Saarna piispantarkastuksessa
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
– Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha,
kunnia korkeuksissa!
Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Piispantarkastuksilla pääsen usein vierailemaan kouluissa. Niissä tapaan paikkakunnan lapsia ja nuoria ja keskustelen heidän kanssaan. Usein kuulen varsinkin peruskoulun alemmilla luokilla pojilta kysymyksen: mikä auto sulla on? Se on ilmeisesti olennainen tieto muodostettaessa kuvaa kouluun saapuneesta vierailijasta. Ehkä piispan kulkupelistä voi päätellä jotain, mikä hän on miehiään.
Kulkuneuvon valinta on tärkeää, paitsi ajoissa perille pääsemisen ja matkustusmukavuuden, nyt myös ympäristönsuojelun kannalta. Parhaillaan ollaan maailman autokantaa ohjaamassa pois polttomoottoreista sähköön. Siihen on myös täällä Ikaalisissa kekseliäästi varauduttu, kun kaupungissa on käynnistynyt sähköautojen akkujen kierrätykseen tähtäävää liiketoimintaa.
Jerusalemiin pääsiäisjuhlille saapuva Jeesus valitsi myös tietoisesti kulkuneuvonsa. Alkumatka meni kävellen, mutta kun lähestyttiin kaupunkia, oli vaihdettava omilta jaloilta aasin jaloille. Ei siksi, etteikö Jeesus olisi enää jaksanut, vaan siksi, koska saapumalla aasin selässä hän kertoisi, kuka on ja mitä hänen tulonsa merkitsee.
Jeesus ei lähettänyt oppilaitaan kaupunkiin etsimään hänelle hevosta, ei sotavaunuja eikä kamelia. Ei ollut tarkoitus poimia parasta, ei ylpeintä eikä nopeinta kulkuneuvoa. Ei komeinta, suurinta eikä varmaan parhaiten harjattuakaan. Oli etsittävä kansanmiehen kyytijuhta, pienikin, vain aasinvarsa. Sellainen ei käännä katseita uljaudellaan eikä rikkaudellaan. Mutta tällaisella ratsulla sisään kaupunkiin tuleminen sai ihmiset innostumaan. Siihen kätkeytyi viesti, joka hyvin ymmärrettiin ja jota Jeesuksen opetuslapset iloiten heille myös julistivat.
Viestinä oli kuninkaan saapuminen. Eikä millaisen tahansa kuninkaan, vaan sellaisen, joka tuo uuden, paremman tulevaisuuden. Noina aikoina elettiin Jerusalemissa kuumeisessa odotuksessa. Maa oli roomalaisten valloittama, ja nämä olivat antaneet kansan pitää oman kuninkaan, mutta hän oli nykyajan kielellä vain nukkehallitus keisarin ollessa todellinen valtias maailman pääkaupungissa. Alistettu kansa odotti messiasta, jonka Jumala olisi asettanut voittoisaksi kuninkaaksi ja joka johdattaisi kansan vapauteen.
Aasi oli merkkinä odotetun messiaan saapumisesta. Näin oli luvattu profeetta Sakarjan kirjassa: Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9:9) Messias eli kuninkaaksi voideltu voittaja ratsastaisi aasilla. Niinpä kansa tervehti häntä hoosianna-huudoin ja levitti hänen tielleen vaatteitaan, kuten oli tehty Vanhan testamentin aikana kuninkaan astuessa valtaansa (2.Kun. 9:13).
Eiköhän missä tahansa kaupungissa otettaisi hyvin vastaan sellainen kuningas, johon liittyisi jumalallisia lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Varmaan Ikaalisissakin osattaisiin nimetä asioita, joihin toivottaisiin parannusta. Täällä ovat kyllä asiat hyvin, niin kaupungissa kuin seurakunnassa, mutta kuten muillakin paikkakunnilla, tulevaisuudessa on myös huolenaiheita. Niistä vähäisimpiä ei ole Suomen väestöllinen kehitys. Alentunut syntyvyys vaikuttaa niin huoltosuhteeseen kuin muihinkin elämän edellytyksiin, ja muuttoliike suuriin asutuskeskuksiin heikentää niitä monin paikoin entisestään.
Koko maailma kaipaa ratkaisua pandemiaan, joka parhaillaan pahenee myös Suomessa. Mutta ennen kuin kaikki saadaan rokotetuiksi, joudutaan suostumaan moniin rajoituksiin. Emme voi kätellä, emme viettää juhlia emmekä matkustaa. Joudumme desinfioimaan käsiämme, säilyttämään välimatkaa toisiimme ja käyttämään kasvomaskia. Kansalaisilta vaaditaan kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja yhteisvastuullisuutta.
Kun oikein kovasti jotain toivoo, takertuu helposti pieniinkin merkkeihin, jotka viittaavat toiveen toteutumiseen. Niinpä maailmassa esiintyy vääriä messiaita, jotka lupaavat hyvää mutta tuottavat lopulta pahaa. Valtaan nostetaan kuninkaita, joilta odotetaan paljon ja joiden tekoja ihastellaan. He lumoavat innostavilla puheillaan ja häikäisevät korkeilla päämäärillään. Niinpä heitä ollaan valmiita palkitsemaan, vaikka he eivät olisi kummempia hyvyyksiä aikaan saaneetkaan. Heitä suorastaan palvotaan, koska he onnistuvat heijastamaan kannattajiensa omia messiaanisia haavekuvia. Valitettavan usein niihin kuviin liittyy toive oman vaikutusvallan kasvusta ja jonkun toisen vaikutusvallan vähenemisestä. Vastakkainasettelut ja viholliskuvat ovat kautta maailmanhistorian olleet väärin kohdistuvien messiaanisten mielikuvien käyttövoimaa.
Kun Jeesusta tervehdittiin messiaana, herätti se samoja kysymyksiä. Mistä tiedämme, että tämä nyt on se oikea? Ehkä juuri epävarmuuden vuoksi Jeesusta kehotettiin kieltämään opetuslapsiaan tervehtimästä häntä kuninkaana. Sellainen saattaisi herättää turhia toiveita, ja sitä paitsi saattaisi provosoida roomalaisia miehittäjiä kukistamaan tämänkin kapinaliikkeen. Ehkä Jeesusta haluttiin varoittaa: ei pidä yllyttää, on oltava järkevä. Mutta Jeesus tiesi tiensä johtavan konfliktiin vallanpitäjien kanssa. Siksi hän viittasi kiviin, jotka huutaisivat. Ilmeisesti hän tarkoitti edessä olevaa Jerusalemin tuhoa, ellei hänen sanomaansa oteta vastaan. Heti tämän kohdan jälkeen Jeesus jo valittaa kaupungin kohtaloa. Viholliset murskaisivat sen maan tasalle: Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi. (19:44)
Mutta ehkä oli myös niin, että Jeesuksen vastustajat katsoivat hänen kaappaavan itselleen sellaisen kunnianimen, joka ei hänelle kuulu. Tätä miestä ei voi tervehtiä messiaana, sillä ei se tällainen voi olla. Olihan jo nähty, että tämän sanoma on jotain toista kuin mitä messiaalta tulee odottaa. Tämähän ei käy miekka kädessä ulkoisia vihollisia vastaan. Tämä tuomitsee itsekeskeiset, vallanhaluiset, omaisuutta kahmivat, toisia välineinään käyttävät, petolliset ja salaisesti vehkeilevät oman maan kansalaiset. Vielä enemmän: tämä pakottaa ulkonaisesti hyvätkin ihmiset katsomaan itseään peilistä ja tutkimaan omia motiivejaan. Tämä ei suostu meidän välineeksemme eikä palvele meidän päämääriämme. Tämähän riisuu meidätkin kovasta kuorestamme ja paljastaa meidän syntimme, vaikka olemme päältä katsoen moitteettomia ja pyhiä.
Mutta Jeesus osoittaa, että nyt on aika tunnustaa hänen olevan messias, kuningas, joka tuo tulevaisuuden. Hän tuo sekä totuuden valon että rakastavan armon. Niiden kokemisesta alkaa muutos ihmisissä ja heidän kaupungeissaan. Jumalan valtakunta alkaa murtautua esiin. Sen tunnusmerkkinä ovat rauha ja Jumalan kunnia. Jeesukselle huudettiin taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa, lähes samoin sanoin kuin enkelit olivat evankeliumin alussa laulaneet jouluyönä paimenten kuulla: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa (Lk. 2:14). Ikaalisten kaupungillekin Jeesus kuninkaana antaa rauhan ja tulevaisuuden. Me annamme Jumalalle kunnian nousemalla nyt ylös ja yhtymällä uskontunnustukseen.