2. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 21: 15-19, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Herra tenttaa Pietaria. Kuulustelussa on vain yksi kysymys, jota Herra toistaa kolme kerta. Kolme kerta Pietari oli kieltänyt Herransa. Kolme kerta Herra kyseenalaistaa Pietarin rakkautta. Ensin Herra tekee selväksi rakkauden tarvetta, toiseksi hän antaa tehtävän ja palauttaa opetuslapseuden, ja kolmanneksi Herra tekee Pietarin surulliseksi, heikoksi ja epävarmaksi itsestään.

Mitä tämä merkitsee meille?

Herramme Jeesus Kristus on ylösnoussut kuolleista. Hän elää korotettuna Herrana taivaassa ja läsnäolevana Vapahtajana täällä maan päällä omiensa parissa. Korotettuna Herrana hän rukoilee meidän heikkojen puolesta, ja läsnäolevana Vapahtajana hän ruokkii meitä karitsoja, kaitsee meitä lampaitaan ja hoitaa meitä pässejä. Edelleen on totta, että hän on tullut etsimään meitä syntisiä ja kadotettuja laumaansa.

Mitä tämän päivän evankeliumi merkitsee meille tänään, sitä pyrin osoittamaan kolmella pienellä esimerkillä.

1) Espoonlahtelaisäiti tuli töistä ja kiirehti bussille. Simonkentän laidan liukkaudessa hän kaatui niin että nilkka nyrjähti ja ruokaostokset menivät hujan hajalle. Alhaalla näkyi bussi, jonne oli ehdittävä, jotta ajoissa pääsisi noutamaan lapset hoidosta. Nyt ei ollut nousemista, kun jalka ei kantanut. Ylempänä kulki toinen nainen kauniiseen turkkiin puettu. Langennut äiti pyysi sitä auttamaan häntä ylös ja bussille. Turkin sisältä toinen vastasi, että pitää juoda vähemmän, ja lähti tiehensä. Turkkiin puetulla tuomitsijalla oli ehkä kiire seurakuntatilaisuuteen lähimmäisrakkaudesta ja ehtoolliselle, sillä hän luuli kohtaavansa Vapahtajan vain siellä eikä suinkaan langenneiden ihmisten parissa. Mutta itsevarmuus, tuomiomieli, kiire ja sydämen kovuus ovat juuri meidän heikkoutemme, jolla me kiellämme Vapahtajan. Hän edelleen elää ja samaistuu kärsiviin, toivottomiin, langenneisiin, syntisiin ihmisiin. Heistä hän puoleemme huutaa, puhuu ja huokailee: auta minua!

2) Pieni poika oli saanut uuden tietokonepelin, jonka asentaminen koneeseen äidin kanssa ei sujunut. Vihdoin poika keksi keinon: Rukoillaan, äiti! Rukoiltiin, mutta se ei auttanut. Poika yritti edelleen yksin, ja äiti kuuli hänen yksikseen suuttuvan: Voi sinua, Jumala, kun et auta! Kun tulen luoksesi taivaaseen, vedän sua turpaan. — Äiti tuli ja selosti pojalle, että Jumala tahtoo opettaa kärsivälliseksi ja viivyttää apunsa, sillä hän valitsee hetken ja auttajan. Näin ei saa puhua Jumalalle. — Poika pyysi anteeksi.
Emme ole valmiina taipumaan murheen ja ristin alle. Juuri surussa Jumala hoitaa erityisen hellästi. Kristus kysyy rakkautta, joka suostuu sietämään hänen kaitselmustaan ja taipuu hänen antamansa ristin alle. — Kun hän kehottaa Ruoki minun karitsoitani, hän asettaa äidin ja isän virkaansa viemään jälkikasvu hänen tielleen ja opettamaan ristin tielle. Siitä uskonpuhdistajamme Martti Luther sanoo (WA 54, n. s. 280, Wider das Papsttum zu Rom, vom Teufel gestiftet): Kaitseminen … tarkoittaa sitä suurta palvelusta, että saarnataan evankeliumia ja uskoa, että autetaan sieluja kasteella ja sakramentilla, että oikaistaan ja nuhdellaan rauhattomia eli tuhmia, että lohdutetaan arkoja, kannetaan heikkoja ja ollaan kärsivällisiä kaikille. Kaitsemiseen kuuluu myös Jumalan kiittäminen lakkaamatta, ahkera rukous koko maailman puolesta ja siveä elämä hyväksi esimerkiksi, jotta sellaisen kaitsemisen kautta monet tulisivat autuaiksi. Mutta sellaiseen ei kyetä rakastamatta Kristusta.

3) Kun olin joskus huoltamon pihalla irrottamassa vanhan autoni hinausköydestä naapuri lohdutti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.

Sana elää arkisessa elämässämme. Sanassaan Kristus on läsnä juuri toivottomuudessa ja ahdistuksessa. Sana lohduttaa. — Kristuksen rakkaus hoitaa meitä. Rakkaudessa Kristukseen hoidamme hänen laumaansa toinen toisilleen pappina ja kaitsijana. Kristus on jo siellä, missä joku kärsii. Toinen toiselle Kristuksena. Kristus lupaa, ettei jätä Pietaria sen oman tahdon täyttämiseen, vaan hän lupaa johdattaa silloin, kun rakastetaan läsnäolevaa ja ylösnousutta Herraa, joka elää keskuudessamme. Joka rakastaa Kristusta, kaitsee hänen lampaitaan. Aamen.