10. sunnuntai helluntaista, Luuk.16:1-9, Hans-Christian Daniel

”Money makes the world go round and this is how it sounds: money, money, money…” Näin Liza Minelli laulaen luonnehtii maailmaa pyörittävää ja edistävää voimaa.
Kun hän hokee ”money, money, money…”, se kuulostaa melkein manaukselta ikään kuin hän tahtoisi lepyttää tai kutsua esiin mammonaa eli rikkauksien epäjumalaa. Roopesetä aina voihkii Voi mammona, kun hänen pitää suoda Akun veljenpojille pientä lanttia. Muutoin Roope, kylpee rahassa.
Moni toivoo itselleen paljon rahaa, rikkautta, hyvinvointia, ainakin lottovoiton verran. Aku Rädyltä joskus kysyttiin, että rukoileeko hän itselleen lottovoittoa. Aku vastasi: Tuskinpa taivaallinen Isä antaa lapsilleen näin terävän veitsen. – Raamatun viisaan rukous näet pyytää: Älä köyhyyttä äläkä rikkauksia minulle anna; vaan tyytyväisyyttä ja määräosan leivästä (Sananl. 30:8).
Tänään Vapahtajamme Jeesus Kristus opettaa meitä oikein käyttämään rahaa eli rikkautta ja hyvinvointia. Hän sanoo: ”hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” Herra osoittaa meille rikkauden väliaikaisuuden, ja hän sanoo rikkautta vääräksi rikkaudeksi, alkukielessä μαμμωνα της αδικίας. Sana mammona on lähtöisin Jeesuksen äidinkielestä aramea. Sanan perusmerkityksessä on mukana myyntitoiminta ja siitä saatu hyödyke tai omaisuus, hedelmällinen maaperä ja hedelmien makeus, kuninkaan mahtia ja kunnia, sekoittumista tarkoittava sana, harmia ja mielipahaa tarkoittava ilmaus, sekä katkeruutta ja katkeraa kohtaloa.
Vaikka Herra kehuukin sitä väärää taloudenhoitajaa, kuitenkin Jeesus sanoo hänen rikkauttaan epäoikeudenmukaiseksi, vääryydellä hankituksi eli vääräksi. Väärä ei tule koskaan oikeaksi.
Oikea rikkauskin tulee esille Herramme puheessa, kun hän puhuu valon lapsista. Oikea rikkaus on Jumalan valo elämässämme. Se loistaa Jumalasta uskona pienessä sydämessämme ja valaisee koko olemuksemme ja elämämme. Valon lapselle elämän köyhyys ja puutekin tulee elämän rikkaudeksi, kun sen saa jakaa ystävän kanssa rakkaudessa.
Miksi Herramme kehuu väärää taloudenhoitajaa? Hän ei kehu vääryyttä sinänsä, vaan sitä, kuinka jätkä pystyi toimimaan ovelasti, kun hänen elämänsä oli romahtamassa taloudellisten toimeentuloedellytysten sortuessa. Meidän Herraamme kiehtoi se tapa, jolla jätkä pelastui ystävien välityksellä. Ystävyys on tässä kohden avainsana. Ystävyys on Jumalan kansan tärkein ominaisuus, sillä uskossa ja toivossa toimiva lähimmäisrakkaus sitoo meidät toisiimme.
Tämän päivän evankeliumissa esillä oleva ovela jätkä on laman eräs perustyyppi: ryvettynyt rötösherra, työttömäksi jäävä juppi. Tämä tyyppi kuvastaa kaikkien aikojen kristittyä. Kristitty ei ole koskaan omavarainen, elämäänsä hallitseva elämäntaituri, vaan kristityn koko olemus ja elämä on riippuvainen Jumalasta ja hänen pelastusteostaan. Yksikseen ja ilman taivaallista Ystävää kristitty on hukassa niin kuin vääryydestään kärähtänyt jätkä tänään.
Ystävät! Jumala on antanut meille Ystävän, joka ottaa meidät iankaikkisiin majoihinsa: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Jokainen kristitty on kutsuttu ystäväksi toiselle. Olkoon meillä uskon rikkautta. Pyytäkäämme sitä Jumalalta. Silloin meillä on elämän rikkautta: uskon, toivon ja rakkauden rikkautta.
Taivaallinen Isä on antanut meille jokaiselle runsaasti lahjoja, kullekin omalla persoonallisella tavalla: järkeä, kykyä rakastaa, kykyä eläytyä toisen osaan, kielellistä lahjakkuutta, musikaalisuutta, taiteellisia taipumuksia, matemaattisia kykyjä, tietokoneosaamista, navigointikykyä, taloudellista lahjakkuutta ja niin edelleen. Ja ennen kaikkea hän on antanut teille oman ainoalaatuisen persoonallisuuden, jota mikään ei voi korvata. Ei ole samantekevää, kuinka te näitä lahjoja käytätte, käytättekö niitä hyvän vai pahan palvelukseen.
Me tiedämme, että vielä jokin vuosikymmen sitten ajateltiin, että valtava tieteellinen ja tekninen kehitys koituu ihmiskunnan onneksi ja tekee kaiken hyväksi. Mutta nyt ei olla enää yhtä varmoja, kun ilmastomuutos, saasteet, monet katastrofit, terroriiskut ja kansanmurhat ovat arkipäivää.
Ratkaiseva ei olekaan suuret kyvyt ja mahdollisuudet vaan ratkaiseva on, mihin niitä käytetään. Meidät kristityt on kutsuttu Jumalan valtakunnan palvelukseen: palvelemaan Jumalaa hänen luoduissaan, palvelemaan Jumalan valtakuntaa hänen luomakunnassaan. Meidät on kutsuttu käyttämään monipuolisia lahjojamme tehdäksemme niiden kautta itsellemme ystäviä ja enne kaikkea ystäviä Jumalalle. Kristittyinä olemme ja elämme riippuvaisessa vastavuoroisessa palvelussuhteessa toisiimme ja maailmaan.
Uskonpuhdistajamme Martti Luther kuvailee (Mannaa Jumalan lapsille. Martti Lutherin kirjoista koottuja mietelmiä vuoden jokaiselle päivälle, 13. painos, Pieksämäki 1981, s. 280, pvm. 4.10. ): Me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. Kaikki jyvät jauhetaan ennen leivän valmistamista. Siinä jokainen jyvä tulee toisen jyvän jauhoksi. Kaikesta syntyy sellainen seos, että täydessä jauhosäkissä kaikki jyvät ovat sekaisin jauhettuina. Ainoakaan ei säilytä entistä muotoaan, vaan toinen antaa toiselle jauhonsa. Jokainen jyvä kadottaa oman olemuksensa, monesta jyvästä tulee yksi leipä.
Niin mekin. Tehdessäni itseni yhteiseksi ja palvellessani sinua, niin että nautit minua aina tarvitessasi, minä olen sinun ravintonasi, aivan samoin kuin sinä nälkääsi syöt leipää, joka silloin auttaa ruumistasi antamalla sinulle voimaa. Siis auttaessani ja palvellessani sinua kaikessa hädässäsi olen sinun leipänäsi. Jos olet kristitty, sinäkin puolestasi palvelet koko omaisuudellasi minua ja se kaikki tyynni hyödyttää minua. Jos minä olen syntinen, mutta sinä Jumalan armosta hurskas, sinä riennät luokseni tehdäksesi minut osalliseksi hurskaudestasi, rukoilet Jumalaa puolestani ja otat asiani omaksesi aivan kuin minä olisin sinun sijassasi. Näin Martti Luther.
Herramme Jeesus Kristus tänään painottaa voimakkaasti tätä kristittyjen keskinäistä palvelua ja vastuuta. Jeesus ei jäänyt taivaaseen jättäen ihmiskunnan oman onnensa nojaan, vaan hän alentui, tuli ihmiseksi ja palveli meitä omalla olemisellaan, josta tänään pääsemme osalliseksi pyhässä ehtoollisessa. Sen kautta Kristus tulee meihin ja muuttaa meidät toinen toisemme palvelijaksi. Hän on se rakkaus, joka virtaa meissä ja meistä muihin. Hän on uskossa läsnä.
Aamen.