3. sunnuntai ennen paastonaikaa, Matt. 20:1-16, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Kehitysvammaisille Rinnekodissa

Oletko sinä töissä? Se on mukavaa, kun saa tehdä käsillään, saa olla hyödyllinen, ja kaikista mukavinta on joskus, että työstä saa palkkaa. Joskin palkka on pieni, se kuitenkin kutkuttaa taskussa. Joskus, kun on ollut esim. sairaana tai laiskamato oikein pahasti puraisi, ihmettelee, että palkka onkin pienempi. Silloin työnjohtaja kertoo, että kun olet tehnyt vähemmän työtä, tulee vähemmän palkkaakin.
Herramme Jeesus Kristus saarnaa Jumalan valtakunnasta vertaamalla sitä isäntään. Vertaus sisältää työhönoton ja palkanmaksun. Lopulta puhutaan ilosta ja toivosta aina kateuteen, pettymykseen ja jopa kapinaan saakka.
Vertauksemme isäntä ei sitoudu muuhun kuin omaan sanaansa eli lupaukseensa, joka perustuu hyvyyteen. Sen Sanan mukaan annetaan viimeksi tulleille sama palkka kuin koko päivän raataneille: yksi päivänpalkka. Hyvyys on viimeinen sana.
Työpäivä viittaa ihmisen elämään, illalla tapahtuva palkanmaksu taas viimeiseen tuomioon. Tuomiolla Jumalan armo ei kumoa hänen oikeudenmukaisuuttaan, vaan armo vahvistaa sen Sanan, johon isäntä eli Jumala sitoutuu.
Viimeksi tulleiden osan ymmärrän ristin ryöväristä käsin, joka sai armon ja lupauksen olemaan Jeesuksen kanssa paratiisissa. Ensimmäiseksi olivat tulleet ne suuret apostolit, jotka ensi hetkestä asti olivat mestarinsa kanssa ja hänen ylösnousemisensa jälkeen muodostivat kirkon perustan aina omaan marttyyrikuolemaansa asti. Mitä on heidän palkkansa? Tämän vertauksen mukaan ei sen suurempi kuin viimeiseksi tulleiden: hekin saavat armon ja lupauksen olemaan Jeesuksen kanssa paratiisissa. Jumalan hyvyys on viimeinen sana.
Ihminen pelastuu yksin uskota, yksin Kristuksen kautta ja yksin armosta. Suurempaa ei olekaan kuin autuaiden riemu. Suurempaa ei olekaan kuin pelastus. Iankaikkinen elämä on vain yksi ja sama kaikille. Siellä lakkaa kaikki vertailumuodot.
Herra Jeesus sanoo, että taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Viini ja viinitarha on Kristuksen usein käyttämä vertauskuva Jumalan valtakunnan olemuksesta, sen ilosta ja autuudentilasta. Itse hän vertaa itseään viinipuuhun ja opetuslapsiaan sen oksiin. Itsensä hän antaa meille pyhässä ehtoollisessaan, antaen jokaiselle samat ainekset, leivän ja viinin, vahvistaen niiden välityksellä uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme. Näin hän ottaa meidät valtakuntansa työhön.
Palkkakäsitteen käyttö Jumalan valtakuntaa ajatellen ensi silmäykseltä tuntuu oudolta. Kun katsoo tarkemmin, löytyy tarkennusta mm. apostoli Paavalin sanasta Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room 6:23). Paha saa palkkansa, mutta pelastus on armolahja. Herramme Jeesus Kristus on maksanut puolestamme kalliin hinnan, kun hän vuodatti verensä meidän syntisten puolesta ja antoi henkensä, jotta saisimme elää. Siinä on ansaitsematon armo niin pitkän työn tehneille kuin juuri hetki sitten tulleille. Suurempaa ei ole.
Antakoon Jumala meille uskoa, toivoa ja rakkautta tyytymään omaan osaamme, jonka me armosta saamme. Tehköön hän meidät kiitollisiksi saamastamme armonpalkasta. Ja hoitakoon kolmiyhteinen Jumala meitä taivaan tiellä niin että usko näkyy rakkaudessa. Aamen.