Päivänavaus alakoululle Virsi 547 tai 575
Otan mukaan pienen kukkaruukun, pussillisen multaa, pienen istutuslapion, suuren kastelukannun ja muutama siemen. Laitan lasten edessä ruukkuun multaa, istutan siemenet ja kastelen. Odotan valmista kasvia. Seison hetken hiljaa kädet puuhkassa. Närkästyneen odottelun jälkeen puhun.
Apostoli Paavali sanoo tänä aamuna sekä oppilaalle että opettajalle: Istuttaja ei siis ole mitään ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea (1. Kor. 3: 7-11).
Oppilaan työ on usein raskasta ja opettajan työ on usein vaikeaa. Mutta toivotonta kumpikaan ei koskaan ole, koska taivaallinen Isä on se, joka kasvun antaa. Jumalan työtovereita olemme sekä oppilaina että opettajina. Hänen kädestänsä saamme ottaa arvokkaan koulutyön tänäänkin: Jumala antaa kasvun . Opettajana kasvaminen ja oppilaana kasvaminen — molemmat ovat Jumalan antaman kasvun lahjaa.
Tämän päivän perustus on sama kuin koko elämän perustus, nimittäin Jumalan meille lahjoittama ansaitsematon armo. Vapahtajamme Jeesus Kristus sulkee meidät tänäänkin armonsa suojaan ja hoitaa meitä rakkaudellaan. Hänen rakkaista käsistään saamme ottaa tämän päivän niin kuin koko elämänkin, ja hänen käsiinsä saamme jättää raskaan kasvamisen ja kasvattamisen taakan. Kyllä hän hoitaa. Hänen käsiinsä jätämme myös maailmanrauhan ja sen kasvun. Maailma on Jumalan hyvässä hoidossa. Siksi on iloa kasvaa ja kasvattaa.
Herra siunatkoon sinua …