Jos mietit omaa elämääsi, ehkä muistat jonkun tai joitakin, jotka ovat kertoneet sinulle Jumalasta ja Jeesuksesta. Kuka sinulle tulee mieleesi?
Minulle tulee mieleen mummoni. Hän eli pienessä mökissä samassa Pohjois-Savon maalaiskylässä, jossa oma kotimme oli. Meiltä matkaa mummon luo oli monta kilometriä. Mummon mökki oli lähellä koulua. Siksi olin usein yötä hänen luonaan.
Mummon mökki oli pieni ja vaatimaton. Ei ollut sähköä, eikä vesijohtoa. Mutta mummon tekemä riisipuuro oli minusta maailman parasta. Ennen ruokaa mummo laittoi ryppyiset kätensä ristiin ja sanoi: ”Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme.”
Samoin illalla nukkumaan mennessä hän sanoi: ”Levolle laskeun Luojani, armias ole suojani.”
Uskon, että mummo vaikutti paljon siihen, mitä ajattelin Jumalasta. Mummo eli vaatimatonta elämää. Hänellä oli ollut kova elämä, hän oli haudannut kaksi miestään ja yhden lapsensa. Silti mummolla oli valoisa elämänasenne. Hän uskoi, että Jumala oli hyvä. Jumala antoi suojan ja turvan elämässä, myös sen pimeinä ja synkkinä hetkinä.
Mummon välittämä usko ja luottamus Jumalaan on kulkenut mukana elämässäni enemmän tai vähemmän. Joskus Jumala on tuntunut läheisemmältä, joskus hän on tuntunut olevan kovin kaukana. Aina en ole nähnyt tai ymmärtänyt hänen teitään.
Kuka on sinua ohjannut Jumalan luo? Mikä on vaikuttanut siihen, mitä sinä ajattelet Jumalasta ja Jeesuksesta?
Ehkä sinäkin olet kiitollinen isovanhemmista, vanhemmista, opettajista, kaikista jotka ovat kertoneet Jumalasta ja ohjanneet elämässä. He ovat olleet kuin Johannes Kastaja aikanaan ja osoittaneet tietä Jumalan luo.
Monille myös lapsuuden joululaulut ovat välittäneet Jumalan huolenpitoa ja pyhän kokemusta. Joululauluja on laulettu kotona ja koulussa. Ne ovat välittäneet kokemusta joulun salaisuudesta. Laulut ovat painuneet syvälle muistin syvyyteen, eivätkä ne sieltä unohdu, vaikka monet muut asiat saattavat unohtua.
Tässä messussa laulettavat Kauneimmat joululaulut voivat tuoda joulun ja antaa saman lämpimän kokemuksen kuin lapsena. Siksi on mukava, että täällä joululaulumessussa on pieniä ja isompia, nuoria ja vanhempia. Joulu ja nämä laulut ovat kaikkia varten.
Joulu ei ole aina samanlainen. Joskus joulun sanoma voi tulla lähemmäksi. Ja joskus se jää kaukaisemmaksi.
Myös lapsena opittu käsitys Jumalasta voi muuttua elämän varrella. Eteen voi tulla vaikeita kysymyksiä: Onko Jumala se hyvä, kaikista huolta pitävä taivaan Isä, josta minulle on kerrottu? Todellisuus kun näyttää toiselta. Kykeneekö Jeesus varjelemaan pahalta, kun maailmassa on niin paljon pahaa?
Myös käsitys Jeesuksesta voi muuttua. Hänestä voi tulla läheinen ystävä ja keskustelukumppani, joka jakaa kanssani elämän eri vaiheet ja niiden nostamat kysymykset. Vapahtaja voi tuoda Jumalan lähelle jokaiseen päivään.
Kuka Jeesus oli? Tämä kysymys askarrutti myös Johannes Kastajaa kuten äsken lukemani evankeliumiteksti kertoo. Johannes joutui puheidensa takia vankilaan. Sieltä hän lähetti kysymään Jeesukselta: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”
Näin myös Johannes, Jumalan mies joutui kyselemään ja epäilemään.
Johanneksen opetuslasten suoraan kysymykseen Jeesus antoi suoran vastauksen: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.”
Jeesukselle köyhät ja kaikki elämän kolhimat olivat tärkeitä. Ne, joiden kuorma oli liian raskas kantaa, löysivät Jeesuksen lähellä kantajan taakoilleen. Ne, joiden jalat eivät kantaneet, ne Jeesus auttoi jalkeille. Jotka olivat näköalattomia, löysivät tarkoituksen elämäänsä. Synkkyydessä hapuilleet löysivät toivon. Tämän Jeesus sai aikaan.
Tämän Jeesus saa yhä aikaan. Hän voi antaa toivon, että jalat kantavat, vaikka elämän taakka olisi raskas. Jeesus voi avata silmät näkemään valoa, vaikka tulevaisuus muuten näyttää synkältä. Jeesus voi avata vankilan portin ja osoittaa tien vapauteen.
Näin voi tapahtua, kun laulamme tuttuja joululauluja ja kuulemme joulun sanomaa. Epäilykset voivat väistyvät. Elämään voi tulla toivo.
Sillä toivoa ja valoa me kaipaamme. Että joulu tulisi niin köyhän kuin rikkaan luo. Että taivaan valo tulisi maailman pimeyteen, myös omaan elämäämme.
Siksi laulamme tuttuja joululauluja. Nämä laulut voivat raivata tilaa rauhalle, jota elämämme kaipaa. Joululaulut voivat avata silmät näkemään Kristuksen, Vapahtajan lähellä. Hänessä Jumala on tullut keskellemme kaikkia varten, myös kyselijöitä ja epäilijöitä, sinua ja minua varten.
Tätä joulun valoa ja toivoa voimme jakaa keskenämme ja välittää niillekin, joilla sitä ei ole.