3. sunnuntai helluntaista, Luuk. 9:57-62, Sakari Hosike

Sakari Hosike
Tampereen Luther-talo

Jeesus kutsuu Jumalan valtakuntaan.
Jeesus kutsuu saamaan synnit anteeksi ja Hän kutsuu pelastukseen.

Päivän evankeliumitekstin äärellä saattaa tuntua siltä, että Jeesus olisi estelemässä, mutta näin ei ole. Jeesus kutsuu valtakuntaansa.

Jeesus kutsui kolmea miestä.

Lyhyistä keskusteluista voi nousta tunne, että Jeesus olisi estelemässä. Jeesus on kutsumassa, mutta varsinkin kahdessa jälkimmäisessä keskustelussa Hän kertoo miten ehdottoman tärkeä asia evankeliumi on, eikä maailmassa ole sen tärkeämpää asiaa.

Ensimmäinen kolmesta ilmoittautui itse ja hän sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet.”
Siihen Jeesus vastasi: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi”.
Jeesus varoitti miestä, että Hänen seuraamisellansa on hintansa. Armo on ilmaista, mutta Jeesuksen omiin kohdistuu myös vainoa täällä maailmassa.
Vaikka Hän, Jeesus oli ja on Vanhassa testamentissa, Danielin kirjassa ennustettu Ihmisen Poika, jonka mies oli aivan oikein tunnistanut ja tälle Ihmisen Pojalle on annettu ikuinen valta yli kaiken, niin silti: aloitettuaan julkisen toimintansa Jeesuksella ei ollut edes vakituista osoitetta, jossa päänsä pistää tyynylle. Jopa ketuilla ja linnuilla on kotinsa, mutta Jeesuksella ei ollut täällä enää tuossa vaiheessa kotia ja Hän joutui siirtymään paikasta toiseen, koska Häntä vainottiin.
Tänään täällä ja usein me kristityt saamme pitää vakituisen osoitteemme, mutta on valvotta sitäkin, että Jeesuksen seuraajiin kohdistuu nopeastikin ja voimakkaita vainoja.

Toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua.” Mutta tämä sanoi: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.”
Oliko isä kuollut? Huomioiden Lähi-idän nopean hautaamisen päivässä tai kahdessa ihmisen kuoleman jälkeen, olisi poikkeuksellista, että mies olisi keskellä surua ja hautajaisjärjestelyjä keskustelemassa Jeesuksen kanssa.
Todennäköisesti isä ei ollut kuollut, vaan mies sanoi, että hän voi lähteä seuramaan Jeesusta sitten, kun hänen isänsä on kuollut, sitten kun hän on suorittanut lapsena tarvittavat tuon ajan velvollisuudet vanhemmalleen, eikä isä olisi enää pahastumassa, kun poikansa lähtisi galilealaisen rakentajan seuraajaksi.

Niin tai näin.
Joka tapauksessa mies sanoi Jeesukselle: Myöhemmin.
Sitä ei kannata sanoa: myöhemmin.
Jos on kylmä, eikä Jeesuksen kutsu millään tavalla kiinnosta, niin on hyvä sanoa rehellisesti EI. Jumala vetää sitten kylmiä puoleensa.
Penseästi Jeesukselle ei kannata sanoa, että myöhemmin tai ”Kiitos, mutta ei tänään.” ”Kiitos, mutta ei kiitos.” Näin haaleasti ei kannata vastata Jeesuksen kutsuun.

Jos on epäröivällä mielellä, niin voi sanoa Jeesukselle senkin: Olisin kyllä kiinnostunut ja tämä kristinusko on hyvä juttu, mutta kun on epäilyksiä tai en ole varma tästä. Tämän epäröinnin voi tiivistää sanoiksi: Jeesus, auta minua epäuskossani tai vaan: Jeesus auta. Ja Hän auttaa.

Mutta saa Jeesukselle sanoa rohkeasti myös KYLLÄ. Saan uskoa kaikki syntini anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman ja turvata kasteen armoon ja seurata Jeesusta.

Jeesuksen kutsuun ei kannata vasta: myöhemmin.

Etsikkoajoista opetetaan joskus liiankin voimakkaasti: niin kauan kuin ihminen elää, niin kauan hän voi lähteä seuraamaan Jeesusta. Mutta joskus on näitä erityisiä tilanteita, kun tuntuu, että Jumala erityisesti kutsuu ja tavallinen arki jää taka-alalle, niin sellaiseen hetkeen kannattaa kyllä tarttua, eikä sanoa, että myöhemmin. Silloin käy helposti niin, että Jeesuksen kutsu hautautuu taas seuraavan viikon arkisten puuhien alle.

Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”.
Tilanne sinä päivänä oli se, että Jeesus meni nopeasti kohti Jerusalemia. Kiire oli konkreettista kuten tätä seuraavasta keskustelusta kuulemme. Jeesus tarkoitti hengellisesti kuolleita. Toisaalta tässä voi nähdä sen, että Jumalan evankeliumi on tärkeämpi kuin Jumalan laki. Mooseksen laki määräsi, että jopa jumalanpalvelukselliset toimet väistyivät, kun vainaja piti saattaa hautaan. Nyt Jeesus opetti, että evankeliumin eteenpäin vieminen, Jumalan valtakunnan julistaminen oli sitäkin tärkeämpää ja kaikkein tärkeintä.
Meillä ei ole syytä jättää vainajiamme hautaamatta, mutta meidän on kiinnitettävä huomiotamme enemmän siihen, miten evankeliumia viedään eteenpäin.

61 Vielä eräs toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni”.
62 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.
Tälle on vastaava kohta Vanhassa testamentissa. Elisa oli kyntämässä, kun Elia kutsui hänet seuraajakseen Jumalan profeetaksi. Elisakin halusi käydä hyvästelemässä kotiväkensä. Hän sai luvan.
Nyt Jeesus ei anna lupaa. Nyt on tärkeämpi asia kuin oli Elialla, tärkein asia: Jeesus oli menossa kohti Jerusalemia ja sovittamaan ihmiskunnan synnit ja Hän keräsi seuraajia, todistajia, jotka sitten kertoisivat eteenpäin tätä tärkeintä asiaa.

Edelleen on muistettava se, että:
Jeesus meni konkreettisesti nopeasti kohti Jerusalemia. Kun Jeesus keskusteli tämän kolmannen miehen kanssa ja jos mies olisi mennyt kotiinsa hyvästelemään, Jeesus olisi jatkanut matkaansa illaksi jo seuraavalle etapille.
Jeesus ei käske tai kehota hylkäämään tai laiminlyömään perhettämme, mutta Hän opettaa, ettei mikään, ei edes perheemme saa tulla rakkaammaksi ja tärkeämmäksi kuin Hän ja Hänen evankeliuminsa.

Jos ajattelemme käden laskemista auraan eli kyntämistä, niin se epäonnistuu, jos kyntäjä ei katso eteensä. Kyntäjän on otettava kiintopiste kaukaisuudesta ja kuljettava sitä kohtia, että kynnös olisi suora ja kelvollinen.
Meidän on katsottava paitsi eteenpäin myös nostettava katse ylös Jeesukseen ja kohti Taivasta.

Nurja mielemme saattaa kuulla käydyt keskustelut Jeesuksen estelynä. Näin ei ole.
Kun puhutaan kyntämisestä ja työstä, niin pelastummeko me omien tekojemme kautta? Emme, vaan yksin Jeesuksen tähden.

Kyse on siitä mihin kiinnitämme katseemme ja mikä on meille tärkeintä ja mihin uskomme?
Kiinnitänkö katseeni ja uskoni Jeesukseen, onko Hän tärkein vai onko jokin muu tärkein ja katselen jonnekin taaksepäin?

Jeesuksen puolelta asia on selvä: Hän kutsuu valtakuntaansa ja pysymään siellä.

Katse on pidettävä Taivaassa kuten päivän UT:n tekstissä, heprelaiskirjeessä lukee:
Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.

Amen.