Päivän evankeliumi on kiirastorstai-illalta vain juuri ennen kuin Jeesus lähti Getsemaneen Juudaksen kavaltamaksi ja sotilasjoukon pidättämäksi. Tämä on osa Jeesuksen ylimmäispapillista rukousta. Jeesus rukoili opetuslastensa ja kaikkien heidän ja meidän puolesta, jotka kuulemme opetuslapsien eli apostolien Sanaa, sitä jonka he Jeesukselta saivat.
Paitsi pelastumisen myös pyhittymisen osalta ihminen hakee sitä itsensä sisältä, luonnosta tai teoistaan. Mutta kuten Jumalalle kelpaaminen on lahjaa, lahjavanhurskautta Jeesuksessa, myös kaikki pyhä ja pyhittyminenkin ovat lahjaa Jumalalta. Me emme itse pyhitä itseämme, vaan Jumala pyhittää meidät Sanallaan.
Jae 19
Ylimmäispapillisen rukouksen luonne tulee erityisesti esiin jakeessa 19: ”ja Minä pyhitän itseni heidän tähtensä.” eli kuten uudessa käännöksessä selitetään auki: ”Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä.”
Jeesus oli sekä ylipappi että uhri ja uhrauspaikka oli Golgatan risti. Tämä pyhittäminen tarkoittaa ristin kuolemaa ja meidän pyhittyminen Totuudessa liittyy siihen. Pyhittyminen ei ole jotain uutta tai toista, vaan sitä, että pyhitys liittyy ristiin ja tähän ristin kuolemaan ja syntien sovitukseen meidät on liitetty kasteessa.
Pyhittyminenkään ei ole jotain mitä me itse teemme, vaan Jeesus ja Hänen ristinkuolemansa pyhittävät meidät.
Jae 20
”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,”
Kenen puolesta Jeesus rukoilee ja kenen puolesta ei?
Jeesus rukoilee meidän puolestamme.
Jeesus rukoilee opetuslastensa ja niiden eli meidän edestä, jotka apostolien julistaman sanan kautta uskomme Jeesukseen.
Jakeessa 9 Jeesus rukoili: Minä rukoilen heidän edestänsä; en Minä maailman edestä rukoile,
Etsivä ja eksyksissä oleva maailman ihminen kuulee surullisena, pettyneenä ja vihaisenakin näitä sanoja: Jeesus ei rukoile hänen puolestaan. Jeesus ei rukoile maailman puolesta. Jakeen jatko tuottaa vielä enemmän mielipahaa: ”vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut.” Äkkiseltään tästä voisi vetää johtopäätöksen, että on salainen Jumalan valinta: toiset on tuomittu Helvettiin ja toisten osana on Taivas. Se on kuitenkin väärä johtopäätös. On luettava tarkkaan. Ensisijaisesti nämä valintaa koskevat kohdat tässä Jeesuksen kiirastorstai-illan rukouksessa, koskevat opetuslapsien valintaa. Heidät on kyllä valittu ja pyhitetty, mikä on sama asia kuin erotettu maailmasta.
Mutta mitä tarkoitusta varten erotettu ja pyhitetty? Sitä varten, että maailma uskoisi Jeesukseen, että he – me julistaisimme Sanaa, että ihmiset kuulisivat, tulisivat uskoon ja pelastuisivat.
Valinnan suhteen Samalla lailla kuin Johanneksen evankeliumin alussa, vain tietty joukko otti ja ottaa Jeesuksen vastaan ja uskovat Jeesukseen, mutta se tuli vasta sen jälkeen, kun kaikille armo ja pelastus on tarjolla Jeesuksessa.
Eli vaikka kristittyjen joukko on maailmasta erotettu ja erilleen pyhitetty, täällä ajassa me emme ole suljettu joukko, vaan Jeesukseen saa uskoa ja saa uskoa kaikki synnit anteeksi Hänen ristinkuolemansa tähden. Eikä meitä ole erotettu maailmasta merkiksi, että ei-uskovat joutuvat Helvettiin, vaan siksi, että Jeesus lähettää meidät kuten Isä lähetti Jeesuksen tänne ja Jeesus lähetti apostolit, että julistamme evankeliumia, että ei-uskovat uskoisivat Jeesukseen ja pelastuisivat.
Tärkeimpänä tästä: Jeesus rukoilee meidän puolestamme.
Jae 21.
”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa, että hekin Meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että Sinä olet Minut lähettänyt.”
Että me olisimme yhtä, että maailma uskoisi, että Isä Jumala on lähettänyt Jeesuksen.
Näin se menee, mutta valitettavasti kääntäen.
Kun me kristityt emme ole yhtä, niin maailma ihmettelee meidän touhuamme ja syystä, eikä usko, että Jeesus on Jumala.
Mitä ajatella eri kirkkokunnista ja kristikunnan hajanaisuudesta?
Muutama asia: Pyhitä meidät Totuudessa, Sinun Sanasi on Totuus. Ykseys voi perustua vain Raamatun Sanalle, Totuudelle, vain siihen, että kukin meistä on kiinni Jeesuksessa.
Se, että Jeesuksen seuraajat ovat yhtä, ei tarkoita vain sitä, että yhdessä, vaan se on paljon syvempää, että olisimme yksi, yksi kokonaisuus. Maallisissa kysymyksissä , adiafora-asioissa voidaan tehdä kompromisseja, totuus-asioissa ei ja Totuuden vuoksi on sitten välttämättömyydestä hajottu pitkin kirkon historiaa.
Ykseyden palauttamiseksi paljoakaan ei voida tehdä ihmisten voimin nopeasti, mutta se voidaan tehdä, että ei maallisista ja sielullisista syistä ryhdytä repeilemään enempää. Ei loukkaannuta veljiin ja sisariin tyhjän takia.
Kirkkomme pää, Jeesus rukoilee, että olisimme yhtä ja sitä yhteyttä ja ykseyttä on haettava jo täällä, itsemme ja maailmankin vuoksi, että se uskoisi Jeesukseen.
Mutta loppuviimeksi Jeesus on ykseydenkin takuumies: Taivaassa ei ole enää kirkkokuntia.
”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa, että hekin Meissä olisivat,”
Äkkiseltään tästä saisi aika villejä ponnahduslautoja siihen, miten Jumala ja ihminen, Luoja ja luotu sekoittuisivat ja nykyaikana tällaiseen on suuri vaara. Villeille omille ajatusrakennelmille ei ole kuitenkaan sijaa. Tästä Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen lopusta löytyy paljon yhtäläisyyksiä Johanneksen evankeliumin alkuun ja sieltä, minun mielestäni, tähän Jumalan kanssa yhtä olemiseen kuuluu uudelleensyntyminen kasteessa Jumalan lapseksi.
Toiseksi ”että hekin Meissä olisivat” kastetussa ja Jeesukseen uskovassa asuu Pyhä Henki ja edelleen Johanneksen ilmestyksestä voimme lukea, että Taivaassa ihmiset ja Jumala ovat erillään. Näin Raamattu opettaa tästä ykseydestä.
Ykseys toteutuu myös rakkaudessa, joka tulee lopuksi.
Jeesus puhuu vielä kirkkaudesta, jonka Hän on saanut Isältä ja jonka Hän antaa seuraajilleen. Kyse on paitsi siitä ihmeellisestä Jumalan kirkkaudesta, myös rististä. Kirkkaus ja kirkastuminen liittyvät ristiin: rukouksen alussa Jeesus liitti kirkkauden siihen, että Hän oli toteuttanut Isän Jumalan tahdon menemällä nöyrästi ristille.
Lopuksi rakkaudesta.
Miten paljon Isä rakastaa Poikaansa ja joka syntyi jo ennen tätä meidän maailmaamme?
Sitä ei ihminen mittaa.
Samalla rakkaudella Isä rakastaa myös meitä, Jeesuksen seuraajia: jakeessa 23 Jeesus sanoo, että Jumala rakastaa Jeesuksen seuraajia kuten Hän rakastaa Poikaansa.
Jos Joh. 3:16 tuntuu liian tutulta, voi Jumalan rakkaudesta lukea Joh. 17:23
Tärkeimmät kohdat ovat tässä:
1. Jumala rakastaa meitä valtavan paljon Jeesuksen tähden.
2. Jeesus rukoilee meidän puolestamme.
3. Meidän tulee olla yhtä, että maailma uskoisi Jeesukseen.
Amen.