Onko viljan kylväminen ja sadonkorjuu sinulle tuttua?
Monille teille syntymäpäiväsankareille pellon muokkaaminen, siemenen kylvö ja sadon korjaaminen ovat varmasti tuttua puuhaa. Monet teistä olette itsekin olleet maatöissä, ehkä kylvämässä, ehkä puimassa viljaa. Tai ehkä olet viettänyt kesää viljapellon laidalla ja seurannut miten oras kasvaa, tähkä heilimöi ja vilja tuleentuu. Sitten on tullut viljankorjuun aika. Aiemmin miehet tulivat viikatteen kanssa, niittivät viljan ja laittoivat seipäille. Naisten tehtävä oli haravoida pelto, jotta kaikki vilja tulisi talteen.
Nykyään kaiken tämän tekevät koneet, kylvökoneet, leikkuupuimurit ja kuivaamot. Pellolle levitetään myös tuholaismyrkkyä, jotta sadosta tulisi hyvä. On kyllä myös luomuviljelijöitä, jotka eivät myrkkyjä käytä.
Viljelyvertauksella Jeesus kuvaa maailman menoa. Jeesus toteaa, että tässä Jumalan maailmassa on paljon hyvää. Monessa paikassa kylvetään hyvyyden siemeniä. Vanhemmat haluavat istuttaa hyviä taimia lapsiinsa. He toivovat, että lapsista tulisi vastuullisia kunnon ihmisiä. Ja kun kuuntelee poliitikkoja ja maailman johtajia, kaikki haluavat maallemme ja maailmalle hyvää tulevaisuutta.
Mutta miksi näin ei tapahdu? Miksi hyvän rinnalla on niin paljon pahaa? Miksi hyvä oras näyttää usein jopa tukehtuvan vahvemman tuholaiskasvin vieressä?
Viime aikoina on keskusteltu ja kauhisteltu vanhustenhoidon tilaa maassamme. Kaikki haluamme, että vanhuksemme saavat arvoisensa hoidon. Kaikki haluamme, että heistä, jotka eivät pärjää omillaan, pidetään huolta. Näin onneksi tapahtuukin useimpien kohdalla. Useimmissa hoivakodeissa ja laitoksissa on riittävästi hoitajia, jotka tekevät työtään vastuullisesti ja suurella sydämellä.
Miten sitten on mahdollista, että on avuttomia vanhuksia, jotka jäävät vaille riittävää hoitoa? Mistä johtuu, että joissain kohdin raha ja talous näyttävät sanelevan ihmisen arvon?
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa on ottanut kantaa vanhustenhoidon tilanteeseen. Hän toteaa haastattelussa:
’Eriarvoisuus rävähtää näkyviin, kun ihminen on heikoimmillaan. Huutolaisjärjestelmä on tulossa takaisin. Kunnan velvollisuus on taata palvelut niitä tarvitseville, ja rahapulassa kunnat myyvät hoivan tarpeessa olevat yrityksille, jotka lupaavat hoivan edullisimmin.’
Hoivayritysten tavoite on tuottaa voittoa. Siksi ne pyrkivät tuottamaan palvelut mahdollisimman edullisesti. Eikä tässä ole mitään pahaa. Mutta onko terveen kilpailun rinnalle alkanut kasvaa rikkakasvustoja, jotka unohtavat ihmisen arvon ja näkevät hoivatyössä vain tuottoisan bisneksen?
Kun raha ja bisnes uhkaavat jättää alleen ihmisarvon ja hyvän hoidon, on yhteiskunnan tehtävä asettaa rajat ahneudelle. Lainsäätäjän tehtävä on turvata kaikille riittävä hoiva elämän viimeisinä vuosina. Ja valvonnan tehtävä on kitkeä epäterveet käytännöt pois.
Viimeaikaisessa keskustelussa on kuulunut kaikuja siitä, miten avuttomaksi ja toisten varaan joutuminen on meille vaikeaa. Kukapa meistä haluaa joutua riippuvaisiksi toisista. Jos sitten omat voimat eivät riitä, toivomme, että voimme säilyttää arvokkuuden ja ihmisarvoisen elämän.
Jaana Hallamaa pohtii myös vanhenemista:
’Vanheneminen ei ole kivaa. Omien kykyjen vähittäinen menettäminen ahdistaa ja suututtaa.
Mutta ikääntyminen on ihmisen osa, johon voi yrittää suostua. On tehtävä tili menneisyytensä kanssa. Mutta meissä on aina myös elämänjano, ja kuolema on vihollisista viimeinen. Se tarkoittaa kaiken menettämistä. Ei siihen ole helppo valmistautua,’ Hallamaa sanoo.
Elämän haurauden ja rajallisuuden edessä nousee monia kysymyksiä:
Miten minun käy? Pitävätkö läheiset minusta huolta? Joudunko kohtaamaan kuoleman yksin?
Myös tilinteon kysymykset saattavat nousta pintaan: Miten olen elänyt elämäni? Millaista satoa elämäni on kasvanut? Miten kestän suuren elonkorjaajan edessä?
Jeesuksen kertoma kylväjävertaus kertoo taivasten valtakunnasta. Siinä hyvä vilja ja rikkavilja ovat sekoittuneet. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Vasta elonkorjuussa hyvä ja huono sato erotetaan toisistaan.
Maailmassa on paljon hyvää. Naapureista huolehditaan ja kysytään kuulumiset. Mummua ja vaaria käydään katsomassa. Ja hoitoa tarvitsevat saavat pääsääntöisesti hyvää hoitoa.
Mutta maailmassa on paljon myös pahaa. Se tunkee tietoisuuteemme viestimien kautta. Pahaa tapahtuu myös lähellä ja omassa elämässänikin.
Pahan todellisuus herättää kysymyksen, toteutuuko oikeus milloinkaan. Näyttää siltä, että itsekkäät pärjäävät ja heikot sortuvat elon tiellä. Paha ei aina näytä saavan palkkaansa täällä.
Oikeudentajumme kuitenkin vaatii, että lopulta oikeus toteutuu. Odotamme, että jokainen joutuu vastaamaan teoistaan. Että viimeisessä sadonkorjuussa pahat ja tuhoavat kasvustot poltetaan ja hyvä vilja korjataan talteen.
Miten tämä tapahtuu, sitä emme oikein ymmärrä. Kuitenkin evankeliumiteksti kertoo, että tilan isäntä päättää milloin ja miten sadonkorjuu tehdään.
Ei siis ole ihmisen asia arvioida, mikä on kunkin osa sadonkorjuussa. Se on Jumalan asia. On sadonkorjaajan asia erotella, mikä on hyvää viljaa, mikä huonoa.
Mitä me voimme tehdä? Eikö tehtävämme ole kylvää hyvyyden ja toivon siemeniä? Onko mielessäni joku, jota voisin käydä katsomassa? Voinko olla ystävällinen ja auttaa toista missä voin?
Kun käännämme katseemme hyvyyteen, meissäkin alkaa kasvaa hyvyyttä. Kun tulemme Kristuksen luo, hyvän oraat saavat voimaa kasvuunsa. Kun katsomme Vapahtajaa, meissä kasvaa hänen mielensä mukainen elämänasenne. Silloin huomaamme toisen ihmisen lähellä tai kauempanakin.
Pienistä siemenistä voi kasvaa suuri viljapelto. Pienistä hyvän teoista leviää hyvän juuret. Pienistä hyvyyden siemenistä voi kasvaa suuri voima, joka tuo iloa ja toivoa maailmaan. Silloin paha ja itsekkyys väistyvät. Heikoista ja hauraista pidetään huolta. Tätä tahdomme itsekin toteuttaa Kristuksen esimerkin mukaan. Tähän toivoon nostamme katseemme. Että Jumalan hyvyyden voimat voittavat kerran ja paha väistyy.
Kylväjävertauksen edellä on profeetan lupaus, joka Kristuksessa tuli todeksi:
20Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta.
Hän on saattava oikeuden voittoon.
21Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.
Kristuksen nimeen voimme asettaa turvamme niin elämässä kuin kuolemassa. Aamen.