Rakkaat kristityt!
Kristus syntyi. Vapahtaja syntyi. Jumalan lähettämä Messias syntyi. Jeesus syntyi. Jumala tuli ihmiseksi. Sitä on joulu.
Vietämmekö tänään Jeesuksen syntymäpäivää. Niin voi toki sanoa – mutta tarkkaan ottaen emme ehkä vietä.
Evankelista Luukkaalla oli tapana päivätä tapahtumia. Evankeliumista me löydämme kaksi päiväystä. Ensimmäinen liittyy Johannes Kastajaan. Luukas sitoo hänen syntymänsä kuningas Herodeksen aikaan. Ja puolta vuotta myöhemmin syntyvän Jeesuksen syntymän hän päivää näin: ”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.”
Lääkäri Luukas oli tutkinut kirjoituksia sen ajan historian tietämyksen mukaisesti. Viittaukset hallitsijoihin olivat tapa ilmaista aikaa. Ja tapahtui niinä päivinä…
Nykyaikainen kriittinen historiantutkimus tietää kertoa, että Herodes Suuri kuoli 4 eKr ja Quirinius tuli Rooman Syyrian provinssin käskynhaltijaksi vasta 6 jKr. Jeesuksen syntymävuotta emme siis tarkalleen tiedä. Maria ei pitänyt päiväkirjaa eikä vuosilukuja tunnettu.
Jouluna me siis muistamme Jeesuksen syntymää – mutta emme ehkä tarkkaan ottaen vietä hänen syntymäpäiväänsä, sillä sitä me emme tiedä.
Päiväyksillä on kuitenkin merkityksensä. Ne kertovat, että joulun tapahtumat liittyvät historiaan, tähän maailmaan, tähän todellisuuteen. Jeesus syntyi ihmiseksi, paikassa ja ajassa. Sillä ei lopulta ole merkitystä, minä vuonna se tarkkaan ottaen tapahtui – vuoden päivästä puhumattakaan. Jeesuksen kuoleman ajoittaminen on paljon tarkempaa.
Synnyttikö Maria tallissa? Voi olla – mutta tarkkaavainen lukija tai kuulija voi huomata, että sitä ei evankeliumi kerro. Kerrotaan vain, että majapaikassa ei ollut tilaa ja vastasyntynyt lapsi sai vuoteekseen eläinten ruokinta-astian, seimen – oltiin siis eläinten suojassa. Se saattoi olla osa ihmisten asuntoa tai vaihtoehtoisesti luola. Vanha itäinen perinne liittää Jeesuksen syntymän nimenomaan luolaan. Olot ovat joka tapauksessa hyvin vaatimattomat – mutta varmasti niin hyvät, kuin köyhä perhe suinkin tuona hetkenä saattoi toivoa.
Jos joulun yksi näkökulma on hyvin inhimillinen ja hyvin arkinenkin – niin toinen näkökulma on jotain ihan muuta. Enkelit ilmestyvät kedolla työn keskellä oleville paimenille. Taivas avautuu – ylityslaulu Jumalalle täyttää todellisuuden. Vierasta, arkitodellisuuden ylittävää. Jotain ihan muuta murtautuu tähän todellisuuteen.
Joulun ihme on siinä, että jumalallinen ja inhimillinen kohtaavat. Jumalan todellisuus murtautuu tähän maailmaan, tähän aikaa, tähän historiaan, tämän elämän lainalaisuuksien alaiseksi.
Köyhiin oloihin syntynyt itkevä lapsi on koko maailmankaikkeuden Herra. Pieni lapsi on suurempi kuin kaikki keisarit, käskynhaltijat ja kuninkaat yhteensä.
Läpi evankeliumin toistuu: pieni on suurta, viimeisestä tulee ensimmäinen, vahvuus kätkeytyy heikkouteen, elämä voittaa kuolemassa, rikkaat ovat saaneet jo lohdutuksensa – köyhät perivät taivaan valtakunnan. Häväisty ja teloitettu Kristus voittaa kuoleman. Jumalan voima kätkeytyy vastakohtaisuuksiin.
Etsitkö Jumalaa? Etsitkö Kristusta? Jos haluat löytää, etsi sitä mikä on heikkoa, vajavaista, halveksittua, pientä, köyhää. Etsi häntä, joka suljetaan ulos, jolle ei ole paikkaa, josta ei pidetä.
Yhä Jumala kätkeytyy pieneen ja heikkoon. Hän on löydettävissä arkisessa – siinä, mikä on lähellä.
Johannes kuvaa joulun ihmettä hyvin lyhyesti: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Jumala kätkeytyy konkretiaan, arkiseen, tavalliseen, näkyvään. Avaa siis silmäsi, katso ympärillesi, kuuntele ja rakasta. Jumala ei kätkeydy kauniisiin sanoihin – hän kätkeytyy inhimilliseen todellisuuteen. Etsi sieltä – ja löydät joulun ihmeen arjen keskelle.