2. sunnuntai joulusta, Joh. 10:22-30, Hans-Christian Daniel

Tämän sunnuntain aihe on ”Herran huoneessa”.
Alueellamme asuu monia ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne muualta. Heidän kodissaan täällä on useasti taulu tai kuva siitä kirkosta, jonka suojissa he ovat kasvaneet ja jonka läheisyydessä menneet sukupolvet lepäävät.
Tämän päivän Psalmi 84 selostaa kirkkorakennuksen merkityksen Jumalan asuinsijaksi ihmisen elämässä. Kotikirkko on paikka Jumalan edessä, jossa ihmisellä on kotioikeus. Kirkkotie on askel Siioniin, elävän Jumalan eteen. Kotikirkon taulu edustaa sitä kaipausta ja sielun ikävöintiä, joka juuri juurettomalla ihmisellä on.
Herran huoneessa ihminen saa palata paratiisiin, jossa Herra Jumala käyskenteli ja puhui. Tänään Kristus käyskentelee seurassamme ja opettaa meitä: Jeesus käveli temppelialueella ja hän seurustelee ihmisten kanssa. Hän sanoo: Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. … Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta (Joh. 10:25-28). Jeesuksen sanan taustana on Pyhä Kolminaisuus: Hänen oppinsa on tullut Isältä Pojan kautta ja tulee meille Pyhässä Hengessä. Jumala puhuu Pojassaan. Tämä Jumalan puhe Kristuksessa on myös teko. Teot todistavat Sanasta. Sanan olemus on Jumalan olemus. Paimenen ääni ja paimenen teot eivät avaudu vastustajille eikä kriitikoille, vaan ainoastaan niille, jotka seuraavat häntä. Siksi meitä kutsutaan seurakunnaksi.
Jeesuksen sana ei ole sidottu juhlaan ja pyhäkköön, vaan se ylittää juhlan ja rakennuksen rajat, se ulottuu arkeen ja kotiin, se tähtää elämämme käytäntöön. Seurustellessamme Kristuksen kanssa uskomalla hänen Sanaansa, tahtomme mukautuu Kristuksen muotoon. Hänen sanansa luo meidät uudestaan. Herramme sanassa meille tänään on joulun jälkikaiku. Jouluna enkelikuoro julisti Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Hyvä tahto on Jumalan lahja.
Täällä Soukan kappelissa seurakunta istuu avoimeksi murretun peruskallion edessä ikiaikaista tuvallisuutta kokien. Haurautta osoittavat valkoiseksi maalatut kasamuurauksella muuratut seinät. Yleensä tiilet muurataan limittäin muodostaen tukiverkkoa, mutta kasamuuratut seinät ovat hauraita, ja siksi tarvitaan pystyteräspalkkeja kantamaan kattoa. Ylös nostettu avaruusristikko muistuttaa haurasta jouluhimmeliä, jonka alla seurakunta kokoontuu. Täällä edessä seurakunnan sylyssä oleva alttari on seimenmuotoinen, niin että viettäessään ehtoollista seurakunta aina polvistuu seimen äärelle. Samankaltainen kolmiorakenne koristaa takaseinää korostaen sitä, että Jumalan pyhä valtakunta aina murtautuu esiin kokoontuessamme tänne ja palatessamme arkeemme. 1980-luvulla japanilainen edellisvuosikymmenen maailman rakennustaidetta esittelevä arkkitehtuurikirja opetti minua erityisellä silmällä katsomaan tätä kappelia, sillä Suomesta kyseiseen teokseen oli päässyt vain kaksi kohdetta: joku uusi paperitehdas länsirannikolta ja tämä Soukan kappeli. Tätä pyhäkköä ihmetellään siis maailmanlaajuisesti.
Turvallisuuden ja haurauden rakenteellisessa vuorovaikutuksessa täällä Soukan kappelissa saamme oivaltaa myös, miten heikko Jumalan meille lahjoittama hyvä tahto aina on. Tahtomisemme on apostoli Paavalin mukaan aina vääristynyt niin, että teemme sen, mitä emme tahdo, ja jätämme tekemättä sen hyvän, mitä tahdomme (Room.7). Mutta Jumala kätkee meidän tahtomme siihen hyvään tahtoon, joka hänellä on meitä kohtaan. Hän antaa tukirakenteita, niin kuin kappelirakennus osoittaa.
Jumalan ihmiseksi synnyttämä hyvä tahto luo uskoa, niin että sydämemme uskossa tulee Herran huoneeksi. Antaessaan synnit anteeksi Pyhä Henki tekee elämästämme Jumalan pyhän huoneen, niin kuin apostoli Paavali osoittaa: Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? … Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te (1.Kor. 3:16-17) .
Jerusalemin temppelissä oli kaikkein pyhin osa, joka oli pimeä. Siinä pimeässä Jumala kirkkaus asui. Näin on myös meidän kristillisen elämämme Jumalan läsnäolo sydämessä kätketty uskon pimeään, se on salattu ristin, kärsimisen, synnin ja heikkouden pimeään. Jumalan kirkkaus asuu meissä kätkettynä uskon pimeään. Kristitty ei voi kuin rukoilla kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloa elämäänsä, jotta meistä tulisi elävä Jumalan temppeli ja Jumalan läsnäolo loistaisi meidän elämäämme ja sen kautta maailmalle.
Nousemme veisaamaan kristillistä uskoamme käyttäen virttä 731.