4. sunnuntai helluntaista, Matt. 9:9-13, Henna Huppunen

Matt. 9: 9-13
Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”
Riparilla leikimme useampaan kertaan ponileikkiä. Se on hassunhauska leikki, jossa lauletaan yksinkertaista laulua ja kutsutaan toisia leikkijöitä mukaan. Ensin piirin keskellä on yksi laukkaava poni. Hän pysähtyy jonkun piirissä seisovan kohdalle ja tanssiin hänen kanssaan lyhyen hypähtelytanssin. Sen jälkeen toinen leikkijä lähtee mukaan piirin keskelle laukkaamaan ja kutsumaan uusia leikkijöitä mukaan. Seuraavalla kierroksella laukkaajia on jo neljä, sitten kahdeksan, kuusitoista – ja lopulta kaikki ovat saaneet tanssia. Leikissä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Se vaatii vain uskallusta ja heittäytymistä. Sitä, että uskaltaa vähän hassutella ja innostua jostain, joka ei vaikuta ollenkaan järkevältä tai tarkoituksenmukaiselta.
Leirin alussa leikki aiheutti hiukan hämmennystä ja oli ehkä monien mielestä vaivaannuttavaa. Pikkuhiljaa se alkoi riemastuttaa ja tuntua luontevalta.
En tiedä, millainen oli tämän Matteuksen tilanne tulliasemalla. Oliko hän ikään kuin lähdössä mukaan ponileikkiin – johonkin, jonka tarkoitusta ja päämäärää ei oikein ymmärrä, mutta joka tuntuu silti ihan hyvältä vaihtoehdolta. Vai oliko hän ehkä odottanut Jeesusta jo pitkään – kuullut kertomuksia hänen ihmeteoistaan ja opetuksistaan.
Joka tapauksessa hän lähti Jeesuksen matkaan. Ja lopulta Jeesus tuli hänen kotiinsa syömään. Siellä Jeesus istui Matteuksen ystävien kanssa. Raamattu kertoo hänen ystäviensä olleen syntisiä – ja sekös fariseuksia harmitti! Miksei Jeesus ollut kunnon ihmisten kanssa, vaan otti omikseen juuri ne, jotka olivat vähän huonompaa väkeä?
Jeesus halusi osoittaa, että kaikki pääsevät hänen ystävikseen. Ei ole olemassa pääsyvaatimuksia. Ei tarvitse osata, ei tietää, ei ymmärtää. Mitä enemmän ystäviä, sitä parempi. Sillä mitä enemmän on kertojia, sitä enemmän sanoma kertaantuu tässä maailmassa – aivan kuten ponileikissä leikkijöiden määrä kasvaa kasvamistaan.
Jeesus esittää kutsun. Ja tänäänkin se esitetään: tulkaa, kaikki on jo valmiina! Ehtoollispöytä on avoinna. Siellä on tie auki taivaaseen, yhteys Jeesukseen, yhteys toisiin ihmisiin ja edesmenneisiin rakkaisiin. Siellä on kaikki, mitä tarvitaan. Hetki on pyhä, ateria on pyhä. Ja jokainen kelpaa.
Riparilla luimme useampaan kertaan psalminkirjoittajan ajatuksen: Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä! Matteus kelpasi Jeesukselle juuri sellaisena – keskeneräisenä, vajavaisena ja ehkä kovin itsekkäänäkin ihmisenä. Ja niin kelpaat sinäkin. Jumalan luomana ihmeenä, arvokkaana ja rakkaana. Jeesus kutsuu, Jeesus etsii. Lähde rohkeasti mukaan!
Leirillä kuuntelimme myös laulua, jonka nimi on valmiina. Se alkaa haastavalla kysymyksellä: ottekste valmiina? Ja kertosäkeessä lauletaan: Tiiätkö jo jutun sen? Hän tuntee syntisen, Usko, usko Jeesukseen, Hän vie taivaaseen. Tää ei oo satua. Tarviitko sä apua? Antaa kaiken anteeksi, Parantaa haavasi.
Jeesus sanoo sinullekin: Seuraa minua!