Tapasipa pappi eräässä kastetilaisuudessa kaksi alakouluikäistä veljestä. Istahdin alas syömään ja he istahtivat pian seuraani.
Monesti ovat samassa pöydässä istuneet aikuiset olleet pulla väärässä kurkussa tai muuten vaan rautakangen rentoina ihan vain siitä syystä, että vastapäätä sattuu istumaan pappi. Mutta näiden kahden pojan kanssa alkoi välittömästi juttu lentää. Ei puhettakaan minkään sortin kangistelusta. Että siinä oli mukava istua. Sitä välittömyyttä on vaikea pukea sanoiksi.
Ei muista pappi, että mistä kaikesta keskusteltiinkaan. Mahdollisesti katse harhaili. Jotenkin mieli havahtui, kun toinen veljeksistä tuumasi: ”Sitä kun juttelee ihmisten kanssa, niin moni kattoo vähän sinne tänne. Mä ainakin kun juttelen, niin katon silmiin, kun sieltä näkee niinku totuuden ja silleen.”
Arvatkaapa pysähtyikö pastorin katse? Onneksi ei ollut pulla suussa. Olisi näyttänyt typerältä kita auki. Se oli valehtelematta ehkä vilpittömin katse mitä oli koskaan saanut nähdä. Enpä ole tainnut sellaista aikuisella nähdä. Ja mitä viisautta nuoressa miehessä. Se ei ollut mitään teennäisen pikkuvanhaa huttua. Noissa sanoissa oli todellista painoa. Sen näki – juuri niin kuin poika sanoi, sen näki silmistä. Katse oli levollisen rauhoittava kuin tyyni kesäinen järvi. Todellinen opetushetki aikuiselle.
Jotenkin ounastelen, että tuon pojan kommentista oli kuultavissa, että me aikuiset emme oikein tahdo keskittyä oikeaan asiaan keskustellessamme. Tai sitten me emme kuuntele lapsia kaikkien hälyäänien keskellä. Keskittymällä katsomaan oikein näkee enemmän, näkee syvemmälle, näkee tärkeimmän. Näkee esimerkiksi, onko kuultu asia totta.
Päivän evankeliumi kehottaa: valvokaa. Pysykää hereillä, että näette, kun isäntä saapuu. Valvokaa, että näette. Valvokaa, siis katsokaa mitä tapahtuu! Lähimmillään tuo kehotus koski sitä, mitä tulisi tapahtumaan Jerusalemin temppelille. Vuonna 70 se hävitettiin juutalaisten ja roomalaisten välisessä sodassa. On kuitenkin arveltu, että tuo kohtalo heijastelisi sitä, mitä tulee Raamatun mukaan lopulta tapahtumaan koko maailmalle.
Kristillisen historian aikana on esiintynyt paljon pyrkimyksiä ajoittaa tarkasti Raamatun profetioiden toteutuminen. Jeesus kuitenkin sanoo, että ainoastaan Isä tietää nämä hetket. ”Valvokaa te, katsokaa mitä tapahtuu. Älkää mukautuko maailman menoon. Katsokaa, keskittykää tutkimaan, mikä on asioiden syvempi merkitys. Miettikää, minne olemme matkalla.
Älkää keskittykö laskemaan päiviä, keskittykää näkemään syvemmin.” Ehkä Jeesuksen puheisiin voisi meidän aikanamme lisätä: ”älkää perustako uskoanne uusiin profetioihin, vaikka ne joskus olisivatkin rohkaisevia. Älkää käyttäkö aikaanne liikaa niihin.”
”Valvokaa rukoillen ja kiittäen.” Kol. 4:2
”Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.” Luuk. 21:36
Nämä viimeiset olivat suoria lainauksia Uudesta testamentista.
Samoin nämä seuraavat:
”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2
”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” Hepr. 12:1-2
Siis yhteenvedettynä: Valvokaa rukoillen, katse keskitettynä Jeesukseen, uskon täydelliseksi tekijään. Siinä te opitte erottamaan maailman hälyäänistä, että mikä on totta ja kaikkein tärkeintä, siinä te näette syvemmälle. Siinä tavoitatte mielen uudistuksen: siinä te opitte lukemaan aikojen merkkejä oikein, kunhan ette lankea laskeskelemaan päiviä turhan tarkasti ja siten lankea kaventamaan raamatullisen profetian todellista syvyyttä – Kristuksen tuntemista. Siinä te opitte näkemään Kristuksen kaikissa kärsivissä.
Huomatkaamme myös, että meitä kristittyjä ei ole lähetetty maailmaan pelkästään katsomaan Kristusta vaan todistamaan hänestä.
Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki.” Ilm. 19:10
Myös siis se, että keskitymme iloisesti todistamaan Jeesuksesta, myös siinä Jumala antaa meille viisauttaan tulkita aikaa. Mutta tämä on siis jotain muuta kuin päivien laskemista.
Tämä on syvempää, levollisempaa Kristuksen tuntemista – sitä, että saamme pysähtyä hänen katseeseensa.