”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Luuk.2:11).
Joulumuistamisissa on oma puuhansa. On paljon nimiä, joita ei sopisi unohtaa. Millaisen lahjan lähetän itse kullekin – vai laitanko vain kortin? Ehtivätkö ne ajoissa joulupostiin – vai laitanko sähköpostiviestinä? Voihan löytyä myös muita luovia ratkaisuja, jotka eivät ole kiireen sävyttämiä.
Joulun alla ja joulun aikaan lahjakkaat taiteilijat esittävät joululauluja. Miksipä ei – Jumalalta saatuja kykyjä ja taitoja tuleekin käyttää. Mutta kumpi mahtaa kiinnostaa enemmän ja nousta tärkeämmäksi: kuuluisa nimi vai laulujen sanoma?
Oman näkökulmansa kaikkeen tähän tuovat joulun seutuun ajoittuvat ikävät tapahtumat. Keskuudessamme on yksinäisiä, sairaita ja vähävaraisia. Mutta erityisesti muistakaamme tänään, vähintäänkin rukouksissa, luonnononnettomuuden johdosta kärsivää Indonesian kansaa. Meitä kutsutaan palaamaan perustavan kysymyksen äärelle: miksi vietämmekään joulua.
Luukkaan jouluevankeliumista ja joulun ennustuksista luemme useita paikan- ja henkilönnimiä – hallitsijoiden ja muiden – sekä ajankohtia. Havainto voi liittyä siihen, että evankeliumien kirjoittajista Matteus, Markus ja Luukas korostavat Jeesuksen ihmisyyttä, Johannes puolestaan hänen jumaluuttaan. Luukas, joka oli ammatiltaan lääkäri, tallensi tarkimmin historiallisia tietoja. Samalla kuitenkin on todettava, että Raamattu ei ole historian – tai luonnontieteenkään – oppikirja.
Historiankirjoittajan otteellaan Luukas on kuitenkin tehnyt selväksi ensimmäisen joulun merkityksen koko maailman näkökulmasta. Jumalan syntyminen ihmiseksi merkitsee ”aikojen keskusta” kristinuskon tavoittamassa maailmassa ja ilmenee ajanlaskussamme.
Mutta vielä paljon suurempaa on se, että kaikkivaltias, ikuinen Jumala otti itselleen ihmisen osan kaikkineen. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi, ihmistä koskevien ajan, paikan ja voiman rajoitusten alaiseksi. Ihmisenä Jeesus kätki jumaluutensa maan päällä, sitä vain välähdyksenomaisesti paljastaen. Tämä kätkeytyminen ilmeni jo syntymässä Betlehemin tallin köyhään seimeen. Avuton Jeesus-lapsi tarvitsi äitinsä ja kasvatusisänsä hoivaa. Kuolemassaan Jeesus puolestaan koki ihmisiän rajallisuuden. Mutta juuri kaiken tämän kautta Jumala voi kohdata kärsivän, syntisen, hänestä eroon joutuneen, katoavaisen ihmisen, tätä auttaakseen.
Lapsen nimen valinnassa nähdään joskus paljonkin vaivaa. Valintaan vaikuttavat ainakin suvun perinteet ja nimimuoti. Mutta Raamatun nimet eivät ole vain erisnimiä, joita me ihmiset tarvitsemme tunnistaaksemme toisiamme. Joskus sanotaan: ”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”. Joulun ennustus ja evankeliumi todistavat: hänellä, joka rakastaa meitä kaikkia, on monta nimeä. Jeesuksesta käytetyillä nimillä on syvällinen merkitys. Ne ilmaisevat jotakin hänen tehtävästään tai juuristaan. Jouluevankeliumissa mainitut nimet tähtäävät ensimmäisestä joulusta eteenpäin, pitkäperjantaihin, pääsiäiseen ja helluntaihin. Kirkkovuodessa joulu ei jää ”erilliseksi saarekkeeksi”. Jeesuksen ainutkertainen ja ainutlaatuinen ihmiseksi syntymä on välttämätön hänen Jumalan pelastavan työn näkökulmasta.
Meille – koko maailmalle – on syntynyt Vapahtaja. Jeesuksen tehtävä oli ja on vapauttaa meidät synnin vallasta – synnin, joka sitoo, kietoo, ahdistaa ja vie eroon Jumalasta. Tämän tehtävän hän täytti puhtaalla uhrillaan ristinpuulle naulittuna. Hän, joka syntyi perisynnistä vapaana, otti syntisen osan ja meille kuuluvan tuomion. Jeesus sovitti Jumalan pyhän vihan, tehden rauhan meidän ja Jumalan välille. Pyhästä Hengestä sikiäminen on hänen puhtautensa jumalallinen edellytys, ja neitseestä syntyminen on siitä merkkinä.
Hän on Kristus. Tämä kreikankielinen nimi, hepreaksi Messias, tarkoittaa ”voideltu”. Vanhassa testamentissa uudet kuninkaat voideltiin. Mutta tässä on viittaus Kristus-kuninkaaseen. Jo Vanhan testamentin profeetat ennustivat hänen tulostaan maailmaan. Kansa odotti Messiasta, joka saattaisi voimaan järjestyksen maassa.
Mutta hänen kuninkuutensa on salattua – se kun ei ole tästä maailmasta. Tätä kätkeytymistä ovat hänen syntymänsä, kärsimisensä ja kuolemansa ristillä. Mutta Kristus on Jumalan voideltu. Ylösnousemus on tästä merkki. Hän on Herra. Jeesus ei tullut maailmaan hallitsemaan herrana niin kuin nimi antaisi ehkä ymmärtää. ”Hänen hartioillaan on herraus” (Jes.9:5, KR33), mutta hänen herruutensa on taivaasta. Hän hallitsee armolla. Armosta, Jeesuksen tähden annetaan synnit anteeksi sille, joka uskoo. ”Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol.2:9, KR38). Häneen uskovat saavat Pyhän Hengen lahjaksi sisimpään, uudistamaan elämää ja antamaan uuden, heikkouteen kätketyn voiman. Tässäkin mielessä seuraamme Kristuksen viitoittamaa tietä.
Elämän uudistusta tarvitsee jokainen. Uutisista kuulemme, miten juhla-aikojen vietonkin keskellä saattaa syttyä riitoja ja väkivaltaa. Joulu voi tässä mielessä olla koetuksen aikaa. Mutta Jeesus voi ja tahtoo tuoda koteihin anteeksiantavaa mieltä ja sitä myöten sopua ja rauhaa. Koko maailma kaipaa rauhaa.
Kuka toisi meille rauhan? Jeesukselle on annettu nimi Rauhanruhtinas. Hänen rauhansa on ruhtinaallista, ylenpalttista rauhaa – ei vain sodan vastakohtana. Ristillä hän sovitti Jumalan ja ihmisen välisen vihollisuuden. ”Hän teki rauhan hänen ristinsä veren kautta” (Kol.1:20, KR38) – rauhan Jumalan kanssa ja rauhan myös toinen toistemme kesken. Rauha omassatunnossa vakuuttaa siitä, että synnit ovat anteeksi annetut. Tämä rauha ylittää kaiken, mitä ymmärrämme. Kerran taivaassa tuo rauha on oleva ikuista, eikä sitä voi enää mikään häiritä.
Jeesuksen tähden kelpaamme Jumalalle, kun uskomme. Näin Joulun Lapsi tekee meistäkin Jumalan lapsia. Jeesuksen tähden pyhä, kaikkivaltias Jumala on meille rakas taivaallinen Isä, jota saamme lähestyä rukoillen, luottaen häneen kuin lapsi isäänsä. Niinpä Jeesukselle on annettu myös nimi ”Iankaikkinen Isä” (Jes.9:5).
Hän on Ihmeellinen neuvonantaja ja Väkevä Jumala. Hän neuvoo meitä Raamatun pyhissä kirjoituksissa, kulkemaan taivastietä ja palvelemaan toisiamme. Kerran hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Häneen uskovat saavat lopullisen armahduksen, mutta hänet torjuneet ikuisen tuomion. Niin kauan kuin on aikaa, on mahdollista kääntyä, uskoa ja välttää tuomio.
Joulu on Jumalan rakkauden juhla. Kuulimme jo jumalanpalveluksen alussa, miten Jumala on rakastanut maailmaa antamalla oman Poikansa meille pelastajaksi. Jumala antoi Poikansa syntyä ihmiseksi ihmisten kaikkeen köyhyyteen, kurjuuteen ja vaivaan, ja kantaa ristillä rangaistuksen syntiemme tähden. ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan” (1.Joh.4:9). Ja ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä” (1.Joh.4:19).
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk.2:14).
Annamme Jumalalle kuuluvan kunnian, kun nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme: