2. sunnuntai pääsiäisestä, Jh. 10: 1 – 10, Esko Väyrynen

Tämän päivän evankeliumin paimen-vertauksessa Jeesuksen arvostelu kohdistuu fariseuksiin. Heitä voisi kutsua papistoksi, jonka tehtävänä oli johtaa kansaa Jumalan ja hänen tahtonsa tuntemiseen. Todellisuudessa he ovat valepaimenia. He ajoivat ulos miehen, jonka Jeesus oli parantanut, 9:34. Fariseuksille sairaus oli synnin seurausta. Parannettu mies oli ollut syntymästään saakka sokea. Eihän sellainen voi ruveta opettamaan profeettojen tuntijoita.
Jeesus kuvaa fariseuksia opettajiksi, jotka köyttävät kokoon raskaita taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa, Mt. 23:4. Oikean paimenen erottaa valepaimenesta ja lammasvarkaasta se, että oikea paimen omistaa lampaansa. Oikean paimenen ei tarvitse varastaa, koska lauma on hänen.
Jeesus omistaa seurakunnan ja sen jokaisen jäsenen. Hän on lunastanut synnin vuoksi omalla kuolemallaan lampaansa vapaaksi kuoleman ja sielunvihollisen vallasta. Jeesus on Jumalan uhrikaritsa, joka on maksanut lunastushinnan omalla pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja ristinkuolemallaan.
Jeesuksen aikalaisille ”paimen” toi mielikuvan kansan hallitsijasta, kuten Aabraham tai Mooses. Moosekseen liittyi kuva kansan korpivaelluksesta. Saattaa olla hyvinkin osuva vertaus meidän tämä hetken johtajaa kutsua Moosekseksi, koska kansalle luvataan lähivuosille lähinnä elintason laskua.
Kun Jeesus kutsuu itseään paimeneksi, hän ei halua olla hallitsija. Tämän vuoksi hän vaihtaa vertauskuvan. Hän on lammastarhan ovi, joka johtaa sisälle iankaikkiseen elämään. Painopiste paimenen seuraamisesta vaihtuu paimenen sylissä lepäämiseksi.
Jumalan Karitsa teki uhrikuolemallaan meistä syntisistä todella tasa-arvoisia. Ei ole ketään niin ala-arvoista, ei ketään niin syntistä tai niin syvälle langennutta, että Kristus sen vuoksi olisi kieltäytynyt uhraamasta pyhän ja kalliin verensä Golgatan ristillä. Jumala antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän, Jh. 3:16.
On syvästi inhimillistä, että me odotamme, jopa rukoilemme Jumalan Pyhän Hengen kosketusta. Haluaisimme kokea paranemisia todistukseksi Jumalan voimasta. Ehkä joskus toivoisimme ”näyttöä” uskomme aitoudesta. Jumalan salattua viisautta on se, että me joudumme ”tyytymään” Kristuksen hoivaan ja huolenpitoon. Hyvä Paimen ja lammastarhan ovi ovat ikäänkuin sisäkkäin. Vain Kristuksen lunastustyön kautta meillä on pääsy sisälle iankaikkiseen elämään. Kristus on se ovi, jonka läpi on kuljettava. Joka ei turvaudu Kristukseen, hän jää varkaan asemaan.
Jumala Pyhän Henkensä kautta evankeliumissa, Sanassaan ja sakramenteissaan kutsuu ja varjelee meitä Kristuksessa Jeesuksessa. Sitä voisi ehkä kuvata, että siinä toteutuu Jeesuksen Hyvän Paimenen tehtävä.
Evankeliumin läpi käyvä ajatus on se, että Kristus ei ole lunastanut meitä vapaiksi synnin ja kuoleman vallasta oleilemaan tai nautiskelemaan Jeesuksen laumaan kuulumisen ihanuudesta. Päivän epistolatekstissä on lausuttu: Jumala varustaa meidät hyvillä lahjoillaan, jotta me voisimme täyttää Jumalan tahdon. Kun me pyydämme tavaalliselta Isältä ravintoa tai muita elämän tarpeita, Jumala lahjoittaa ne seuraajiensa työllä ja vaivannäöllä.
Kun me tänään vietämme jokavuotisen Yhteisvastuu-keräyksen kiitosjumalanpalvelusta, meidän tulisi opetella kiittämään Jumalaa siitä, että hän on kirkastanut Poikansa lunastustyön meille omakohtaiseksi. Sen seurauksena monet kymmenet ihmiset ovat uhranneet työtä ja vaivannäköä keräyksen toteuttamiseksi. Sadoissa on niitten ihmisten määrä, jotka ovat luopuneet oikeutetusta omastaan. Näin on luotu eellytykset auttaa monia hätään tai ahdinkoon joutuneita keravalaisia.
Meillä ei ole edes omakohtaisia havaintoja, mitä on paimenen syliin pääsyn kokemus, kun katulapsi saa Yhteisvastuu-keräyksen ansiosta kodin tai ihmisarvon. Raamatun mukaan Jeesus lukee yhdelle vähimmistä tehdyn rakkauden osoituksen hänelle itselleen suoritetuksi. Tämän vuoksi me kiitämme kerääjiä ja tukijoita. Varas esittää suoritusten vaatimuslistan, varastaa ilon ja rauhan. Hyvä Paimen kantaa ja hoivaa. Huolenpito synnyttää iloa ja kiitollisuutta.
Me emme voi tehdä mitään ansaitaksemme iankaikkisen elämän. Mutta usko Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanamme avaa sydämemme huomaamaan kärsivässä ihmisessä Kristuksen lunastaman lähimmäisen.
Nousemme nyt yhteen ääneen uskomme tunnustamalla pyytämään uskon vahvistumista.