(Ordinaatiomessu)
Tänään on europarlamenttivaalit. Ehkä siksi mieleeni nousi tarina ymmärtämisen vaikeudesta. Joukko Lapin pienyrittäjiä vieraili Brysselissä tutustumassa Euroopan Unioniin. Kun heille esitystä pitänyt virkamies oli toistuvasti käyttänyt sanaa subsidiariteetti, yksi matkalaisista keskeytti puheen ja sanoi: ”Puhu suomea, että mekin ymmärretään, kun meillä Lapissa ei ole kuin kaksi sivistyssanaa: meetvursti ja lavuaari.” Toisinaan Jeesuksen puheet evankeliumeissa ovat kristallinkirkkaita ja selkeitä. Toisinaan Jeesuksen opetukset ovat kuin EU-virkamiehen erityisslangia, josta ei oikein ota tolkkua.
Rukoussunnuntain evankeliumi on katkelma Johanneksen evankeliumissa olevasta Jeesuksen jäähyväispuheesta oppilailleen ja hänen viimeisestä rukouksestaan (Joh. 14-17). Jeesuksen jäähyväispuhe ja –rukous liittyvät läheisesti evankeliumin keskeiseen aiheeseen, julistukseen Jeesuksesta Jumalan Poikana. Evankeliumiteksti ei ole mitenkään helppo ja ymmärrettävä. Erityisesti kiinnitän huomion kahteen asiaan.
Ensinnä Jeesus lupaa, että Isä Jumala kuulee kaikki Jeesuksen nimessä esitetyt rukoukset. Hän lupaa myös, että rukoilijat saavat pyytämänsä. Koska he saavat kaiken tarpeellisen, heidän ilonsa elämässä on täydellinen. Mitä tämä tarkoittaa?
Jeesuksen nimessä rukoileminen ei ole mikään loitsu. Jeesuksen nimi ei ole taikasana; ikään kuin Jumala odottaisi, kuuluuko rukouksessa sanat ”Jeesuksen nimessä”. Jeesus-nimi ei ole tunnussana, joka avaa Jumalan korvat kuulemaan rukousta. Kyse on paljon syvemmästä asiasta.
Jeesuksen nimessä rukoileminen muistuttaa, että Jumala on taivaallinen Isämme Jeesuksen tähden. Syntiinlankeemuksessa ihmisen ja Jumalan väli katkesi. Sen seurauksena oli pyhä Jumala ja syntinen ihminen. Näiden välillä oli sovittamaton ristiriita, kunnes Jeesus ristinkuolemallaan sovitti synnin. Yhteys Isän Jumalan ja ihmisen välillä oli jälleen mahdollinen. Jeesuksen tähden on tie avoin Jumalan yhteyteen. Tästä kertoo Jeesuksen opetus. Kun rukoilette minun nimessäni, lähestytte Jumalaa sen sovituksen turvissa, jonka minä ristillä ansaitsin. Siinä on meidän uskomme ja turvamme. Silloin muistamme, kenen turvissa, kenen omia me olemme.
Jeesuksen nimessä rukoileminen merkitsee myös rukousta Jeesukseen vedoten, hänen elämäänsä ja opetuksiaan muistaen. Silloin ei voi rukoilla vain itselleen eikä vain omia asioitaan. Silloin on rukoiltava muille ja muiden puolesta, on rukoiltava yhteisten asioiden puolesta. Tämä on hyvä muistutus näin vaalipäivänä. On rukoiltava myös toisten ja yhteisten asioiden puolesta. Silloin ”teidän ilonne on täydellinen”, opettaa Jeesus. Ilo ei olekaan siinä, että keskityn itseeni, omiin tarpeisiini ja toiveisiini. Ilo on siinä, että elän yhdessä toisten kanssa, lähimmäistäni rakastaen ja yhteistä hyvää etsien.
Toiseksi Jeesus lupaa omilleen rauhan. ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Kristillisessä uskossa on kysymys rohkeudesta elää ja pysyä uskollisena kristityn kutsumukselle. Suomessa yleinen ilmapiiri uskontoja kohtaan, suhtautuminen kristinuskoon ja kirkon asema yhteiskunnassa ovat muuttuneet. Kehotus rohkeuteen on hyvin ajankohtainen.
Meillä on monesti taipumus perustaa uskomme enemmän vallitseviin olosuhteisiin kuin siihen, mitä Jumala on luvannut. Jos olosuhteet, toimintaympäristö, ennusteet tai tilastot näyttävät huonoilta, vaivumme helposti epätoivoon tai kyynistymme. Jeesus kehottaa meitä pysymään rohkeina, koska hän on voittanut maailman. Kyse ei ole meidän voimastamme tai pelottomuudestamme. Rohkeus perustuu siihen, että Jeesus on maailmankaikkeuden Herra.
Rohkeus merkitsee määrätietoisuutta ja pelottomuutta pitää esillä yksinkertaista evankeliumia rakastavasta Jumalasta ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksessta. Rohkeus on myös katsomista eteenpäin tulevaisuuteen ja siihen sisältyviin mahdollisuuksiin. Se merkitsee luottamuksen rakentamista, kannustamista, yhteyden etsimistä niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Rohkeus on oikeudenmukaisuutta ja vastuuntuntoa. Tällainen asenne auttaa kohtaamaan elämän todellisuuden ilman, että vajotaan epätoivoon vaan päinvastoin saavutetaan rauha.
Apostoli Paavali opettaa: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7).
Hyvät seurakuntalaiset. Tänään tässä jumalanpalveluksessa toimitetaan pappisvihkimys. Sinulle, Maria, rukoussunnuntain evankeliumi muistuttaa rukouksen keskeisyydestä papin elämässä ja pappisviran hoitamisessa. Rukouksessa on kirkon työn ydin ja kirkon elämän perusta. Se ei ole ihmistekoista suoritusta. Rukouksessa pappi avautuu Pyhän Hengen johdatettavaksi. Silloin hän huomaa, ettei hänen oma elämänsä ja uskonsa ole omien voimien ja viisauden varassa. Rukouksessa pappi ymmärtää, ettei myöskään kirkon elämä ja tulevaisuus ole hänen varassaan, vaan Jumalan käsissä.
Rukous on papin jokapäiväistä työtä. Kristittynä ja kirkon työntekijänä uskonelämän hoitaminen on sinulle elinehto ja jokapäiväinen välttämättömyys. Samalla kuitenkin saat olla syvästi tietoinen siitä, että et ole omassa varassasi. Raamatun sanoin: ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.” (Room. 8:26). Siksi paina lujasti mieleesi Jeesuksen lupaus: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”