Viime vuosikymmeninä on suomen kieleen hiipinyt useita sanoja englannin kielestä. Niille ei ole löytynyt yhtä näppärää suomalaista vastinetta, joten niitä on vain alettu käyttää suomelta kuulostavaksi taipuneessa muodossa. Yksi tällainen aivan viimeaikainen sana on resilienssi. Resilienssi – kuinka moni teistä on kohdannut tällaisen sanan?
Nyt pyydän sinua kääntymään naapurisi puoleen ja kertomaan hänelle, mitä tämä sana sinun mielestäsi tarkoittaa. Helppo tehtävä niille, joilla on käsitys asiasta! Mutta jos sana on sinulle uusi, ei hätää. Voit kertoa, ettet sitä tunne.
Syntyikö selkoa? Tällä sanalla on useita merkityksiä. Resilienssi tarkoittaa kykyä sopeutua ja selviytyä yllättävissä muutostilanteissa. Resilienssi on joustamista, soveltamista ja ennakoimista. Se on siis jonkinlaista sitkeyttä ja taipuisuutta hankaluuksissa siten, että kykenee niissä säilyttämään toimintakykynsä. Aivan toisenlaista olisi resistanssi, joka merkitsee vastustamista päättäväisesti ja taipumattomasti, tai reseptiivisyys, joka merkitsee vastaanottavuutta, alttiutta tai herkkyyttä. Resilienssi ei siis yhtäältä torju, mutta ei toisaalta omaksukaan. Se pikemminkin hakee joustavasti oman reittinsä ja toimintamallinsa soveltavalla tavalla.
Ihmiseltä voidaan vaatia tällaista sopeutumiskykyä monissa tilanteissa. Vaikkapa työpaikalla voi tulla vastaan jokin ikävä tehtävä, joka kaikesta epämukavuudesta huolimatta tulee hoitaa. Tai vaikkapa tuttavapiirissä on joku hankala ihminen, jonka kanssa täytyy tulla toimeen. Tai voi omaan elämäänkin tulla jokin ikävä vastoinkäyminen, esimerkiksi sairaus tai vammautuminen tai läheisen kuolema, jota ei voida peruuttaa tai parantaa vaan jonka potemiseen täytyy elämä soveltaa niin hyvin kuin mahdollista, jotta edelleen tulisi toimeen ja selviytyisi.
Elämä voi olla täynnä pienempiä tai suurempia hankaluuksia, joissa tarvitaan resilienssiä. Ja luulenpa, että jokaisella ihmisellä sitä on, riippumatta siitä olisiko tällaista sanaa koskaan kuullutkaan. Itse kyky selviytyä ja sopeutua sekä joustaa niin, että edelleen säilyttää oman eheytensä ja oman päätösvaltansa, on jokaiselle ihmiselle tuttua, tutumpaa kuin tällainen hieno sana. Ihminen ylipäätään on sopeutuvainen otus. Lieneekö mikään muu elävä olento niin hyvin asettunut kaikille mantereille? Ihmisellä on kyky suunnitella, valmistaa ja käyttää apuvälineitä, jotka tekevät hänelle mahdolliseksi selviytyä.
Mutta ei ole yhtä itsestään selvää, että ihmisellä on kyky vapaaehtoisesti kestää kieltäymyksiä. Hänellä on kyky sopeutua ankariin olosuhteisiin, ja tiukan paikan tullen hän selviää pitkään ilman elämän arkisia välttämättömyyksiä. Hän kestää jonkin aikaa nälkää ja janoa, jos hänellä niiden tyydyttämiseen ei ole mahdollisuutta. Mutta hänen on paljon vaikeampi kestää vapaaehtoista luopumista. Hänen on vaikeampi sietää puutetta, jos hänellä saatavillaan on sitä, mitä häneltä puuttuu. Hänen on vaikea pidättäytyä sellaisesta, minkä hän voisi saada. Ja kuitenkin juuri pidättäytyminen voisi kasvattaa hänessä resilienssiä, kykyä selviytyä.
Paastoamisessa on oikeastaan kysymys juuri tästä. Kun parhaillaan kristikunnassa vietetään paastonaikaa, silloin kieltäymysten, pidättäytymisten ja luopumisten myötä annetaan sielulle tilaa keskittyä olennaiseen. Silloin huomio vapautuu johonkin välittömiä tarpeita tärkeämpään. Ja kun ihminen keskittyy hengen tarpeisiin ruumiin tarpeiden sijasta, hänessä vahvistuu kyky sopeutua odottamattomiin tilanteisiin ja vaihtuviin olosuhteisiin.
Tänään luettiin evankeliumi aivan Markuksen evankeliumin alusta. Siinä kerrottiin Jeesuksen menneen autiomaahan ja tulleen siellä kiusatuksi. Tämä kappale sijoittuu Jeesuksen julkisen toiminnan alkuun. Sitä ennen on kerrottu ainoastaan hänen tulleen kastetuksi Jordan-virrassa. Kun Jeesus oli saanut kasteen Johannes Kastajalta, Jumalan ääni oli taivaasta tunnustanut: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mielistynyt” (Mark. 1:11). Heti sen jälkeen oli Pyhä Henki ajanut Jeesuksen autiomaahan. Hänen tehtävänsä ei alkaisi ilman kiusauksia luopua koko tiestä, jonka Isä oli rakkaalle Pojalleen varannut.
Autiomaassa Jeesus joutui kestämään kieltäymyksiä. Evankeliumeissa hänen kerrotaan paastonneen neljäkymmentä päivää. Matteus ja Luukas lisäävät, että hänen tuli nälkä (Matt. 4:2, Luuk. 4:2). Kun Jeesus oli kieltäymystensä myötä tullut heikkouden tilaan, saatana tuli häntä kiusaamaan. Niistä kiusauksista ei Markus kerro sen enempää, mutta Matteus ja Luukas kuvaavat niitä yksityiskohtaisemmin. Kolme kertaa vihollinen koetti saada Jeesuksen käyttämään väärin asemaansa Jumalan Poikana; joko hankkiakseen itselleen leipää, tai saavuttaakseen rikkautta ja omaisuutta, tai testatakseen Jumalan luotettavuutta heittäytymällä uhkarohkeaan syöksyyn alas temppelin muurilta. Mutta kolme kertaa Jeesus vastasi siteeraten Raamatun sanoja. Hän torjui kiusaukset Jumalan sanan voimalla.
Kiusauksissa Jeesus osoitti sitkeyttä ja sopeutumista oloihin sekä taitoa vastata viisaasti. Hän vältti lankeamasta käyttämään omaa Jumalan Pojan asemaansa vain omaksi edukseen. Hänen tehtävänsä oli vielä edessä, hänen tuli käyttää sitä toisten eduksi. Hänen tuli parantaa sairaita, auttaa kärsiviä, julistaa Jumalan valtakuntaa ja antaa oma itsensä uhriksi kaikkien puolesta. Tälle tielle hänet valmisti paasto ja kiusaukset. Molemmat tekivät hänet inhimillisesti ajatellen heikoksi, mutta samalla ne myös puhdistivat ja vahvistivat hänet korkeampaa tehtäväänsä varten.
Sellaista on vaikea ymmärtää ihmisen, joka haluaa mieluummin välttää vaikeuksia kuin kohdata niitä; ihmisen, joka haluaa selvitä vastoinkäymisistä kevyesti ja joka haluaa olla voittaja ilman vaivannäköä. Kukapa meistä ei mieluummin valitsisi sellaista tietä, joka lupaa menestystä ilman ponnisteluja? Mutta jos aina teemme niin, meissä ei kehity sietokykyä, ei sitkeää joustavuutta eikä kykyä sopeutua ja ennakoida: meissä ei kehity resilienssiä.
Resilienssiä tarvitaan myös seurakunnassa, sen työssä ja sen suunnitelmissa. Sellaisista olemme viime päivinä puhuneet, kun olemme toimittaneet piispantarkastusta Asikkalan seurakunnassa. Monia hyviä asioita on tullut vastaan. On käynyt ilmi, että seurakunnalla on tällä paikkakunnalla paljon kumppaneita, jotka ovat valmiit tekemään yhteistyötä asikkalalaisten hyväksi. Niitä on kunnan, koululaitoksen, yritysten ja yhdistysten parissa. Seurakunta saa omalla erityislaadullaan edustaa Jumalan hyvyyttä ja rakkautta, jota Hän on osoittanut antaessaan Poikansa. Seurakunta saa pitkämielisesti ja uskollisesti julistaa sitä voittoa pahan vallasta, jonka Jeesus on valmistanut torjuessaan kiusaukset ja antautuessaan kärsimykseen ja kuolemaan.
Olen havainnut, että Asikkalassa onkin vaihtuvissa olosuhteissa etsitty teitä ja tapoja julistaa evankeliumia sanoin ja teoin. Näin on toimittu, vaikka seurakunnalla on vielä ratkaisematta kysymys Vääksyn toimitilasta. Siihen liittyy paljon toiveita ja odotuksia. Nyt on oltu ilman seurakuntataloa joitakin vuosia. On jouduttu kehittämään pitkämielisyyttä ja sietokykyä, vaikkei ihan nälkää ja janoa olekaan koettu. Puhumattakaan siitä, että olisi oltu autiomaassa villieläinten joukossa, kuten Jeesus.
Siitä huolimatta uskon, että täälläkin on saatu olla enkelten huomassa, kuten Jeesus autiomaassa. Onhan työtä tehty edelleen muissa tiloissa, ja onhan seurakunta saanut kokoontua viettämään jumalanpalvelusta tässä 138 vuotta vanhassa, suuressa ja kauniissa kirkossa. Täällä Jumala edelleen palvelee sanallaan ja sakramenteillaan, ja täällä edelleen kohdataan Kristus. Täällä häntä rukoillaan, ja täällä hänen Pyhä Henkensä rohkaisee, vahvistaa ja johdattaa viisaudellaan.
Näihin lupauksiin vastaukseksi nousemme nyt tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.