Rakkaat kristityt!
Me olemme osa ihmettä. Tarkoitan sitä ihmettä, jonka syntyhetki oli parituhatta vuotta sitten. Jeesuksella oli pieni seuraajien joukko. Nimeltä saatamme tunnistaa kaksitoista läheisintä opetuslasta, mutta heidän lisäkseen olivat ne nimeltä mainitsemattomat seitsemänkymmentäkaksi, joista evankeliumi tänään kertoo. Ja toki heidän lisäkseen oli satoja – ehkä joitakin tuhansia, jotka uskoivat Jeesukseen.
Mutta sellainen alku oli. Sana kulki ihmiseltä toiselle. Viesti Jumalan valtakunnasta alkoi levitä.
Jeesuksen julistuksen ydin lienee tämä: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Se oli viesti, joka piti saada leviämään.
On hyvä, että matkalle lähetettävät jäivät nimettömiksi, nimettömiksi meille. Hyvä siksi, että heihin on sillä tavoin helpompi samaistua. Sinä olet yksi heistä. Ehkä minäkin.
Päivän evankeliumin ääreen pysähtyminen herättää minussa joitakin havaintoja. Tässä niistä joitakin.
Ensiksi. Jeesus ei lähettänyt ketään yksin. Hän lähetti seuraajiaan pareittain kulkemaan edellään niihin kaupunkeihin, joihin hän itse oli menossa. Pareittain. Kristittyinä meitä ei ole tarkoitettu elämään ja toimimaan yksin. Mikä tahansa tehtävä yksin tehtynä voi käydä liian raskaaksi – sen sijaan jo kaksin on jo paljon helpompaa – koska toinen voi tukea toista.
Viesti oli yksinkertainen: Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Onko viesti totta? Onko se toteutunut? Missä valtakunta on? Voiko sen jostain tunnistaa?
Jumalan valtakunnan perässä ei tarvitse juosta. Sitä ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa. Valtakunta on tullut lähelle. Se on ehkä lähempänä kuin aavistatkaan. Se on täällä. Katso ympärillesi – Jumalan valtakunta on nyt. Se on meidän keskellämme. Sen rajat kulkevat sydämestä sydämeen. Me teemme siitä totta joka päivä.
Mistä valtakunnan tunnistaa? Päivän evankeliumi antoi ainakin minulle kolme tuntomerkkiä. Nuo tuntomerkit näkyvät siinä, mitä nämä Jeesuksen viestinviejät kokivat. Nuo asiat olivat lopulta hyvin yksinkertaisia. Luen kohdan uudestaan: ”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”
”Syökää, mitä teille tarjotaan.” On hyvä muistaa, että yhteinen ateria on aina läheisen yhteyden ja ystävyyden merkki. Ajattelen, että se on meille hyvin tuttua täällä Loviisassakin. Ehtoollinen on siitä luonnollisesti yksi hieman symbolinen esimerkki, kirkkokahvitkin antavat siitä muistutuksen, Euron kuppila puolestaan jo paljon konkreettisempi, adventtimyyjäisissä arvattavasti syömme taas yhdessä joulupuuroa puhumattakaan aterioista, joita olemme syöneet ystävien ja tuttavien kanssa kodeissa. Yhdessä syöminen on yksi Jumalan valtakunnan merkki. Makuja meiltä ja muilta mailta kertoo yhteydestä yli kulttuurirajojen. Ne ovat yhteyden merkkejä ja kertovat Jumalan valtakunnasta.
”Parantakaa kaupungin sairaat.” Aika harvat meistä on lääkäreitä tai sairaanhoitajia – mutta monella tavalla me itse kukin helpotamme toistemme elämää ja oloa. Joskus tuo apu koituu suorastaan parantamiseksi, vähintäänkin helpotukseksi vaivojen keskellä. Jumalan valtakunnan tuntomerkki on, että vaikeuksissa elävää ei karteta, vaan pyritään olemaan avuksi.
”Kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’” Kolmas tuntomerkki on se, että sanoma Jumalan valtakunnasta, hänen armostaan ja rakkaudestaan leviää. Jumalan valtakunta on lähellä. Hänen armonsa ja rakkautensa on totta. On merkillistä, että siellä, missä Jumalan rakkautta eletään todeksi se alkaa näkyä hyvin käytännöllisessä elämässä.
Palaan vielä evankeliumin alkuun.
” Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.” Lampaat susien keskellä – ei oikein kuulosta hyvältä. Hyvä ei kuitenkaan leviä koskaan väkisin. Jumalan rakkauden valtakuntaa ei voi levittää väkisin. Väkisin voidaan tehdä vain väkivaltaa. Jumalan valtakunta ei leviä voimakeinoin. Toki tiedämme, että historian saatossa sitäkin on yritetty. Mutta rakkaus ei leviä niin. On suostuttava lampaan osaan – lampaan, joka asettaa itsensä alttiiksi sille, että tulee torjutuksi. Alttiiksi sille, että susi saattaa hyökätä. Ja kuitenkin – kun hyvä laitetaan kiertämään – se kantaa hedelmää.
Me olemme osa tätä ihmettä. Siksi olemme jälleen tänään kokoontuneet tänne kirkkoon. Sana lähti liikkeelle. Opetuslapset lähtivät kulkemaan pareittain kertoen Jumalan valtakunnasta. Se viesti on kulkenut tänne asti. Kulkekoon se meidän kauttamme edelleen eteenpäin lähelle ja kauas.