2. sunnuntai joulusta, Joh. 7:14-18, Matti Perälä

Kuinka tuo oppimaton voi tuntea kirjoitukset, kysyttiin evankeliumissa. Eli: Miten siis voi tuntea Raamattua? Siinä on ensimmäinen kysymys. Ja toinen on tämä, mistä voimme tietää, onko jokin puhe Jumalasta vai eikö ole?
Jeesus toki antaa puhumista ja lukemistakin paremman ohjeen:” Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” Tekemällä siis oppii – myös uskon asiassa! Tunne, tunnustele, kokeile! Siinäpä se on myös Raamatun tuntemisen hyöty!
Hyöty on siinä, että oppii kysymään ja tutkimaan. Joskus hiljaisuus puhuttelee Raamatunkin äärellä enemmän kuin sanat.
Pyhä Raamattu on kauniisti tehty ja jo ulkoasultaan arvokas kirja. Siitä luetaan Jumalan sanaa. Luetun sanan äärellä on hyvä yrittää karsia mielestään taianomaisuus, tarkoitushakuisuus ja jopa kiusaus olla oikeassa.
Kysymys on siitä, miten voimme tuntea Raamattua.
Raamatun kautta Jumala puhuu meille inhimillisten sanojen välityksellä. Kysymyksessä on oikeastaan 66:n keskenään hyvinkin erilaisen kirjan kirjasto. Raamatussa on historiaa, profetioita, myyttejä, lauluja, runoja, sananlaskuja, opetuskertomuksia, kirjeitä sekä evankeliumit Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Jumalanpalveluksissa luetaan kolmen vuoden jaksoissa vain pieni osa Raamatun teksteistä.
Raamattu on elämän kirja. Se on kaunis ja arvokas kirja. Sen syntyhistoria on kuitenkin toisenlainen. Pitkän aikaa oli vain laatikollinen erilaisille alustoille kirjoitettuja käsikirjoituksia.
Vasta reilut viisisataa vuotta sitten Raamatun tekstit laitettiin Saksassa yksiin kansiin painettuina sivuina. Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu painettiin 1642, vajaat 400 vuotta sitten.
Kerron tämän syystä, joka liittyy Raamatun tuntemiseen. Raamattu on elämän kirja siksi, että se puhuu ihmisen iankaikkisesta kohtalosta ja sielusta. Raamattu on elämän kirja myös sillä tavalla, että se täynnä ihmisen elämää kaikkine ristiriitaisuuksineenkin – kuin erilliset käsikirjoitusarkit suuressa laatikossa. Raamatun pyhyys ei ole kansissa eikä kauniissa tekstissä eikä edes opillisissa lauseissa.
Raamatun pyhyys ja puhdas sana löytyy Raamatun tuntemisessa.
Usein he, jotka sanovat, ettei saa tulkita tai valita luettavia kohtia tekevät sitä kaikkein eniten ja kaikkein yksipuolisimmin.
Ajattelu. järki, harkinta, ymmärrys, tunteminen – kaikki ne ovat Jumalan luomistyön lahjoja. Henkisten lahjojen käyttö kuuluu myös hengelliseen elämään, Raamatun äärellä viipymiseen. Silloin ei asetuta Raamatun yläpuolelle vaan nöyrästi sen sanomaa etsivän paikalle.
Kriittinen ajattelu on Raamatun tulkinnassa uskon välttämätön työpari. Pyhät kirjoitukset ovat vuosituhansien mittaista Jumalan ja ihmisen vuoropuhelua. Raamatun kunnioittamista on sen erityislaatuisuuden tarkka huomioon ottaminen.
Uskon, että Raamattu sellaisenaan on kokonaan Jumalan Sanaa ja luotan siihen. Sittenkin, vaikka on paljon yksityiskohtia, joita en voi ymmärtää enkä hyväksyä.
Tänään, tämän jumalanpalveluksen teemana on Herran huoneessa. Tästä paikasta ei ole tarkoitus lähettää matkaan mielipiteitä vaan siunaus. Psalmissa tämä on sanottu: ”Herran huoneesta teidät siunataan.” (Ps.118:26)
Psalmin ennustus Jeesuksesta ja hänen merkityksestään on kaunis ja avara ja vastaanottamisen arvoinen. Olla lähellä Jeesusta Kristusta on sen ymmärtämistä, että ”Jumala on rakkaus” (1. Jh. 4:8) ja että ”Herran huoneesta teidät siunataan”. Ota, lue, tutki!
Uskomme on sitä, että emme jaottele ihmisiä enempiarvoisiin tai vähempiarvoisiin. Jumala vaatii ankaruudessaan ja antaa laupeudessaan. Jokainen siunataan Jumalan armolla ja hyvyydellä Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä on kirjoitusten tuntemista. Ota, lue, pelastu!
Kaikkien huutojen mukaan ei pidä mennä. On hyvä tutkia, ottaa selvää. Evankeliumissa kerrottiin, että Jeesuksen ymmärrystä aliarvioitiin. Kuinka oppimaton osaisi selittää? Jotkut tuntuvat nykyisin ajattelevan, ettei pidäkään oppia Raamatun selittämistä. Mikäpäs siinä – jos kysymys on Jeesuksesta, niin kuin luetussa evankeliumissa Johanneksen mukaan – häntä ei näissä asioissa tarvitse opettaa. Meihin tavallisiin ihmisiin ja jopa korkeassa asemassa oleviin sopii nöyryys.
Tämän kertoo apostolien tekojen kohtaus:
”Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää. Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” (Apt 8:30-31).
Jumalanpalveluksessa olemme Sanan tuntemisen paikalla, Sanan kuulossa, neuvon paikassa.
Kenen oppia opetetaan? Päivän evankeliumin mukaan on olennaista kysyä Jumalan tahtoa. On useimmiten suorastaan painittava tämän asian kanssa ja alettava toteuttaa – sittenhän tämän näkee!
Herran huoneessa, kirkossa, Jeesuksen Kristuksen läheisyydessä etsiydymme sen äärelle, mikä on lähtöisin Jumalasta. Tämä on nöyrä ja hyvä paikka. Tämä on levollinen ja hötkyilemätön paikka. Herran huone on Raamatun lukemisen ja tuntemisen ja siunauksen paikka – myös etänä.
Mieluusti tänään varmaan voimme painaa mieleemme 1.lukukappaleena kuullusta Sakariaan kirjasta sanat: ”Te saatte elää rauhassa, te kutsutte ystäviänne viiniköynnöksen ja viikunapuun alle. (Sak. 3:10). Sellainenkin aika tulee! Heprealaiskirje puolestaan ylisti ihmisyyttä: Jumalan lapset ovat lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen.
Usko lähtee liikkeelle sen tuntemisesta, että Jeesus on tullut ihmiseksi. ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.” (1. Jh 4:2). Joulu on avain sieluumme.