6. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 17: 18-23, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Hard Rock Hallelujah! Dinosaurus-lelu ja kirves tai veitsi mukaan

”Tässä tulee hirmuinen rölli, on mulla metsässä tölli. Ja siellä mä asustelen, ja sieltä mä hiippailen.
Mä varjoissa hiiviskelen ja lapsia säikyttelen. Ja se on vasta mukavaa, kun kaikkia pelottaa! …Hei tilipitappi … taa!” (Allu Tuppurainen)
Näin Pikku kakkosessa. Lapsia sympaattisesti pelotteleva metsäpeikko on aina ollut huippusuosittu, kaikilla ikäluokilla, ”kautta likaisten varpaitteni”. Hiljattain on otettu voimakkaasti kantaa sanomalehtien lööppejä vastaan — tai pikemminkin lasten pelottomuuden ja turvallisuuden tunteen puolesta, että sanat ”isä”, ”äiti”, ”sisko” tai ”veli” eivät saisi esiintyä lööpeissä. Totta kai, tuntuu järkevältä, että lapsi saisi elää epäilemättä lähisuhteittensa turvallisuutta.
Nyt Suomi on voittanut eroviisut. Marssitettiin lavalle takametsien mörköhahmoiksi pukeutuneita ja naamioituneita rokkarimenninkäisiä Lumenen, saunapuhtauden ja Nokia-kännyköiden korkean teknologian kotimaasta.
Euroviisujen yleisen hömpän ja humpan sekä kiiltokitsin joukossa eurooppalaiset harvinaisen yksimielisesti äänestivät tämän avomielisyyden kalliojärkäleen voitolle.
Lordi-yhtyeen asut kuvastavat aikamme ihmistä tässä turvattomuuden maailmassa. Laulajien maskeissa syvät avohaavat kuvastavat aikamme ihmistä koko haavoittuneisuudessaan ja haavoittuvuudessaan. Pitkät kynnet, sarvet ja heilutettu kaksipäinen tappara kuvastaa sitä aggressiivisuuden ilmapiiriä, jossa elämme ja yritämme varjella lapsiamme hyvän kanaemon tavoin.
Lordi-menninkäiset, nuo aikuisten Pikkukakkosen röllit, pukeutuvat rooliasuissaan siihen ihmishahmoon, jota päivittäiset uutiset vyöryttävät eteemme: katastrofit, sodat, kidutukset, tsunamit, mutavyöryt, tulivuorenpurkaukset, terrori-iskut, itsemurharäjähdykset, lentokonetuhot, rakennusten sortumiset, tulvat, tulipalot, valheet, skandaalit, maanjäristykset jne.
Eurooppa säikähti, sillä eteemme asetettiin peili katsomaan itseämme. ”Katso: ihminen”, sanoi Pilatus tuodessaan runnellun ja ruoskitun Jeesuksen kansan eteen (Joh. 19:5).
Nyt Lordi kerrallaan mursi kiiltokuvakermavaahdon, johon hömppäviihde tahtoo tuudittaa. Pisa-voittajien kotimaasta tulivat sanoman opettajat, pukeutuivat aikamme hirviömäiseen ihmiskuvaan ja opettivat seuraavaa opetusta:
”The saints are crippled / On this sinners’ night / Lost are the lambs with no guiding light
The walls come down like thunder / The rocks about to roll / It’s The Arockalypse / Now bare your soul
All we need is lightning / With power and might / Striking down the prophets of false / As the moon is rising / Give us the sign / Now let us rise up in awe
Rock ’n roll angels bring that Hard Rock Hallelujah / Demons and angels all in one have arrived / Rock ’n roll angels bring that Hard Rock Hallelujah / In God’s creation supernatural high
The true believers / Thou shall be saved / Brothers and sisters keep strong in the faith / On the day of Rockoning / It’s who dares, wins / You will see the jokers soon’ll be the new kings
Wings on my back / I got horns on my head / My fangs are sharp / And my eyes are red / Not quite an angel / The one that fell / Now choose to join us or go straight to Hell
Hard Rock Hallelujah!”
Yritän kääntää:
Pyhät halvaantuvat tämän syntisen pimeydestä, ohjaavaa valoa vailla karitsat ovat hukassa.
Seinät kaatuvat jylisten, kivet vyöryvät. Nyt on rokki-ilmestyksen aika, paljasta sielusi!
Tarvitsemme vain voimakasta ja mahtavaa salamaa lyömään alas vääryyden profeetat. Kuun noustessa anna meille merkki, nouskaamme pyhässä pelossa!
Rock ’n rollin enkelit tuovat tuon kovan jytän Hallelujan. Pirut ja enkelit kaikki yhdessä ovat saapuneet Jumalan yliluonnollisen ylevässä luomistyössä.
Tosiuskovaiset sinä tulet pelastamaan. Veljet ja siskot, pysykää uskossa vahvoina! Rokki-ilmestyksen päivänä voittaa se, joka uskaltaa. Pian näet: pellet kohta ovat uudet kuninkaat.
Siivet selässäni, sarvet päässä, terävät kynnet, punaiset silmät: enpä juurikaan ole enkeli, langenneena. Siis valitkaa liittyä meihin tai painukaa suoraan helvettiin!
Kovan jytän Halleluja!
Lähde: (http://www.sing365.com/music/lyric.nsf/Hard-Rock-Hallelujah-lyrics-Lordi/69711A34D9FED2A04825712000081173).
Näin siis tämä Lordin saarna. Kutsun sitä saarnaksi, peräti 1850-luvun herätyssaarnaksi, todennäköisesti itse Lars Levi Lestadiukselta vaikutuksia saaneena. Kun me nykysaarnaajat kirkoissamme jauhamme eettistä tai filo-sofista hampaatonta mössöä, nämä Euroopassa nyt lähes varauksetonta kannatusta saaneet menninkäiset tuovat viihteellisyyden asuun naamioituneina sanoman tämän ajan eurooppalaiselle ja kai globalisoituvallekin ihmisille.
Taistelu hyvän ja pahan välillä on kiinnostanut ihmisiä jo paratiisista lähtien Kainin kautta Golgatalle, jossa pahan valta sai surmansa ja ylösnousi anteeksianto. Vaikka pahan valta on murtunut, ihmistä edelleen runnellaan eikä taistelu taukoa.
Lääkkeeksi taisteluun Lordi tarjoaa kovan jytän eli hard rockin Hallelujaa. Halleluja merkitsee Jumalan, taivaan ja maan Luojan, ylistystä. Se on kuin ihmiselon murheenlaakson synkässä jouluyössä enkelikuoro ryhtyisi laulamaan. Ja toki juuri taistossa heikennetyn virren pitää saada monsterien ilmiasu.
Pahan ja hyvän voimat yhtyvät palvelemaan Luojaa: “Demons and angels all in one have arrived / Rock ’n roll angels bring that Hard Rock Hallelujah / In God’s creation supernatural high”. — Ennekin, esim.. Mozartin Taikahuilussa, demonit eli Monostatoksen pahan vallan voimat ovat tanssineet musiikin tahtiin, ja ennenkin se on ollut huippusuosittua kansanhuvia, jonka vallanpitävät ovat joutuneet kieltämään. Taikahuilussa pahan valtoja taltutetaan musiikin voimalla, ja musiikki on lääkkeenä ja vahvistuksena maailman ja elämän vastoinkäymisissä.
Lordin kosminen ylistyslaulu ja myös pahuuden voimille annettu Jumalan palvelemisen virka on asetettavissa mitä syvemmin Lutherin teologiaan, jonka mukaan pahan valta on Kristuksen voittama ja perkelekin palvelee Jumalan perimmäisen hyviä tarkoitusperiä, koska saatana ajaa meidät hakemaan turvaa Kristuksen tykönä.
Minä näen Lordin – mielestäni vastenmieliseen asuun puettuna ja tosin täysin eri raiteille päättyvänä – tämän päivän Vanhan Testamentin eli profeetta Sakarjan näyn, jonka mukaan Taivaan Isä ”on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan” (Sak. 14:7-9). Ja apostoli Paavali jatkaa sitä kuulemassamme Efesolaiskirjeen saarnassa korostamalla: ”miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle” (Ef. 1: 16-23).
Näitä maailmassa vaikuttavia ”valtoja, voimia ja mahteja” Lordi asuissaan kuvaa ja sanoissaan osoittaa. Ja juuri tähän maailman mudassa kuvattuun skenaarioon eli maisemaan tänään kaikuu herramme Jeesuksen Kristuksen rauhallinen ja rauhaa tuova rukous: »Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.» (Joh. 17: 18-23)
Herramme Jeesus Kristus sanoo: ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.” Meidät lähetetään. Mihin? — Maailmaan. Juuri siihen nykymaailmaan, jota Lord asuissaan, formaatillaan, musiikissaan ja runoelmissaan kuvailee. Tämä maailma on ollut sangen hyvä ja täydellinen vain aikoinaan paratiisissa, mutta syntiin langenneen ihmissuvun myötä tämä kaunis maailma on vain erilaisin kääntein näyttänyt todellisen ilmiasunsa, jota näissä lasten hirviöleluissa ja Lordin ilmiasuissa kuvataan. Auttaisiko niiden pään katkaiseminen? {Asetan dinosaurus-lelun saarnastuolin kaiteelle ja kohautan kirveen tai veitsen iskuun.} – Ei taida auttaa, sillä Martti Luther taisteluvirressään (170) lausuu ja veisaa {Lasken aseen ja laulan}: ”On turha oma voimamme / vääryyden valtaa vastaan. / Me turman vallat voitamme / Herrassa ainoastaan. / Hän, Kristus, kuningas, / on voitonruhtinas, / lyö joukot helvetin, / ne tallaa jalkoihin / ja voiton meille saattaa.
Jos täyttyisikin maailma / nyt valheen enkeleistä, / niin pimeys ei voittoa / kuitenkaan saisi meistä. / Ne olkoot raivoissaan / ja syöskööt kiukkuaan. / Nyt valheen vallat on / jo saaneet tuomion. / Ne yksi sana kaataa.
Se sana seisoo vahvana, / ne ei voi sitä kestää. / Kun kanssamme on Jumala, / ken meiltä voiton estää? / Jos veis he henkemme, / osamme, onnemme, / ne heidän olkohon, / vaan meidän iät on / Jumalan valtakunta.”
Meille on annettu toisenlaisia avuja kestämään maailmassa. Se ”sana, joka seisoo vahvana” on Herran Jeesuksen Kristuksen pyhä nimi ja evankeliumin voima, johon meidät on otettu Pyhässä kasteessa. Kasteen toimituksessa pappi tekee ristinmerkin kastettavan otsaan ja rintaan lausuen: ”Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.”
Kristus lähettää meidät kristittyinä tähän maailmaan, niin kuin Jumala, taivaallinen Isä, lähetti Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan. Kirkko on hänen armosyli, johon hän kokoaa laumansa vierihoidossa kuulemaan hänen sydänääniään eli evankeliumin ääntä ja lähettääkseen heidät siihen maailmaan, jonka Jumala on kironnut ihmisten synnin tähden. Hän antaa laumalleen pyhän ehtoollisen antaen ruumiinsa heidän ruumiiseensa ja verensä virtamaan heidän suonissaan. Hän lähettää meidät kristuksiksi omaan paikkaamme, lähisuhteisiimme. Hän sanoo: ”Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.”
Lordi kehottaa musiikin saarnassaan: Veljet ja siskot, pysykää uskossa vahvoina! Aamen.