”Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Kuulemaamme evankeliumitekstiin Luukas on tallettanut meille pienen arkisen kohtaamisen Betanian kylässä, noin 3km päässä Jerusalemista. Jeesus on vierailulla rakkaiden ystäviensä Martan, Marian ja todennäköisesti myös heidän veljensä Lasaruksen luona, vaikka häntä tässä kohtaa ei mainitakaan. Edessämme on siis lyhyt, mutta sitäkin arvokkaampi ja opettavainen kohtaus Jeesuksen seurassa.
Aivan ensimmäiseksi meidän on tärkeä muistaa, että Martta ja Maria olivat sisaruksia, jotka kummatkin rakastivat Jeesusta, ja jotka uskoivat häneen. Evankeliumista ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että Maria olisi jollain tavalla ollut parempi uskova, ja Martta taas hiukan heikommin Jeesukseen turvautuva.
Luukas kertoo meille tilanteesta, jossa talo on vieraita täynnä. Jeesus on opettamassa väkijoukkoa, ja Maria on yhtenä kuulijoiden joukossa. Sisar Martta taasen on valmistamassa vieraille ateriaa, ja hänellä on kädet täynnä töitä. Hänellä on tavoitteet korkealla. Tarkoitus olisi laatia herkullinen ateria vieraille, mutta pian hän huomaakin, ettei selviä työmäärästään yksin.
Tässä vaiheessa voit varmasti kuvitella, kuinka Martalle alkaa iskeä stressi. Lienee tuttu tunne meille kaikille. Paine kasvaa hiljalleen sisimmässä, ja hermostuneisuus sekä huolet alkavat vallata Martan mielen. Hän alkaa kääntyä sisäänpäin ja käpertyä omiin ongelmiinsa. Hengellinen näkökyky sumenee, ja Martta alkaa tilanteessa nähdä Jumalan rakkauden sijaan vain omat vaikeutensa.
Kun huoli ja murhe ovat vallanneet mielemme, tapahtuu usein seuraavaa: alamme syyttää olosuhteista muita ihmisiä ja usein juuri niitä meille läheisimpiä. On siis ymmärrettävää, että näin kävi myös Martalle. Ahkeroidessaan stressaantuneena, hän näkee sisarensa Marian istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa. Mutta millä tavalla hän siskonsa tuossa hetkessä näkee? Sen sijaan, että Martta katsoisi ihastuksissaan sisartaan, joka saa kuulla arvokasta opetusta Jumalan valtakunnasta, hän katsoo sisartaan vetelehtijänä, joka syyllistyy laiskuuden syntiin.
Hänen mieleensä nousee kysymyksiä: ”Onko oikein, että minä teen kaiken, ja tuo toinen ei tee mitään?” Marian lisäksi Martta näyttää olleen tilanteessa erityisen pettynyt Jeesukseen. Ilmeisesti hän oli odottanut, että Jeesus olisi patistanut myös Marian ruuanlaittoon. Tämä käy ilmi Martan kysymyksestä, jonka hän kohdistaa suoraan Jeesukselle: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni?”
Martan kysymys paljastaa meille myös sen, että hän odotti Jeesuksen arvostavan sitä palvelutyötä, jota hän teki. Tämäkin on varmasti tuttua meille. Kun palvelemme lahjoillamme Jumalan valtakuntaa, odotamme Jeesuksen arvostavan sitä mitä teemme.
Koska Martan tilanne on meille hyvin tuttu omasta arjestamme, voimme mekin oppia Martan tavoin Jeesuksen vastauksesta paljon: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Mitä Jeesus tahtoi tällä merkittävällä vastauksellaan sanoa?
Ensinnäkin Jeesus tekee Martalle lempeästi selväksi, että Martan palvelutyössä ei ole mitään moitittavaa. Jeesus todella arvosti sitä, että Martta oli valmistamassa hänelle ja muille vieraille ruokaa. Mutta Jeesuksen viesti oli, että vähempikin riitti. Martalta ei vaadittu, että hän olisi laatinut monen ruokalajin illallisen, vaan vähempikin kelpasi. Ilmeisesti siksi Jeesus toteaakin, että vain yksi tai vain vähän on tarpeen.
Hyvät ystävät! Jeesus arvosti kyllä työntekoa. Käyhän Raamatun luomiskertomuksenkin yhteydessä jo selville, että Jumala suunnitteli meidät tekemään työtä ja kantamaan hyvää hedelmää. Mutta Jeesus ei tahtonut Martan kohdalla, eikä tahdo sitä koskaan meidänkään kohdallamme, että me uuvuttaisimme itsemme työnteolla. Siksi Jeesus puuttui Martan murehtimiseen ja pahaan oloon, jota hän alkoi kantaa sisällään: ”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.” Jeesuksen käyttämä kreikankielinen sana (merimnao) tarkoittaa huolehtimista asioista ja ihmisistä sillä tavoin, että siitä seuraa ahdistusta. Samaa sanaa Jeesus käytti myös vuorisaarnassaan, kun hän opetti kansaa: ”Älkää olko huolissanne siitä, mitä söisitte tai joisitte tai millä vaatettaisitte itsenne.” Ja tiedätkö miksi Jeesus opetti näin? Koska murhe tai huoli, jota ihminen kantoi vain sisällään, veti ihmistä pois Jumalan luota. Jeesus tekee siis selväksi, että murheen kantamisella vain omalla sydämellään saattoi olla vakavia ja kohtalokkaita seurauksia.
Jokaisella riittää elämänsä aikana huolia ja murheita. Niitä riittää meidän jokaiselle päivälle, kuten Jeesus itsekin totesi. Mutta hänen tärkeä ja sydämellinen sanomansa oli, että me tulisimme kaikkien murheiden ja ongelmiemme kanssa hänen luokseen. Hänen luokseen! ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”
Sen tähden myöhemmin myös apostoli Paavali kehottaa esimerkiksi Filipin seurakuntaa: ”Älkää olko mistään huolissanne!” –vaan mitä tuli tehdä?
vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”
Hyvät ystävät! Muistakaa aina, että parasta mitä sinä voit huoliesi ja murheidesi kanssa tehdä, on kantaa ne Jeesuksen eteen. Ei ole olemassa sellaista asiaa, jota sinä et voisi tuoda Herralle. Ei ole olemassa sellaista myrskyä, jota hän ei voisi tyynnyttää.
Jos sinä olet Martan tavoin väsynyt alituiseen suorittamiseen, tee samoin kuten Martta teki. Tule taakkojesi kanssa Jumalan eteen. Älä ajattele, ettei Jumala kestäisi kuulla nurinaasi. Hän ei väsy kuuntelemaan valituksiasi, vaan Hän rakastaa sitä, että sinä tulet hänen luokseen ja pyydät häneltä apua.
Raamatun kohta ei kerro meille, kuinka Martta tuli reagoimaan Jeesuksen vastaukseen. Mutta voisin kuvitella, että helpotuksen kyyneleet silmissä Martta pysähtyy sisarensa Marian tavoin Jeesuksen jalkojen juureen.
Lauloimme tänään päivän virressä:
”Käy sydämeni temppeliin, sen avaan, Jeesukseni. Sanalla, esimerkillä käy opettajakseni. Sun ristiäsi kirkasta ja voimaa kuolemasi. Vain sinuun anna juurtua ja elää armostasi.”
Tule tänään taakkojesi kanssa ehtoollispöytään kohtaamaan elävä Kristus. Anna hänen parantaa ja hoitaa haavojasi. Hän haluaa kirkastaa sinulle ristin työtään, Hän haluaa vahvistaa uskoasi. Hän haluaa, että sinä saat Pyhän Hengen vaikuttaman ilon ja rauhan.
Aamen.