Vuoden vaihde on tilinpäätöksen ja tilinteon aikaa. Muistelemme mennyttä vuotta ja arvioimme sen tapahtumia. Joudumme tänään pysähtymään myös eri tavoin kuin muulloin sen tosiasian eteen, että olemme tilivelvollisia Jumalalle ajatuksistamme, sanoistamme, teoistamme ja laiminlyönneistämme.
Emme ole mielellämme Jumalan tutkittavina ja tuomittavina. Olemme samanlaisia kuin päivän evankeliumin fariseukset, jotka halusivat panna Jeesuksen koetukselle. Mekään emme haluaisi tunnustaa olevamme kaikesta vastuussa Jumalalle, vaan päinvastoin haluamme asettaa Jumalan vastuuseen ja katsomme, että hän on meille tilivelvollinen.
Fariseukset siis pyysivät Jeesusta näyttämään heille merkin taivaasta. Jeesus oli tehnyt monta tunnustekoa, jotka todistivat hänen jumaluudestaan, mutta fariseuksille ne eivät riittäneet. Sen sijaan fariseukset vaativat, että Jeesuksen täytyy antaa heille heidän itsensä määrittelemä merkki. Jos Jeesus täyttäisi heidän asettamansa ehdon, silloin he kyllä uskoisivat häneen. Mutta olisiko näin tapahtunut? Eikö pikemmin fariseusten vaatiman merkin antaminen olisi tehnyt uskoa mahdottomaksi?
Onhan uskossa kysymys sydämen luottamuksesta Jumalaan eikä pelkästä totena pitämisestä. Jos Jeesus olisi toiminut fariseusten vaatimalla tavalla, hän olisi kieltänyt jumaluutensa. Jumala ei täytä meidänkään vaatimuksiamme. Jumala on se, “mikä hän on”, ja toimii niin kuin toimii. Me puolestamme luotamme häneen tai olemme luottamatta.
Usko on persoonien välinen suhde. Fariseukset eivät halunneet uskoa Jeesukseen, koska Jeesuksen persoona ei miellyttänyt heitä. Minkäänlainen ihme tai merkki ei olisi muuttanut heidän suhtautumistaan Jeesukseen.
Meidänkään epäuskomme ei poistu sillä tavoin, että Jumalalle asettamamme vaatimukset toteutuvat. Olemme epäuskomme vankeja, koska synti asuu sydämessämme, ja epäusko on suurin synti, Jumalan vastustamista paljaimmillaan.
Epäuskoa ei pidä sekoittaa rehelliseen epäilyyn, joka ole syntiä vaan kipuilua vaikeiden asioiden kanssa. Jokainen kohtaa elämässään sellaista, mikä laittaa kysymään, onko Jumala olemassa ja mitä hän kaikella tarkoittaa? Omalla tavallaan myös valtavaa vauhtia lisääntyvä tieto tästä maailmasta, missä elämme, ja meistä itsestämme, herättää epäilyjä. Joudumme kohtaamaan kysymyksiä, jotka olivat ennen tuntemattomia, ja niiden seurauksena alamme ehkä pohtia sitä, onko Jumala kaiken takana. Tällaiset epäilykset voivat poistua, kun suhteemme Jumalaan lujittuu. Voi myös käydä niin, että epäilyksemme hälvenevät, kun alamme ymmärtää, että ihmisen tieto on sittenkin aina vähäistä eikä pane Jumalaa viralta.
Jumala ei asetu meidän epäuskomme koeteltavaksi ja kiusattavaksi. Rehelliseen epäilyyn Jumala suhtautuu aivan toisin kuin epäuskoon. Itse asiassa Jumala ei odota meiltä mitään muuta kuin avoimuutta ja rehellisyyttä. Niinpä Jeesus vakuuttaa, että jokainen “pääsee kyllä selville siitä, onko hänen opetuksensa Jumalasta vai puhuuko hän omiaan” – jos vain niin tahtoo. (Joh. 7:17)
Jumala antautuu sillä tavoin meidän koeteltavaksemme, että hän vastaa rukouksiimme. Psalmissa 50 jakeessa 15 sanotaan: “Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Tämä Jumalan puhelinnumeroksi kutsuttu raamatunjae – numero on siis 5015 – on hyvä pitää mielessä. Tärkeää ei ole vain se, että Jumala lupaa vastata rukouksiimme – vaikkakaan ei aina sillä tavalla kuin olemme odottaneet. Sekin on tärkeää, että saatuamme Jumalalta avun me ymmärrämme, että hän todella on Jumala. Silloin me kunnioitamme ja kiitämme häntä.
Uskomme lujittuu, kun Jumala vastaa rukouksiimme, mutta viime kädessä meillekään ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki. Vanhan testamentin Joona joutui olemaan kolme päivää meripedon vatsassa ikään kuin jo kuolleena, mutta Jumala pelasti hänet. Tämä on vertauskuva siitä, kuinka Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Joonan merkki on siis Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkki.
Fariseukset, ylipapit, hallitusmiehet ja muut Jeesuksen ristiinnaulitsemisen todistajat eivät ymmärtäneet Joonan merkkiä. Jeesusta vaadittiin vielä ristillä antamaan ihmisille heidän haluamansa merkki. Jeesukselle sanottiin: “Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” (Matt. 27:42)
Sama vaatimus esitetään näinäkin aikoina, kun Jumalaa vaaditaan poistamaan kärsimys maailmasta. Sillä jos Jumala ei näin tee, kuinka hän voi olla hyvä ja kaikkivaltias?
Ristiriita on ilmeinen, ja Jumala jättää meidät kaikki kipuilemaan sen kanssa. Kärsimyksen ongelma koskettaa meistä jokaista, eikä vain teoreettisena kysymyksenä vaan paljon syvemmin. Sen äärellä myös epäusko ja rehellinen epäily kietoutuvat yhteen, emmekä me pysty erottamaan niitä yksiselitteisesti toisistaan. Kapinoimme toisaalta epäuskossamme Jumala vastaan, toisaalta meillä on aihettakin kysyä kärsimyksen ja kipeiden asioiden keskellä, miksi Jumala sallii kaiken?
Eikä Jumala jätä meitä vastausta vaille. Jumala ei anna kärsimyksen ongelmaan ihmisten vaatimaa vastausta, jonka voimme ymmärtää järjellämme. Jumala antaa toisenlaisen ja syvemmän vastauksen, jonka voimme ymmärtää sydämessämme. Jumala on jo antanut meille vastauksen, hän on antanut meille Joonan merkin.
Jumala on kärsivä Jumala, meidän puolestamme ja meidän takiamme kärsivä Jumala. Jeesus Kristus, Jumala ja ihminen, on kärsinyt enemmän kuin kukaan muu. Joonan merkki on Jumalan läsnäolon merkki, joka puhuu siitä, että Jumala on meidän kanssamme meidän kärsimyksissämme. Kun vanha vuosi on päättymässä ja uusi alkamassa Joonan merkki vakuuttaa meille, että Jumala kulkee rinnallemme, mitä meille sitten tapahtuukin. Hänessä on turvamme ja toivomme. Hän rohkaisee, tukee, lohduttaa ja jakaa surumme, kuten myös ilomme.
Joonan merkki on myös anteeksiantamuksen merkki. Kun teemme tiliä menneestä vuodesta, meidän tunnustettava, että olemme tehneet ja jättäneet tekemättä paljon sellaista, mistä ansaitsemme tuomion. Lisäksi Jumala näkee paljon sellaista, mitä me emme näe. Ennen kaikkea hän näkee, kuinka epäuskoisia me olemme, kuinka syvästi me vastustamme häntä. Silti hän haluaa armahtaa meidät. Eikö Joonan merkki kerro meille käsittämättömästä rakkaudesta?
Rakkauden voima on suurin voima, joka tekee meidät sokeat näkeviksi. Me pyydämme epäuskossamme Jeesukselta merkkiä, mutta hän katsoo meitä armahtavin ja rakastavin silmin, joissa ei kostoa, vihaa näy. Voiko olla suurempaa, parempaa ja ihmeellisempää merkkiä?