Itsenäisyyspäivä, Jh. 8: 31 – 36, Esko Väyrynen

Luettuani eräästä lehdestä Taistelukoulun uuden johtajan (eversti Hannu Särkiö) haastattelun luulen oivaltaneeni, miksi meillä on vaikea puhua itsenäisyydestä. Ns. yleinen mielipide yrittää luoda kuvaa urotekoja etsivästä sotilaasta. Tästä on enää lyhyt askel sotien veteraanien mollaamiseen. Tarkoittamani korkea-arvoisen ja korkeatasoisen sotilaan mukaan sotilaskoulutus ei opeta tappamaan vaan torjumaan
Yleisesti ottaen kaikki miehet voivat palauttaa tämän väitteen paikkansapitävyyden omasta sotilaskoulutuksestaan testausmielessä muistikuviinsa. Tappaminen sensijaan liittyy oikeudettomaan menettelyyn, johon sotilaskin voi siviilin tavoin syyllistyä. Esimerkkinä Niemenmäen kellosepän murha katkaistulla haulikolla tai Beirutin joukkomurha. Nuokin esimerkit paljastavat, miten kauhea peto ihmisessä voi piillä, jos hän ei ole kurin ja järjestyksen valvonnassa. Mutta maan hallituksen alaisuudessa toimivan armeijan sotilas toimii, käyttää asettakin, isänmaan hyväksi, ei suinkaan omien halujensa tai eläimellisten tarpeittensa tyydyttämiseksi. Silloin kun joudutaan kurinalaisuudessa toimimaan isänmaan hyväksi, silloin vaaditaan suorastaan omien etujen jopa omien pelkojenkin unohtamista. Sotiemme veteraaneilla olisi tästä rauhan aikana varttuneelle sukupolvelle oma Jerikon tien tapauksensa. Ehkä kuvitelmat urotekoja tavoittelevista sotilaista saisivat uuden tarkastelukulman. Tai vielä elävämmäksi sodan aiheuttama kärsimys tulee muistellessamme jonkun tuntemamme sotainvaliidin jokapäiväistä elämää.
Saattaa tietysti olla nuorison yleisestä sodanpelosta ilmausta itsenäisyyden tai veteraanien vähättely. Sodanvastaisuutta, joka on hyvä, tehostaa ydinsodan vaara. Korkeitten sotilasviranomaisten mielestä ydinsodan pelko hipoo jo hysteriaa. Silloin lisätään vain pelkoa ja epätoivoa, kun vaaraa paisutellaan. Ihmisiltä ikäänkuin riistetään elämänusko. Taistelukoulun johtaja sanoo, että ihmisiä pitäisi rohkaista elämään tässä ja nyt. Hänen mukaan rauhantyö pitäisi alkaa – ehkä yllättävästi – väkivallan poistamisella kodeista, kouluista ja kaduilta.
Jeesus sanoo tämän juhlapäivän evankeliumissa saman asian: ”Jos te pysytte minun sanassani, te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Jeesuksen väite ydinsodan pelkoon tuotuna tarkoittaa sitä, että ei edes kamala ydinsota kahlitse niiden sydämiä, jotka panevat toivonsa Jeesukseen. Usko Jeesukseen ja Jumalan lupauksiin vapauttaa järjen eli tässä taauksessa inhimillisten mahdollisuuksien kahleista.
Kun Aabraham ja hänen vaimonsa Saara olivat tulleet vanhoiksi, inhimillsesti ohittaneet hedelmällisyysiän, Jumala ilmoitti Aabrahamista tulevan suuren ja väkevän kansan, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi, 1.Ms. 18:18. Tällä Jumala opetti, että yksityisen ihmisen elämässä Jumalalle ei mikään tilanne ole toivoton. Kun järjen mukaan kaikki toivo on mennyt, Jumalan voima pääsee esiin. Kun suureksi kansaksi kasvanut Israel, siis Aabrahamin perillisiä, oli leiriytyneenä meren rantaan vuoret molemmilla kupeilla ja egyptiläisten sotajoukko takana, järjen mukaan arvioiden oli kansanmurha edessä, kansa menetti täysin toivonsa. Kapinaan puhkeamaisillaan olevalle kansalle annettiin lyhyt käsky: ”Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa” 2.Ms. 14:14.
Jumalan hallussa ja vallassa on myös kansojen kohtalot. Ei edes kansakunta, pienikään, tuhoudu ylivoimankaan alle Jumalan tietämättä tai sallimatta. Meillä ei ole perusteita osoittaa niitä ivaten, jotka näkevät Jumalan armon osoitukseksi sen, että Suomi on ainoa edelleen itsenäinen valtakunta, joita syntyi 65 vuotta sitten.
Kun Jeesus oli saanut kourallisen itselleen oppilaita, niin nämä menettivät täysin kaiken toivonsa nähdessään kuvittelemansa Messiaan häpeällisen kuoleman. Epätoivon hetkellä opetuslasten oli inhimillisesti ajatellen mahdoton oivaltaa, että juuri Jeesuksen tappio olikin Jeesuksen voitto. Jeesuksen häpeällinen kuolema oli se teko, jolla Poika tekee todella vapaiksi ne, jotka pysyvät hänen sanassaan. Se vapaus on myös vapautta ydinsodan pelosta, koska Kristuksen kuolema on vapauttanut synnin ja kuoleman vallasta. Kristus mursi kuoleman vallan ylösnousemuksellaan.
Kristus voitti omalla kuolemallaan sen kuoleman, jonka minä olen synneilläni hankkinut. Minun ei tarvitse enää taistella kuolemaa vastaan, koska Kristuksen ylösnousemus on tapahtunut. Minun ei tarvitse hakea epätoivoisesti kuolemattomuusteorioista lohtua ahdistuksiini. Minä saan puutteellisena ja erehtyvänäkin, mutta Kristuksen kuolemallaan iankaikkiseen elämään lunastamana ryhtyä harjoittelemaan sotilaan suorittamaa rauhantyötä. Minun ei tarvitse kilpailla puolisoni kanssa paremmuudesta tai vaatia lapsiltani täydellisyyttä. Jeesuksen sanaan pitäytyminen auttaa minua kysymän, kuinka voisin auttaa tai tukea heitä. Siinä ei päästä urotekojen sankariksi. Se on arkista aherrusta, uskollisuutta vähässä.
Mutta jos me jokainen omalla kohdallamme vapautuisimme palvelemaan omia rakkaitamme, silloin me ehkä oppisimme totisesta sydämestä pyytämään Kaikkivaltiaan Jumalan johdatusta omalle kansallemme ja sen johtajille, yhtä hyvin kuin kansojen pyrkimyksille oikeudenmukaiseen rauhaan. Kristuksen antama vapaus opettaa luopumaan omista eduista.