”Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois.” Jeesus kosketti, paransi ja lähetti.
Kolme sanaa, kosketti, paransi, lähetti. Mitä näillä on sanottavaa meille, jotka olemme tulleet etsimään Jumalan kasvoja? Mitä Vapahtaja Kristus tahtoo puhua meille?
Ensiksi: Jeesus kosketti miestä.
Mies sairasti vesipöhöä eli vesitautia. Se oli parantumaton sairaus, jonka merkkinä oli voimakas turvotus. Fariseusten johtomiehen aterialle osunut mies oli siis kuoleman merkitsemä. Kaiken lisäksi vesipöhön ajateltiin olevan seurausta epäsiveellisestä elämästä. Siksi sairas etsi parantajaa ja armahtajaa.
Sairas tuli Jeesuksen luo. Sanoiko hän jotain Jeesukselle, sitä ei kerrota. Pyysikö hän Jeesukselta jotain, jää avoimeksi.
Jeesus kosketti häntä. Epämiellyttävä sairaus ei ollut este Vapahtajalle. Hän näki miehen sairauden läpi. Jeesus tuli lähelle sairastavaa ja vaivattua.
Näin Jumala toimii. Hänelle inhimillinen heikkous ei ole ongelma. Jumala ei karta heikkoa ja sairasta. Kristuksessa Kaikkivaltias on tullut ihmisen elämään. Hän on ottanut ihmisen muodon. Siksi hän ei karta heikkoutta, vaan koskettaa ihmisen haurautta.
Kristus tulee lähelle juuri heikkoudessamme. Hän astuu elämäämme haavamme kautta, sen kivun kautta, joka johtaa meitä etsimään hyväksyntää, lohtua ja paranemista.
Mikä on sinulla se haava, jonka kautta Vapahtaja voi tulla elämääsi?
Toiseksi: Jeesus paransi.
Körttiläisyyden eli herännäisyyden keskushahmo 1800-luvulla oli Paavo Ruotsalainen. Hän oli oppimaton savolainen kansanmies ja maallikkosaarnaaja. Hän kohtasi monia, jotka olivat raskaiden kuormien uuvuttamia, sairauksien ja ahdistusten painamia.
Ukko-Paavo lohdutti tällaisia kuormien kantajia. ”Jos et taija rukoilla, niin ikävöi, jos et taija ikävöijä, niin sairasta Herrallen, vaikka et mitään vastausta tuntisi moneen aikaan.” Näin Ruotsalainen neuvoo eräässä kirjeessään. Sairasta Herralle!
Paavo Ruotsalaisen hengellistä elämää leimasivat juuri ikävöiminen ja murhe. Hän käytti sellaisia ilmaisuja kuin ’ristin koulu’ ja ’murhehuone’ kuvaamaan tilaa, jossa ihmisellä ei ole tunnetta Jumalan läheisyydestä eikä minkäänlaista varmuutta omasta pelastumisestaan.
Moni Jumalaa kohti hapuileva joutuu edelleen täällä ristin kouluun ja murhehuoneeseen. Siellä Vapahtaja tulee lähelle ja parantaa, mutta ei ehkä niin kuin itse toivomme. Jumala ei välttämättä ota pois heikkouttamme tai sairauttamme.
Saattaa olla, että koemme samaa kuin Paavali. Hän kertoo 2. Kor. 12:
Minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. 8Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. 9Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Paavali joutui suostumaan heikkouteen. Hän opetteli vaikeaa läksyä: Jumala ei aina vastaa kuten toivomme. Jumala parantaa tulemalla lähelle. Kristus ottaa meidän sairautemme, syntimme ja heikkoutemme omille harteilleen. Hän, kipujen mies ja sairauden tuttava kantaa meitä, jotka itsekin kohtaamme kipua ja sairautta. Kristus parantaa sielun ja antaa lohdutuksen Hengen. Kristuksen kärsimysmuoto on häneen turvaavan voima ja lohdutus. Ristin koulussa Jumala vapauttaa meidät Kristuksen sisälliseen tuntemiseen, Jumalan lasten iloon ja vapauteen.
Kolmanneksi: Jeesus lähetti.
Jeesus lähetti vesipöhöstä parantuneen miehen pois. Minne miehen elämä vei, sitä ei kerrota. Ehkä hän palasi läheistensä pariin, työhön ja arjen vastuisiin.
Kun kohtaamme Kristuksen, hän lähettää meidät. Juuri meitä heikkoja ja vajavaisia, sinua ja minua Vapahtaja käyttää valtakuntansa työssä.
Minne Kristus meitä nyt lähettää? Mitä Kristus haluaa kirkkonsa juuri nyt tekevän?
Evankeliumitekstissä on yksityiskohta, joka minusta antaa vihjeen kirkon työlle: ”Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?”
Jos jonkun poika putoaa kaivoon. Olemme kuulleet ja lukeneet uutisia siitä, miten nyt juuri monilla pojilla on vaikeuksia selviytyä elämässä. Monille koulun odotukset ja oppimistavoitteet ovat liikaa. Poikien kiinnostuksen kohteet ovat usein muualla kuin lukemisessa ja koulun oppitunneilla.
Miten tukea poikia säilyttämään itsetuntonsa ja löytämään paikkansa vastuullisina aikuisina? Miten vahvistaa heitä, joita uhkaa syrjäytyminen ja jopa putoaminen erilleen yhteisöstämme?
Ja yhtä hyvin on syytä puhua tytöistä. Toissapäivänä ollut kansainvälinen tyttöjen päivä nosti uutisia tyttöjen itsetunnon kasvusta. Monet tytöt ottavat rohkeasti kantaa ympäristön tulevaisuuteen. He ovat valmiita myös ottamaan vastuuta yhdenvertaisuuden toteutumisesta.
Meidän vanhempien on syytä tukea lapsiamme ja nuoriamme ja luottaa heihin. Niin tyttöjen kuin poikienkin rohkeus tulevaisuuden uhkien ja pelkojen edessä on ihailtavaa. Heissä on tulevaisuus.
Jeesus kosketti sairasta miestä. Vapahtaja paransi hänet ja lähetti pois.
Näin Kristus tulee lähelle ihmistä. Vapahtaja koskettaa haavaamme, herättää uskon ja toivon. Sitten hän lähettää meidät, ei pakonomaiseen sääntöjen ja käskyjen noudattamiseen, vaan iloiseen työhön ja vastuun kantamiseen läheisistä ja lähipiiristä, tästä maailmasta, kunkin kykyjemme ja voimiemme mukaan.
Näin kristityn vapaus kantaa mukanaan toivoa, toivoa pelon, uhkien, sairauden ja kivunkin keskellä.