5. sunnuntai helluntaista, Mark. 3: 13-19, Hans-Christian Daniel

Edessä reitti tuntematon aukeaa, omin voimin emme kestä tuulta vasten; matkalla, Herra, lupaat meitä johdattaa: kaitse askeleita horjuvien lasten. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa: olen kahden maan kansalainen. Siionin veisuu 359:1.
Evankeliumimme kertoo kahdestatoista valituista, jotka olivat sillä kerta Jeesuksen mukana. Opetuslasten tai apostolien tarkka kokonaismäärää emme tiedä, sillä eri tapahtumissa oli useasti erilukuisia joukkoja mukana, enimmäkseen 12, mutta esim. kirkastusvuorella läsnä oli vain kaksi ja toisaalta tehtäviin lähetetään peräti 70. Suurin osa evankeliumistamme on nimiluettelo. Uskon, että todella nämä olivat silloin siellä vuorella silloin mukana. Mutta mikään lopullinen luettelo tässä ei voi olla, sillä eri evankeliumeilla on erilaisia luetteloja, ja lisäksi tiedämme, että myös naisia olivat Jeesuksen seuralaisina, joita ei kirjattu. Kaikista oppilasluetteloista puuttuu huomattavan asemansa vuoksi mahdollisesti painostuksen kohteiksi joutuneet esim. Nikodemus tai Josef Arimatialainen.
Uuden Testamentin tutkimuksen mukaan auktorisoitujen apostolien lukumäärän rajoittaminen kahteentoista viittaa alkukirkon siihen vaiheeseen, jolloin tarkan muiston heikkeneminen ja suullisen perimätiedon monimuotoistuminen pakotti kirjoittamaan ylös evankeliumin suullista perinnettä. Tarvittiin tiettyjä luottohenkilöitä, joihin vedoten voitiin varmentua totuudesta. Jo Luther puhuu hengen heikkenemisestä syynä evankeliumin eloisan ja suullisen perinteen muuttumisesta kirjalliseksi tuotteeksi. Samassa vaiheessa laitostui ja arvovaltaistui apostolikäsite. Tämä asia näkyy myös evankeliumimme alussa, jonka kreikankieliseen alkutekstiin on joissakin myöhemmissä käsikirjoituksissa tehty lisäys Nämä kaksitoista hän nimesi apostoleikseen. Tätä voidaan kutsua auktoritatiiviseksi tai staattiseksi kuvaksi, jollaista esittää kirkon lasiovella ja ilmoitustaululla oleva taidekuva läntisestä kirkkohistoriallisesta käsityksestä.
Minä tänään tahdon pitää kiinni siitä dynaamisesta kuvasta, jonka tämän päivän evankeliumi esittää lyhyin ja selkein vedoin. Sen mukaan apostoli on sellainen, jonka Jeesus on käskenyt luokseen, jonka hän on valinnut ja joka lähtee Jeesuksen mukaan. Apostoli on kutsuttu olemaan Jeesuksen kanssa, jotta Herra voisi lähettää hänet saarnaamaan ja valtuutettuna karkottamaan pahoja henkiä. Päivän teemassa tämä dynaamisuus näkyy: Herran palveluksessa.
Kanssakäyminen eli seurustelu Vapahtajan kanssa valmentaa oppilasta toimittamaan Herran tehtäväksianto hänen lähettiläänään. Herran palveluksessa tehtävänämme on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Herran palveluksessa saamme heijastaa Hänen valonsa tähän maailmaan. Herran palveluksessa meidät on pyhässä kasteessa otettu Jumalan olemukseen: Jumala on rakkaus, ja meidän tulee elää hänen rakkauttaan todeksi uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Herran palveluksessa ristinnaulittu ja ylösnoussut Herra on läsnä ja asettaa meidät Pyhän Hengen kautta elämään hänen Sanansa todeksi tässä maailmassa, jolloin lähimmäisemme sydän ja meidän sydämemme korotetaan olemaan Kristuksen kanssa taivaassa. Herran palveluksessa meistä tulee putkia, joihin Jumala ylhäältä täyttää hyvyytensä ja jotka jakavat tätä hyvyyttä muille ihmisille. Herran palveluksessa Isä meidän –rukous kantaa opetuslapsen tehtävät Herran eteen ja pyytää Hänen olemuksensa toteutumista meidän kauttamme ja meistä huolimatta. Herran palveluksessa olemme sitoutuneita elävään ja läsnä olevaan Jumalan Sanaan, joka Pyhän Hengen kautta tekee meissä Jumalan työtä ja asettaa meidät apostoleiksi saarnaamaan ja valtuutettuina karkottamaan pahoja henkiä. Herran palveluksessa Kristuksen opetus uskossa elää meissä ja toteutuu kauttamme rakkautena, niin kuin Kristus on meitä rakastanut. Herran palveluksessa annamme anteeksi, niin kuin me olemme anteeksi saaneet. Herran palveluksessa ovat kaikki kastetut, kaikki kristityt ja ylipäänsä kaikki, jotka tahtovat elää Kristuksen valitsemina tässä maailmassa jo Kristuksen luona, ja jotka sanoin ja teoin julistavat Jumalan rakkautta ja jotka pyrkivät siihen, että tämän maailman pahat henget eivät pääse myrkyttämään ihmissuhteita.
Se että Kristus kutsuu vielä tänäkin päivänä ihmisiä palvelukseensa, näkyy esim. kummeissa. Hei eivät voi itse ryhtyä kummeiksi, ellei heitä kutsuta tehtäviin. Heidän rakkautensa kantaa uuttaa elämää ja hoitaa fyysisesti ja hengellisesti. Pyhässä kastetoimituksessa kutsun yleensä kaikki läsnä olevat siunaamaan uutta kristittyä. Kerran tuotiin joukkoon mukaan myös vanha ja heikko isovaari siunaamaan lastenlastenlastaan. Hänen kättään tuettiin vapisevanakin muiden käsien kanssa siunaamaan jälkeläistään. Ja paksut kyyneleet valuivat vanhuksen silmistä, sillä hänellekin oli suotu tehtävä, jonka kautta Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus välitetään avuttomalle ja ansiottomalle pienelle ihmisalulle. Vielä heikkona vanhuksena hän sai arvoa kantamaan elämää antavaa siunausta sukupolvesta toiseen. Myös konfirmaatiossa kummit niin mielellään tulevat mukaan siunaamaan rippilapsiaan.
Pahan hengen väistyminen joskus kävi ilmi sairaalassa. Tulin pappina vuoteen äärelle, jossa makaaja tokaisi heti: Olen kommunisti. Älä sinä pappi rupea käännyttämään mua. Rupatellaan muuten vain. Näin keskusteltiin, ja istuin kauan hänen vuoteensa äärellä. Juteltiin toipumisesta ja toivosta, jaksamisesta ja kivuista, omaisista ja työstä. Vihdoin mies totesi, että onpa harvinaisen mukava pappi juttelemaan ihan ymmärrettävästi. Mies kysyi Mitä sä teet näille muille täällä, jotka eivät ole jumalankieltäjiä? Tahdotko todella tietää, kysyin takaisin. Kun hän nyökkäsi, nousin ylös, laitoin oikean käteni hänen päänsä päälle ja luin hänelle Herran siunauksen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimen kohdalla piirsin peukalollani ristin hänen otsaansa. Miehen oli vaikea nähdä sitä, sillä hänen syvät silmänkuoppansa olivat täyttyneet kyynelillä. Hän ei sanonut mitään. Istuuduin, tartuin kitaraani ja veisasin hänelle Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani. Suojassas suo mun olla jos kuinka kävisi. Sä kaikeks tule mulle valollas neuvoillas. Suo joka päivä elää mun yksin armostas. Mies pyysi hiljaa, että tulisin pian uudelleen hänen luokseen ja lisäsi että mene nyt näiden muidenkin luo: he tarvitsevat sinua. Läksin hänen luotaan lohdutettuna, sillä taivaisiin korotettu Herramme oli läsnä, ottaen minut ja sairaan veljen palvelukseensa. Elävä ja läsnä oleva Sana karkottaa pahat henget ja Jumalan perusteeton armo ja rakkaus Kristuksessa pelastaa Pyhässä Hengessä. Tämä tapahtui aikoinaan Kristuksen seurassa, alkukirkossa ja vielä meidänkin päivinämme. Herra elää ja toimii ihmistensä välityksellä.
Siunaa kanss, pyysi viikolla entinen vanki, joka viruttuaan yli 10 vuotta vankiloissa on jaksanut 15 vuotta vapaudessa kamppailla mennen elämänsä väkivalta ja seksuaalirikosten haamujen ja pahojen henkien kanssa. Keskustelun päätteeksi hän kaipaa käden päälle panemista ja Herran siunauksen lukemista ja ristinmerkkiä otsaansa. Hän sanoo, että sen voimalla hän jaksaa olla rötöstelemättä. Siunaa kanss! Olen oppinut uskomaan, että näin Kristuksen läsnäoleva Sana ja olemus tekee rikollisestakin pyhän ja muuttaa hänet niin kuin minutkin. Me olemme kutsutut apostolivirkaan vielä tänäänkin, jokainen meistä Herran palvelukseen.
Jotta me heikot kristityt jaksaisimme siinä taistelussa, joka on osamme, nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme.