Miksi?
Eräs viime sotien ajan suosituimpia äänilevyjä radiossa oli Miliza Korjuksen laulama Warum? Miksi?. Äänilevyn suosion voi ymmärtää. Yksi sana kätkee sisälleen miljoonien tuskan. Ajattelemme vaikka juutalaisten tai vaikkapa oman kansammekin kohtaloita: evakkomatkoja, kun koti täytyi jättää, pienet lapset eroon vanhemmistaan, valkoiset arkut kotikirkkojemme sankarihaudoilla.
Miksi? – On kysytty viime kuukausien aikana nuorten koululaisten arkkujen äärellä.
– Miksi, oli Jeesuksenkin kysymys. Jumalani, miksi minut hylkäsit? Samaa kysyivät Jeesuksen läheiset ja ystävät ristin juurella.
Sama levy voi pyöriä meidänkin mielessämme tänään pitkäperjantain kirkossa. Jollakin voi olla vielä läheisempi, vereksempi syy kysellä.
On kaksi suurta kysymystä, jotka ovat ihmiskunnan ikuisuuskysymyksiä, niitä kysellen ihminen tuntee oman pienuutensa: maailmassa oleva pahan valta ja kuoleman todellisuus.
Nämä kaksi asiaa ovat läsnä pitkäperjantain tapahtumissa. Ne löytyvät sieltä niin kuin ne löytyvät elämämme arkipäivästä: inhimillinen pahuus, ihmisen katoavaisuus – kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole.
Pahan todellisuudesta kertoo tositapaus. Nuorten joukko oli pilkannut kirkosta saapuvia: ”Missä se paholainen on, näyttäkää meillekin?” Eräs mummo sanoi: ”Kyllä se näyttää teille itsensä ennekuin luulettekaan.” Kohta kylällä alkoi kuulua hälinää, Oli tapahtunut murha. Kuka on murhattu? Juuri äskeinen nuorukainen, joka oli pyytänyt näyttämään paholaisen olemassaolon.
Mutta kahden pahantekijän keskellä kärsii ja käy kuolinkamppailuaan Jeesus. Hän kärsii kevytmielisestä pilkasta, hirveästä janosta. Mutta hänellä on – kuka sitä uskoisi – pahantekijät parhaimpina lohduttajinaan. Tai toinen heistä. Hän pahantekijöistä, meistä, saa ensin syödä ristin eläväksi tekevän hedelmän – kielletyn hedelmän – syntiinlankeemuksen jälkeen.
Paratiisi-sana mainitaan ensi kerran pitkän, tuhansia vuosia kestäneen odotuksen jälkeen. Martti Luther on sanonut, että kun hän ensi kerran ymmärsi, että Jumala vanhurskauttaa jumalattomat yksin armosta, paratiisin ovat tuntuivat avautuvan.
Nykyajan vapaa kasvatus, vapautta lisäävät lait sisältävät kauniin ajatuksen ihmisen oikeudesta valita vapaasti. Mutta nyt on käynyt ilmi, ettei ihmisellä ole voimaa eikä kykyä valita hyvää. Hän tekee sitä pahaa, mitä ei tahdo. Sallimalla lähes kaiken ihminen on menettänyt pyhyyden, viattomuuden ja kauneuden – paratiisin tuntomerkit, paratiisin kauneimmat kukat. Niitä ei voi ostaa marketeista, vaikka ne olisivat yötä päivää avoinna ja sunnuntait olisivat maanantaita.
Onneksi on perjantai, joka muutti kaiken, antoi kaiken takaisin. Se oli Jeesuksen perjantai – pitkä perjantai – hyvä perjantai. Syntinen saa takaisin viattomuutensa uskomalla Jeesukseen, hänen sovitustyöhönsä ristillä meidän tähtemme, hänen ylösnousemukseensa.
Pahantekijät saivat kuulla maailman suloisimman sanoman: Sinun syntisi annetaan anteeksi. Paratiisin portit aukenevat aina uusille ja uusille ihmisille, kun he uskovat omalle kohdalleen Jumalan rakkauden. Sen valossa saamme kysellä miksi-kysymyksiämme. Rakkauden sanoma murtaa muurit, vierittää kivet, ihmisen sydämessä alkaa kukkia paratiisin kauneimmat kukat: usko, toivo ja rakkaus.
”Miksi”-kysymykset tuovat pitkäperjantain Kristuksen meitä lähelle Olen joskus kirjoittanut siitä runon
ON JUMALAMME HILJAA
Kristuksen ristin juureen
vaelsin matkallain.
Jumalan hiljaisuuteen
vastausta, voimaa hain.
Kuulinko oikein? – Miksi?
kysyttiin sielläkin.
Ymmärsin – juuri siksi
ristiä rakastin.