Hiljaisella viikolla seuraamme Jeesuksen kärsimystietä hetki hetkeltä. Jokaiselle päivälle on valittu raamatunkohta, joka vie tapahtumia eteenpäin kohti kuolemaa. Vanhastaan Jeesuksen kärsimyshistorian kohtia on kutsuttu sanalla ”ahti”. Siksi hiljaisen viikon iltakirkoista on käytetty nimitystä ahtisaarna.
Ahti-nimitys tulee latinan sanasta actus (ruotsiksi akt, englanniksi act), joka tarkoittaa näytöstä, osaa tai kappaletta. Kirkollisessa kielenkäytössä ”ahti” siis tarkoittaa Jeesuksen kärsimyshistorian osaa. Monissa kirkoissa kärsimysnäytelmät ovat olleet yleisiä ja meidänkin kirkossamme ne ovat viime vuosikymmeninä jälleen yleistyneet. Reformaation jälkeen kärsimysnäytelmien sijaan luterilaisissa kirkoissa koottiin eri evankeliumeista yhtenäistä esitystä Jeesuksen kärsimyksestä. Se jaettiin kuuteen näytökseen eli ahtiin, joista pidettiin ahtisaarnat.
Hiljaisen viikon ahdeissa esiintyy paljon erilaisia ihmisiä. Raamatunkohdat kertovat niin opetuslasten kuin monien muiden ihmisen käyttäytymisestä viikon eri vaiheissa. Niissä kohdataan tavallista juutalaista kansaa, ylipappeja, kirjanoppineita, kuningas, maaherra, roomalaisia sotilaita ja upseereita, palvelijoita, Jeesuksen äiti Maria jne.
Hiljaisen viikon maanantain ahdissa seurataan Jeesuksen rukoustaistelua Getsemanessa, hänen vangitsemistaan ja sitä, miten Pietari kieltää Jeesuksen. Erityistä huomiota kiinnittää nimeltä mainittujen kahden opetuslasten toiminta.
Ensimmäinen opetuslapsi on Juudas Iskariot. Hän ei Jeesuksen tavoin rukoillut Jumalaa kysyen, mikä oli Jumalan tahto. Juudas oli antautunut Jumalan vastustajan Saatanan apuriksi voidakseen pettää Jeesuksen. Juudas myi Jeesuksen kuolemaan. Raha, oma etu ja tämän maailman näkyvä hyvä olivat hänelle tärkeämpää kuin Jumalan tahdon toteutuminen. On kauhistuttavaa seurata ihmismielen paatumista niin, että on kuuro ja sokea Jumalalle. Sen seurauksena kiusaaja riepotteli Juudasta aina täydelliseen epätoivoon ja itsetuhoon saakka.
Juudas oli Jeesuksen opetuslapsi. Tällainenkin henkilö kuului Jeesuksen lähipiiriin; heihin, joille Jeesus oli uskonut asiansa hoidettavakseen.
Toinen opetuslapsi on Pietari. Hänellä oli suuret suunnitelmat ja otteet. Hän oli valmis aseelliseen taisteluun, kun Jeesusta tultiin ottamaan kiinni, ehtipä hän kiivauksissaan sivaltaa miekalla ylipapin palvelijalta korvan pois. Mutta muutamaa tuntia myöhemmin hän ei uskaltanut tunnustaa edes tuntevansa Jeesusta. Pietarin kohdalla ilta päättyi katkeraan häpeän, katumuksen ja itsesyytösten itkuun.
Hiljaisen viikon kertomus osoittaa, miten ihmiset toimivat Jeesuksen kärsimyshistorian tapahtumissa. Ne kertovat siitä, millainen ihminen on. Ne kertovat siitä, mitä tekee ihminen. Juudaksen ja Pietarin kohtalo puhuu siitä, mitä ihminen tekee Jeesukselle. Pohjimmiltaan Raamattu kertoo meistä, maanantain ahti puhuu sinusta ja minusta!
Hiljaisen viikon lähtökohtana on, miten ihminen kohtelee Jeesusta. Maanantai-illan raamatunkertomus kuvaa ihmisen epäonnistumista yrityksissään seurata Jumalaa. Jumalan sana tahtoo saada meidätkin tutkimaan itseämme ja huomaamaan, että olemme heikkoja ja haparoivia kristittyjä.
Mutta ennen kaikkea hiljainen viikko kertoo siitä, millainen Jumala on ja miten hän toimii. Kristittyjen vuosituhantinen kokemus on sanoitettu vanhassa synnintunnustuksessa: ”Katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut.” Lopputuloksena ei ole Juudaksen epätoivo, vaan Pietaria kohdannut Jeesuksen laupeus ja anteeksianto. Tämä armo ja rakkaus meitä kohtaan on hiljaisen viikon ja koko pääsiäisen ydin. Siksi ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Siksi ole turvallisella mielellä, sillä Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. Siksi ole turvallisella mielellä, sillä Jeesus on lupauksensa mukaan kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti.