24. sunnuntai helluntaista, Lk. 20: 27 – 40, Esko Väyrynen

”Useat ihmiset eivät kestä selvittämättömiä asioita, vaan yrittävät selittää ne milloin tieteiden, milloin uskonnnon avulla. Itselläni ei ole minkäänlaista hinkua tylsistyttää maailmaa selväjärkisellä sökellyksellä, on hienoa, että maailmasta vielä löytyy ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella olevia asoita.” Näin lopettaa 17-vuotias tyttö väittämänsä, että hän ei usko mihinkään yläpuolella olevaan voimaan, erään aikakauslehden selostuksessa nuorten uskosta, Pirkka 11/2.11.1989. Sama artikkeli keertoo, että 3/4 uskoo Jumalan olemassaoloon ja 2/3 rukoilee usein. Taustalla on nuorten itsenäistyminen.
Evankeliumissa mainitut saddukeukset kielsivät kaikki ns. yliluonnolliset ilmiöt: henkivallat, enkelit, ylösnousemuksen. Tekaistu kertomus seitsemästä veljeksestä, joilla kaikilla oli sama nainen vaimona, osoitti saddukeusten mielestä ylösnousemuksen naurettavaksi. – Jos avioliittojen määrä samalla henkilöllä kuvastaisi ylösnousemususkon kyseenalaisuutta, niin kristilliset hautajaiset olisi syytä kohta lopettaa.
Kristillisen hautaamisen perusta on ylösnousemususko. Kristillisen uskon kannalta hautajaiset ovat alussa. Mehän olemme tottuneet ajattelemaan kuolemaa kaiken loppuna. Kuolemassa kyllä vajaa loppuu, mutta täydellisyys alkaa. Raamattu sanoo kuolleista: ”Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle” Ilm. 7:16. Kaikki tähän maailmaan ja sen menoon kuuluva puute ja kärsimys lakkaa.
Avioliittokin on tämän maailmanajan järjestykseen kuuluva. Ylösnousemuksessa ei enää ole avioliittoa. Kuolleista ylösnousemuksen jälkeen ollaan enkelten kaltaisia.
Kun Jeesus, joka Jumalan Poikana tuntee kokemuksen perusteella iankaikkisen elämään, kuvaa sitä kuulijoilleen, hän käyttää aina vertausta. Näin siksi, että tämän maailmanajan käsitteissä ja kokemuksissa ei ole mitään katoamatonta, iankaikkista. Eräs esimerkki on Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, Lk. 16:19-31. Tuonelan vaivoissa rikas mies pyytää paratiisissa olevaa Lasarusta menemään maan päälle varoittamaan rikkaan viittä veljeä tuonelaan joutumisesta. Mutta hänelle vastataan: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös” Lk. 16:31.
Saddukeukset epäilivät ylösnousemusta, vaikka saivat nähdä ylösnousseen Jeesuksen. Usein me saamme kuulla väitteen, jos joku kuolleista tulisi kertomaan, että on elämää kuoleman jälkeenkin, niin kyllä hän uskoisi. Meillekään ei anneta muuta todistusta kuin Jumalan Sanan todistus Jeesuksen ylösnousemisesta. Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus näyttäytyi kahdelletoista opetuslapselleen ja sen jälkeen yli viidellesadalle, 1.Kor. 15:5-6.
Tämän maailmanajan tieto ja kokemus päättyy kuolemaan. Elämästä kuoleman jälkeen, ylösnousemuksesta, meillä on Jumalan sanan ilmoitus. Inhimillisen tieteen menetelmin emme pysty kurkistelemaan kuoleman rajan taakse. Rohkenen käyttää havaintokuvana kirkkomme alttarireliefiä ”Jumalan voima”. Oikealta tuleva viiva kuvatkoon kuolemaa, joka on taittanut ylös ristiin suuntautuneet reliefin poimut. Kuoleman voima on tyrehtynyt keskellä, ristin kohdalla. Kristus kukisti ristinkuolemallaan kuoleman. Alttarilla palavat kynttilät kuvaavat meidän rukouksiamme, jotka kohoavat ylösnousseen Kristuksen eteen. Jos tarkkaamme kynttilän valoa reliefissä, niin se kuvastuu ainoastaan kuolemaa kuvaavan viivan alapuolella. Mutta ylhäältä tuleva valo heijastuu sen viivan ohi, alapuolellekin. Jumalan voima ulottuu kuolemankin yli. Siitä on todistuksena Kristuksen ylösnousemus. Jumala on voimallinen tekemään kuolleetkin eläviksi. Ensimmäinen osoitus siitä on luominen: ”Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen” 1. Ms. 2:7.
Jumalan puhaltaman elämän hengen ilmausta on se, kun suruton ihminen kauhistuu syntejään. Jumalan Pyhä Henki antaa hänelle voimaa ja rohkeutta astua Herran pöytään syntiviheliäisyyden kiusaamanakin. Edelleen Jumalan osoituksena syntinen ja epäuskoinen rupeaa kyselemään, miten minä löytäisin armon ja anteeksiannon Pyhän Jumalan edessä.
Jumalan eläväksi tekevän voiman seurausta on, että synteihinsä kuollut kuulee Jumalan lupauksen: ”Joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä” Jh. 5:25.
Usko Jeesuksen lupauksiin on Jumalan voiman toinen todistus siitä, että kuollut alkaa elää – ensimmäinen: maan tomusta ihminen. Usko Jeesuksen lunastustyöhön ristinkuolemassa ja Jumalan voimaan: Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, siirtää meidät kuolevaiset iankaikkiseen elämään, jonka me saamme nähdä ylösnousemuksessa. Silloin ei enää kuolema ole estämässä meidän suoraa katseyhteyttä ylösnousseeseen Kristukseen. Raamattu kuvaa ylösnousemusta: Kristus nähdään kasvoista ksvoihin, 1.Kor. 13:12. Silloin ei tarvita lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Jumala itse on oleva valona, Ilm. 22:5. Tässä katoavassa maailmanajassa synti estää meitä näkemästä Jumalan kirkkautta. Se pukeutuu epäuskoksi ja vaatii meitä epäilemään ylösnousemustakin.
Mutta Jeesuksen sanaan vedoten me saamme luottaa siihen, että epäuskon synnistä huolimattakin me olemme Jumalalle eläviä. Kristus on meidän turvamme kuoleman hädässäkin. Hänen haavainsa kautta meillä on pääsy iankaikkiseen elämään, Hbr. 10:19. Raamatun mukaan iankaikkiseen elämään tulleet ovat niitä, jotka tulevat suuresta ahdistuksesta ja jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä, Ilm. 7:14.