Pääsiäispäivä, Matt. 28:1–8, olli Valtonen

Olli Valtonen
Tuomasmessu, Helsinki, Agricolan kirkko

Kristus nousi kuolleista (totisesti nousi) 3 X
Tällä tervehdyksellä tervehditään kirkossa pääsiäisestä helatorstaihin.
Olen aina pitänyt siitä. Usein se sanotaan aika pontevasti. Ikään kuin julistaen.
Mutta mitäpä hyvät ystävät, jos sen välillä sanoisimmekin kuiskaamalla.
Koska ylösnousemus on hämmentävä asia. Ja koska meidän on mahdotonta täysin ymmärtää tätä ihmettä.
Ja niin se oli silloin. Evankeliumien kirjoittajat tuovat tämän hyvin esille. Kaikilla on vähän oma versionsa asiasta. Kukaan opetuslapsista tai niistä naisista, jotka kävivät haudalla ei ollut selvillä siitä, mitä oli tapahtunut.
Se vain tulee selväksi – hyvin selväksi – että jotain käänteentekevää oli tapahtunut.
Meidän voi olla vaikea asettua hämmentyneiden opetuslasten asemaan, koska olemme niin kasvaneet sisälle jouluun ja pääsiäiseen. Vaikea on asettua sellaisen ihmisen nahkoihin, joka kuulee elämänsä ensimmäisen kerran kertomuksen ylösnousemuksesta.
Itse pääsin todistamaan yhtä tällaista tapausta. Tuoretta ylösnousemuksen todistajaa vuonna 2017.
Hän on tyttärentyttäreni, viisivuotias Eeevi, joka palasi päiväkodin pääsiäiskirkosta kotiinsa. Täynnä ihmetystä. Tyttäreni videoi hänen pääsiäiskertomuksensa.
Katselin hänen silmiään ja kasvojen ilmeitä. Ja lapsen riemastusta siitä, mitä oli pääsiäiskertomuksesta ymmärtävinään.
Tyttäreni kysyi, että mikä oli se tarina siellä kirkossa.
Eevi (mietteliäästi): Jeesus kidnapattiin. Ööö. Haudattiin.
Sinne tuli pari naista, ne voiteli.
Ei ollut siellä!
Tota…
Sinne tuli enkeli, joka sanoi, että – ööö – se on herännyt eloon.
Sitten ne meni kertomaan Jumalan ystäville. Niin. Siihen se loppui. Sitten me saatiin pääsiäismunat.
(Tämä on pyhä evankeliumi)
On kaksi juhlaa, jotka täyttävät meidät ihmetyksellä. Toinen on joulu. Ja toinen on pääsiäinen. Jeesuksen syntymä ja Jeesuksen ylösnousemus.
Siinä välissä on hänen elämänsä, työnsä ja opetuksensa. Jeesus ihmisenä. Persoonana.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kristinuskoa määrittelevä ominaispiirre on se, että Jumalan ilmoitus löytyy ensisijaisesti persoonasta. Se on ainutlaatuinen ilmiö maailmanuskontojen joukossa.
Vaikka Mooses ja Muhammad välittävätkin ilmoituksen juutalaisuudessa ja islamissa, Jumala ei ilmoita itseään heidän persoonissaan vaan Tooran ja Koraanin sanoissa.
Samoin buddhalaisuudessa. Buddhan persoona ei ole Jumalan ilmoitus, vaan hänen opetuksensa paljastavat tien valaistukseen ja myötätuntoon.
Mutta kristinuskolle Jumalan ilmoitus tulee ennen kaikkea persoonan kautta. Se ei tee kristinuskosta parempaa, mutta tekee sen erilaiseksi.
Jeesuksessa ”sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”, kuten Johannes kirjoittaa. Se on joulua. Se on Jeesuksen työtä ja toimintaa ennen ylösnousemusta.
Jeesus näytti meille Jumalan sydämen.
Sitten hänet teloitettiin. Hän ei vain kuollut, hänet teloitettiin.
Kristinusko on ainoa suuri uskonto, jonka perustajan viranomaiset teloittivat.
Historialliseen kysymykseen, miksi hänet surmattiin, historiallinen vastaus kuuluu: Koska hän oli intohimoinen Jumalan vaatiman oikeudenmukaisuuden puolustaja, yhteiskunnallinen profeetta, radikaali valtarakenteiden kriitikko, jonka alulle panema liike herätti huomiota ja sai seuraajia.
Jos hän olisi ollut pelkästään mystikko, parantaja ja syntien anteeksiantaja, häntä tuskin olisi teloitettu.
Hänet surmattiin hänen politiikkansa tähden – koska hän vaati kiihkeästi oikeudenmukaisuutta.
Mutta tarina Jeesuksesta ei pääty kuolemaan. Palaamme takaisin ylösnousemukseen.
Kukaan meistä ei tiedä, mitä silloin tapahtui. Sen tiedämme, että opetuslapsilla oli vahva kokemus Jeesuksen kohtaamisesta hänen kuolemansa jälkeen.
Näitä Jeesuksen ilmestymisiä tapahtui 40 päivän ajan hänen kuolemansa jälkeen. Hyvin monille. Paavali sanoo, että kerralla jopa 500 veljelle.
Ja näissä ilmestymisissä Jeesus antoi vahvan viestin opetuslapsilleen ja seuraajilleen. Viestin ydin oli tämä:
Minä menen, mutta teidän pitää jatkaa sitä työtä, jonka aloitin.
Viekää viesti maailman ääriin saakka. Parantakaa, julistakaa syntien anteeksiantamista, opettakaa oikeudenmukaisuutta.
Ja pääsiäiskertomus huipentuu helluntaina, jolloin opetuslapset saivat Pyhän Hengen ja syntyi se, mitä me nykyisin kutsumme kirkoksi.
Jeesus jatkaa elämäänsä täällä maan päällä meissä. Hänen seuraajissaan.
Tässä on rakkaat ystävät meille ylösnousemuksen haaste. Meidän tehtävämme on taistella meidän aikanamme oikeudenmukaisuuden puolesta.
Juuri siksi on ollut niin tuskallista lukea vaikkapa siitä seitsenlapsisesta irakilaisperheestä, joka oikeuden päätöksellä mahdollisesti lähetetään turvattomaan kotimaahansa.
Mutta siunatuksi lopuksi. Paavali tuo tähän ylösnousemusasiaan vielä yhden elementin. Kuulimme sen päivän lukukappaleena hetki sitten.
Se liittyy kuoleman voittamiseen. Näin Paavali kirjoittaa:
”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä.
Sillä niin kuin kaikki ihmiset Adamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.”