Rakkaat kristityt
Itsenäisyyspäivä saa minut pohtimaan suomalaisuutta. Mitä on olla suomalainen tämän päivän Suomessa. Millaiset arvot ohjaavat meidän elämäämme?
Tämä teema on ollut hyvin ajankohtainen monessa mielessä. Viimeksi teema osoitti ajankohtaisuutensa viikko sitten eduskunnan äänestäessä avioliittolaista.
Mistä me unelmoimme? Millainen on unelmiemme Suomi? Millainen on unelmiemme Loviisa? Mikä on meille tärkeää? Mikä saa meidät syttymään? Mistä me innostumme?
Eräs tapa tulkita aikaamme on sanoa, että juuri nyt me elämme unelmien välissä. Usko auktoriteetteihin on hävinnyt jo muutama vuosikymmen sitten. Materiaaliset tavoitteet osoittavat hiipumisen merkkejä – yksinkertaisesti siitä syystä, että maailmanlaajuisesti verraten elintaso maassamme on erittäin korkea.
Yhä vielä toki talouden näkökulma tuntuu hallitsevan keskusteluja – mutta muutos on varmasti tulossa. On muitakin arvoja.
Viikontakainen äänestys oli mielenkiintoinen monessa mielessä. Se oli mielenkiintoinen ensiksi siksi, että äänestys koski perinteistä käsitystä avioliitosta. Voiko avioliitosta ajatella muullakin tavoin kuin mihin on useiden sukupolvien ajan totuttu – tai miten asia on ilmaistu.
Martti Luther opettaa näin avioliitosta:
”Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.”
Lutherin ajattelu on selvä – avioliitto on yhteiskunnan asia, ei kirkon.
Tämä Lutherin puhe tuntuu kovin ajankohtaiselta.
Mutta toiseksi asian tekee mielenkiintoiseksi se, että nyt ensimmäisen kerran hyväksyttiin eduskunnassa kansalaisaloite. Siinä näen jotain hyvin merkittävää uutta. Kansalaisaloite kertoo jostain aivan uudesta tavasta keskustella yhteiskunnassa. Nykyinen sosiaalinen media on tehnyt mahdolliseksi keskustella tasavertaisesti yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Eduskunta osoitti, että tuota keskustelua on syytä kuunnella.
Missä me olemme? Mikä tekee suomalaisista tänään onnellisia?
Jeesus nousi monesti totuttuja ajatuksia vastaan. Itsenäisyyspäivänä perinteisesti luettu evankeliumiteksti kuuluu siihen samaiseen joukkoon. Jeesus muistuttaa ikävällä tavalla juutalaisia, etteivät he ole vapaita. Juutalaisten väitehän on mieletön. Heidän historiansa keskeinen kertomus on kertomus Egyptin orjuudesta vapautumisesta. Profeettojen aikana kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen. Jeesuksen aikana Palestiinaa hallitsivat roomalaiset. Toisen vallan alla oleminen oli useamman kerran historiassa koettua.
Vapaus syntyy Jeesuksen opetuksen mukaan totuudesta. On uskallettava nähdä missä olemme. Aika muuttuu ja arvot muuttuvat. Armon sanoman päivittyy aina uuden ajan ja uuden tilanteen mukaan. Niin tänäänkin. Sen jo Raamatun sisäinen historia osoittaa. Uuden testamentin eettiset säännöt poikkeavat Vanhasta testamentista. Kirkon suhde erilaisiin ihmisryhmiin on alkuajoista muuttunut. Kun vielä apostoli Paavali hyväksyi yhteiskunnan jossa oli orjia ja vapaita – ei sellaisen yhteiskunnan hyväksyminen enää ainakaan nyky-Suomessa olisi mitenkään hyväksyttävää. Ihmisarvon puolustaminen on kristityn kutsumus.