin paranemisen kertomusta on pidetty kristillisen diakonian lähtökertomuksena. Autettu auttaa. Hyvää saanut jakaa sitä eteenpäin.

Sitten tulee hiljentäminen. Kapernaumin kaupungissa on odoteltu sapatin loppumista varmaan aika kiihkeästi, sillä kaupunkilaiset olivat juuri nähneet, kuinka Jeesus synagogassa paransi miehen. Sapatin aikana ei ollut soveliasta kantaa tai liikkua pitkiä matkoja. Kun ilta koitti ja sapatti loppui, ihmiset toivat kaikki vaivatut Jeesuksen luo ja tämä paransi taudeista kärsiviä ja ajoi ulos pahoja henkiä. Henget Jeesus hiljensi.
Raamatun ajan ajattelussa sairaudet aiheuttivat pahat henget ja erityisesti henkiset sairaudet. Henkien hiljentäminen on sellainen Markuksen evankeliumin tyypillinen piirre. Monessa eri kohdassa evankeliumiaan Markus kertoo parantamisihmeistä ja mainitsee, että Jeesus ei halunnut, että henget kertoisivat, kuka hän on.
Jeesus hiljensi henget, ettei oleellinen jäisi vähemmän tärkeän varjoon. Se, että hän oli luvattu Messias, Jumalan poika, ei saanut yhdistyä vain ihmetekoihin. Jeesuksen toiminnan tähtäyspiste oli ristillä. Jeesuksen elämän todellinen tarkoitus aukeaa lopussa. Hän tuli viemään kaikki ihmiset hyvän Jumalan yhteyteen, joka on ikuisuusperspektiivistä, pitkällä tähtäimellä merkittävämpi parantamisteko.

Hiljentyminen. Vaikka äsken jo hipaistiin loppumista, niin se ei tän saarnan kohdalla merkitse loppua. Kolme viimeistä pointtia ovat hiljentyminen, rukous ja opettaminen. Markuksen evankeliumissa kuvataan kolmessa kohdassa kuinka Jeesus itse rukoilee. Tämä Kapernaumissa parantamisen kohta on yksi, yksi on leipä ja kalaihmeen jälkeen ja yksi on Getsemanen puutarhassa. Kaikissa on sama juoni. Oltuaan keskellä toimintaa ja väkijoukkoja, Jeesus vetäytyy ja rukoilee yksin hiljaisuudessa. Tai ei oikeastaan yksin. Hän viettää aikaa Isän Jumalan seurassa ja näiden kohtien perusteella voisi sanoa, että se tapahtuu Jeesuksella parhaiten hiljaisuudessa ja yksin. Kuulosteltuaan Jumalan tahtoa, hän on valmis puhumaan.

”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.”
Jeesuksen sanoma ei ole tarkoitettu vain niille arkeologisen kaivauksen paljastamille kivisille kaduille. Mikä näiden kuuden pointin viesti, tämän sunnuntain evankeliumin viesti on meidän kyliimme ja meidän aikaamme?

Tämän osaan tiivistää yhteen lauseeseen:
Usko aukeaa ulospäin.
Paraneminen herättää palvelemaan. Ihmeteko ei jätä ihmettelemään vaan seuraamaan loppuun asti. Hiljainen rukous vahvistaa kutsumusta viedä ilosanomaa eteenpäin.
Usko aukeaa ulospäin.

Tunnustamme yhteisen kristillisen uskomme: