Me kaikki olemme joskus olleet lapsia. Lapset ovat yleensä kooltaan pienempiä kuin aikuiset. Jos lapsena halusi isoissa ihmisjoukoissa nähdä jotain, piti pyytää aikuista nostamaan tai kiivetä johonkin. Kun olin lapsi, olin aina luokkani pienin ja lyhyin. Tämä, jos mikä, harmitti.
Muistan kun eräänä kesäisenä päivänä olin kaverini kanssa ulkona leikkimässä. Halusin nähdä korkeammalta ja päätin kiivetä puuhun. (ks. kuva tekstin lopussa) Kapuaminen ylös sujui ongelmitta, mutta päästyäni oksan päälle istumaan, en uskaltanutkaan enää tulla alas. Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä, joten kaverini juoksi kotiini hakemaan äitini apuun. Mieleeni on jäänyt tarkka muistikuva siitä, miten äitini tuli juoksu jalkaa hakemaan minua. Pääsin turvallisesti alas, rakastavaan syliin.
Luukas kirjoittaa lukemassani evankeliumitekstissä miehestä, joka päätti myös kiivetä puuhun. Sakkeus oli aikuisenakin pienikokoinen ja halusi nähdä Jeesuksen. Sakkeuksen tultua puusta alas, Jeesus meni hänen luokseen kylään. Ihmiset paheksuivat tätä, koska Sakkeus oli publikaanien esimies. Publikaani tarkoittaa juutalaista, joka keräsi omalta kansaltaan veroja Rooman valtakunnalle. Sakkeus toimi siis Jerikossa samankaltaisessa tehtävässä, mitä verojohtaja nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassamme, mutta Rooman hyväksi.
Publikaaneja halveksittiin siksi, että he saattoivat käyttää asemaansa väärin ja kerätä maksuja enemmän kuin oli tarpeen. Sakkeus oli myös tehnyt näin. Tämä käy ilmi, kun hän sanoo Jeesukselle maksavansa nelinkertaisesti takaisin sille, jolta hän on kiskonut liikaa. Sakkeus oli siis tullut rikkaaksi vaatimalla ylimääräistä rahaa tavallisilta ihmisiltä.
Tämän pyhän teemana on kutsu Jumalan valtakuntaan. Voisimme miettiä, mitä Jumalan valtakunta tarkoittaa. Tätä puhetta kirjoittaessani minun ainakin piti itselleni selkeyttää tätä termiä. Jumalan valtakunnalla on kaksi ulottuvuutta. Se tarkoittaa Jumalan kuninkaallista hallintavaltaan, eli Jumalan kaikkivoipaa toimintaa tässä maailmassa ja ajassa. Samalla se on jotain, mikä toteutuu täysin vasta tulevaisuudessa, aikojen lopussa. Jumalan valtakunnan täydellinen ymmärtäminen on siis meille ihmisille mahdotonta. Se jää osittain salatuksi.
Jumala kutsuu meitä valtakuntaansa, mutta maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää meitä ottamasta kutsua vastaan. Sakkeuksen esteenä olivat olleet hänen asemansa luomat mahdollisuudet toimia epäoikeudenmukaisesti. Omalta kansaltaan liikaa kiskonut mies otti kuitenkin kutsun iloiten vastaan. Luukkaan evankeliumin kohta huipentuu Jeesuksen sanoihin: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Henrin lukemassa kohdassa Sakarjan kirjasta Jumala sanoo myös näin: ”Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne.” Mielestäni nämä kaksi Raamatun kohtaa kertovat siitä, miten hienoa on saada uskoa Jeesukseen. Silloin kun tuntuu, että olemme kaukana Jumalasta, Hän nimenomaan kutsuu meitä. Jumalan kutsu on lohdullinen, osoitus pyyteettömästä rakkaudesta. Jos me ihmiset palaamme Jumalan luokse, hän tulee meitä vastaan.
Meillä jokaisella on omanlaisemme polku siinä, miten otamme vastaan kutsun Jumalan valtakuntaan. Millainen sinun polkusi on? Oma polkuni lähti liikkeelle lapsuudestani, kun äitini tuli hakemaan minua alas puusta. Ajattelen, että Jumalan valtakunta on kuin lapsuuden koti. Jumala puolestaan on kuin huolehtiva vanhempi tai turvallinen aikuinen, joka kutsuu meitä. Kun lapsena päätämme kiivetä puuhun, mutta pelästymme ja pyydämme apua, Jumala hakee meidät turvaan.
Polku kutsun vastaanottamiseen, kuten elämä muutenkin, voi olla mutkikas. Välillä kuljemme horjumatta suoraan eteenpäin ja toisinaan taas olemme mutkan kivikkoisessa ulkokaaressa. Sakkeus oli kutsun vastaanottaessaan ehtinyt aikuiseen ikään ja esimiesasemaan. Silti ei ollut liian myöhäistä.
Kutsu Jumalan valtakuntaan on aina voimassa. Vaikka olisimme toimineet epäoikeudenmukaisesti, Jumala kutsuu juuri meidät. Hän on kuin rakastava äiti, joka tulee juosten ja sulkee hellään syliinsä. Huomaan, että elämä on kotimatka. Olemme matkalla Jumalan valtakuntaan, kohti kotia.