Rakkaat kristityt!
Tarina kertoo pienestä pojasta, joka lähti kotoaan etsimään Jumalaa. Hän pakkasi reppuunsa rasiallisen pieniä leivoksia ja sixpackin verran inkiväärijuomaa.
Käveltyään kolmen korttelin verran hän tuli puistoon, jossa näki vanhan mummon istumassa penkillä tuijottamassa kyyhkysiä. Poika istahti mummon viereen. Hän avasi reppunsa ja otti leivokset esille. Mummo näytti nälkäiseltä – ja poika päätti tarjota hänelle sekä leivoksen, että juotavaa.
Siinä he istuivat pitkin päivää nauttien pojan eväistä. Lopulta tuli iltapäivä ja pojan aika palata kotiinsa. Hän nousi lähteäkseen, mutta kääntyi vielä takaisin halaamaan mummoa. Mummo vastasi halaukseen kauniilla hymyllä. Hyvin lämpimällä ja kauniilla hymyllä.
Kotona äiti kysyi pojalta: ”Missä olet ollut?” ”Olen istunut puistossa Jumalan kanssa.” Ennen kuin äiti ehti kysyä lisää poika jatkoi? ”Hänellä oli kaunein hymy, minkä ikinä olen nähnyt.”
Myös mummo palasi kotiinsa. Hän kertoi pojalleen istuneensa Jumalan kanssa puistossa. Ennen kuin poika ehti kysyä mitään mummo jatkoi: ”Mutta hän oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut.”
Voin kuvitella tietäjiä ihmettelemässä: ”Tässäkö oljilla on se juutalaisten kuningas, jonka tähden näimme kaukana itäisillä mailla ja joka nyt on syntynyt?”
Hän on toisenlainen.
Joulun välipäivinä – ainakin kahtena yönä tein unissani loppiaisen saarnaa. Harmi, etten unta nähdessäni kirjoittanut ylös sitä mitä näin. Saarnasta olisi voinut tulla hyvinkin mielenkiintoinen.
Joulusta loppiaiseen. Molempina pyhinä oikeastaan palataan alkuun – Jeesuksen syntymään. Joulun evankeliumissa kuulimme kuinka paimenet tulivat katsomaan vastasyntynyttä Jeesuslasta. Loppiaisena asialla ovat kaukaisemmat vieraat, tietäjiä, maageja, huijareita tai kuninkaita – aivan riippuen siitä, miten alkukielinen teksti halutaan kääntää ja millaista perinnettä tulkinnassa seurata. Kreikankielinen sana on ”magos” – maagi. Yleensä tuo sana esiintyy hyvinkin kielteisessä merkityksessä Uudessa testamentissa.
Keitä he oikein olivat? Emme sitä tiedä. Heitä on kutsuttu viisaiksi miehiksi, kuninkaiksi – varhaisella keskiajalla heille keksittiin jopa nimet: Kaspar, Melkhior ja Balthasar.
Loppiainen ja joulu eivät ole niitä helpoimpia pyhäpäiviä saarnata. Ainakin minä saarnaajana joudun käymään mielessäni kiusallista keskustelua siitä, pitäisikö pitäytyä vain vanhaan perinteeseen – vai ottaa vakavasti evankeliumien tekstit. Jos olit jouluaamuna kirkossa – silloin mainitsin, ettei Jeesuksen syntymäaikaa tiedetä – koska kaksi siihen liittyvää päiväystä osoittavat aivan eri aikaa. Luukas liittää syntymän Quiriniuksen aikaan n. 7 JKr ja Matteus tänään puolestaan Herodeksen aikaan – Herodeksen, joka kuoli 4 eKr. Yleisesti kai ajatellaan, että Jeesuksen syntymä aika oli joskus 7-4 eKr välillä.
Pitäisikö tällaiset mietteet vain ohittaa? Tai pitäisikö ohittaa se, ettei joulun tähti Raamatun kuvauksen mukaisesti voi olla tunnetun taivaan ilmiö. Tähdet eivät kulje idästä länteen ja pysähdy tietyn talon päälle. Kyse oli muusta. Ilmestyksestä, ihmeestä tai johdatuksesta. Mitä saarnaajan pitää sanoa? Mistä pitää puhua?
Niin – ja keitä siis olivat nuo idästä tulleet tietäjät – siis meidän Raamatun käännöksen mukaan tietäjät. Keitä he olivat? En tiedä.
Tätä olen muutamana yönä unissani pohtinut. Enkä nyt aio yllättää, että keksin vastauksen. En keksinyt. Mutta ei ehkä ollut tarkoituskaan, että keksisin.
Sen vain tiedän, että he, jotka ensimmäisenä tulivat ja polvistuivat Jeesuksen eteen olivat halveksittuja paimenia tai vierailta mailta tulleita muukalaisia. He löysivät Jeesuksen ensimmäisinä. He toivat lahjansa. He näkivät pienessä lapsessa luvatun Messiaan, Pelastajan, Vapahtajan.
Ajatukseni kulkivat evankelista Matteuksen matkassa. Mitä halusit kertoa? Evankeliumisi alussa kerrot, että kaukaiset tulijat idästä – todennäköisesti silloisesta Persiasta – tulivat etsimään vastasyntynyttä ja evankeliumisi lopussa palautat mieliimme Jeesuksen sanat: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…” Matkan varrella vielä muistutat, että Jeesus oli valmis parantamaan roomalaisen sadanpäämiehen lapsen. Ilosanoma kuuluu kaikille. Vapahtaja on syntynyt kaikille. Erilaisille. Erilaisissa kulttuureissa eläville – erilaisten uskontojen piiristä tuleville.
Jumala yllättää. Hän on läsnä yllättävissä kohtaamisissa. Pieni poika kohtasi hänet mummossa, mummo pojassa. ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siinä minä olen heidän keskellään,” sanoi Jeesus.