Päivän evankeliumi Kertoo meille ihmisen pahuudesta ja raakuudesta sekä Jumalan armosta Jeesuksessa.
Kuolemaantuomittu Jeesus tuotiin Golgatalle – ulos Jerusalemista – kirottu ajettiin ulos Pyhästä kaupungista. Meidän syntiemme tähden Hänet tapettiin kirouksen puuhun.
Jeesukselle tarjottiin juotavaa. Yli vuorokauden valvonut ja kaikin tavoin rääkätty Jeesus oli janoinen, mutta juoma, jota Jeesukselle tarjottiin oli juomakelvotonta ja tarkoitettu pilkan jatkoksi.
Jeesus lyötiin ristille ja roomalaiset sotamiehet jatkoivat pilkantekoaan heittämällä arpaa Hänen vaatteistaan: kuolevalle näytettiin, että sinä et ole enää menossa minnekään, sinä et tarvitse vaatteitakaan. Mutta innoissaan pilkanteosta sotilaat tulivat täyttäneeksi Vanhan testamentin ennustuksen.
”Sitten he istuutuivat ja vartioivat Häntä siellä.”
Lyhyt lause, mutta kuvaava. Joku meistä on valvonut kuolevan vieressä ja se on raskasta, mutta täm ä kertoo kolkkoa tarinaa ihmisluonnosta. Sotilaat jäivät tekemään työtään ja valvomaan Jeesuksen ja ryövärien kuolemaa, että kukaan ei auta ristiinnaulittuja pakoon tai lievitä heidän tuskiaan, vaan että he kituvat ja kuolevat. Tehtävä ei ollut heille vastenmielinen: se olisi päätepiste Herodeksen palatsista alkaneelle pilkanteolle.
Ohikulkijat, ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat Jeesusta. Siitä voi nostaa neljä asiaa:
1) He toivat esiin sen, mistä he olivat tuominneet Jeesuksen: jumalanpilkasta: Jeesus oli ilmoittanut itsensä Jumalan Poikana.
2) Mooseksen laissa on tosiaan jumalanpilkka, mutta ennemmin heidän olisi pitänyt tunnistaa ja tunnustaa Jeesus Messiaana. Heidän tekopyhyytensä tulee vahvasti esille tässä: puolustaessaan tekopyhästi Mooseksen lakia, syyllistyivät itse jumalanpilkkaan huudellessaan herjauksia ja käyttäessään Jumalan nimeä törkeyksiinsä ja käyttäessä roomalaisia likaisen työn tekijöinä.
Syvällisesti he tietenkin syyllistyivät jumalanpilkkaan ja pahempaankin murhatessaan Elämän Ruhtinaan. Samankaltaisella pilkkapuheella Saatana oli erämaassa kiusannut Jeesusta.
3) Innoissaan herjatessaan Jeesusta, he tulivat täyttäneeksi yhden Vanhan testamentin messias-ennustuksista.
He herjasivat, että Jeesus on luottanut Jumalaan. Huomatkaa. Jeesus oli ollut ja oli edelleen vaiti.
Sitten.
Puolilta päivin tuli pimeys.
Kello tuli 3 iltapäivällä eli 9. hetki.
Temppelissä oli lammasuhrin ja uhrirukouksen aika.
Ja niin oli Golgatallakin uhrin aika, kertakaikkisen uhrin aika.
Ja Jeesus alkoi puhua.
Hän huusi: Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit.
Se ei ollut pettymyksen huuto kuten äkkiseltään luulisi, vaan se on Jeesuksen uhrirukous. Jeesus viittaa sillä koko psalmiin 22 ja siinä Jeesus vastaa pilkkaajilleen:
Hän on turvannut Isään Jumalaa ja turvaa edelleen, huolimatta siitä, että Häntä oli kauheasti rääkätty ja Hän oli menettänyt kidutuksessa ihmisen muodon, tullut maan madoksi. Juutalaiset olivat luulleet, että tämä oli loppu, mutta Jeesus turvasi edelleen Isään Jumalaan ja Isä Jumala tulisi nostamaan Hänet. Psalmin loppu antaa vielä viitteitä siitä, että Jeesus tulee olemaan paitsi Israelin myös koko maailman kuningas.
Vielä Jeesukselle tuotiin hapanviiniä. Vielä yksi VT:n ennustus täyttyi. Jeesus oli täyttänyt Isän Jumalan tahdon. Jeesus oli juonut loppuun Jumalan vihan maljan.
Jeesus antoi itsensä ristillä uhriksi ja Hänen huutonsa Eeli eeli lama sabaktani oli uhrirukous.
Vain vähän aiemmin Jeesusta oli herjattu siitä, että Hän rakentaisi temppelin uudelleen kolmessa päivässä. Nyt se oli totta. Uuden liiton pappi Jeesus rakensi uuden temppeli, joka on Hänen ruumiinsa ja se oli pääsiäisaamun ylösnousemuksessa valmis.
Synnit oli sovitettu.
Uuden liiton uhrikaritsa, Jeesus antoi kertakaikkisen uhrin. Jerusalemin uhripalvelus päättyi: temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Enää ihmiset eivät sovittaneet syntejään uhreilla ja olleet Jumalaan yhteydessä temppelin kautta, vaan siitä hetkestä alkaen vain Jeesuksen kautta.
Neljäs asia mikä liittyi juutalaisten herjauksiin oli sadanpäällikön tunnustus. Emme saa nostaa häntä kirkasotsaiseksi, jaloksi upseeriksi. Hän oli todennäköisesti niiden sotilaiden päämies, jotka olivat potkineet ja hakanneet Jeesusta pitkin Via Dolorosaa. Hän oli vastuussa siitä, että Jeesus päätyisi ristille riippumaan – ja elävänä, etteivät sotamiehet liian innoissaan tapanneet Jeesusta ensimmäisessä kadunkulmassa matkalla Golgatalle tai laiskuuttaan heittäneet häntä lähimpään hautaluolaan ja lähteneet kasarmiin nukkumaan. Tämä sadanpäämies oli Golgata-näytelmän seremoniamestari. Hän oli valvonut, että Jeesus ristiinnaulitaan oikein: ettei henki lähde liian herkästi ja ristit tulevat oikein näkyville kaikelle kansalle varoitukseksi Rooman mahdista. Hän oli katsonut päältä, kun Jeesuksen vaatteet jaettiin.
Nyt tämä kreikkalaisten ja roomalaisten epäjumalia palvova, täysi pakana sadanpäämies tunnusti: Totisesti tämä oli Jumalan Poika.
Hän oli vastuussa Jumalan tappamisesta. Hän tajusi sen ensimmäisenä, mutta vasta Jeesuksen kuoltua. Ristin ryöväri oli uskonut sen jo ennen Jeesuksen kuolemaa, mutta tänään emme puhu hänestä enempää.
Miten tämä tunnustus ”Totisesti. Tämä oli Jumalan Poika.” jäi kaikumaan ylipappien, vanhimpien ja kirjanoppineiden korviin. He olivat samoilla sanoilla pilkanneet Jeesusta Jumalan Pojaksi ja nyt tuo pakanaroomalainen, joka ei ymmärrä mistään mitään, joka oli tullut viihdyttämään itseään ja alaisiaan väkivallan täyttämällä iltapäivällä, huutaa nyt, että ”Totisesti! Tämä oli Jumalan Poika!”
Siinäpä oli juutalaisten pääsiäiseksi mietittävää.
Apostolien teoista voimme lukea, että Jeesuksen noustua kuolleista ja apostolien levittäessä ilosanomaa kuoleman voittaneesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta osa kääntyi, osa ei kääntynyt.
Mielellämme vietämme pitkäperjantain hiljaisesti, mutta silloin päivä ei päättynyt ihan niin hiljaisesti kuin usein ajattelemme. Pitkäperjantailla on paljon yhtymäkohtia pääsiäiseen ja sitten kertoen viitaten osittain millainen on Herran päivä, Jeesuksen paluu oleva: maanjäristys, hautojen avautuminen, vartijat pelkäävät, ylösnousemus sekä naisia todistajina.
Jeesuksen kuoleman yhteydessä haudat aukenivat ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.
Tästä on kyse Jeesuksen kuolemassa, pääsiäisessä ja kristinuskossa: ruumiden ylösnousemus, kuolleiden ylösnousemus.
Ihmisen ei tarvitse kuolla ikuista kuolemaa, ihmisen ei tarvitse joutua Helvettiin, vaan hän saa uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen tähden. Jeesus on sovittanut kaikki synnit ristillä ja joka uskoo Häneen ja on kastettu, pelastuu.
Jeesus on herättävä Hänet – meidät viimeisenä päivänä kuolleista ja päästävä Taivaaseen.
Tämän päivän evankeliumiteksti on kertonut synkästi ihmisen syntisyydestä. Se kertoo miten syvää ihmisen synti on meidän pilkatessamme viatonta Jumalan Poikaa ja kiduttaessamme Hänet hengiltä, ei vain juutalaiset ja roomalaiset, vaan jokainen ihminen on syypää syntiin ja Jeesuksen kärsimykseen.
Mutta se kertoo myös Jumalan suuresta armosta.
Kaiken tämän Jeesus sovitti kertakaikkisesti ristillä.
Kaikki synnit on annettu anteeksi. Todennäköisesti tapaamme Taivaassa joitain juutalaisia, jotka olivat Golgatalla pilkkaamassa Jeesusta ja sittemmin kääntyivät ja uskoivat Jeesukseen. Ei ole pois suljettua, ettemmekö tapaisi siellä tätä roomalaista sadanpäämiestäkin. Hänkin tulee olemaan siellä, jos Hän uskoi Jeesukseen. Jumalan armo Jeesuksessa on niin suuri.
Vuonna 30 kello 3 iltapäivällä Jerusalemin kaupungin Golgatan kukkulalla Jeesus sovitti verellään koko maailman synnin. Amen.