Reformaattori Martti Luther oli oman aikansa humanisti ja käytti teologiassaan humanistista filosofiaa, väittää ekumeniikan professori Risto Saarinen Luther-kongressissa tänään aamupäivällä pitämässään esitelmässä Luther and Humanist Thought.
– Luther oli oman aikansa humanisti. Hän sai vaikutteita keskiaikaa ja skolastiikkaa vastustaneilta, uutta kielen tutkimusta, antiikkia ja kirkkoisiä ihannoineilta tutkijoilta. Perusväitteeni on, että Luther liittyy monella tapaa humanismin aatemaailmaan, Saarinen kertoo Kotimaa24:lle.
Saarisen väite on yllättävä, sillä Martti Luther väitteli renessanssin ajan humanismin kuuluisimman edustajan Erasmus Rotterdamilaisen kanssa. Kiistakapulana oli muun muassa ihmisen tahdon vapaus.
– Vaikka Luther ja Erasmus ajautuivatkin välirikkoon ja kiistoihin, siitä huolimatta me voimme ymmärtää esimerkiksi Lutherin käsitystä sidotusta tahdosta, ihmisen kyvyttömyydestä hyvään, myös humanismin itsensä tarjoamien virikkeiden pohjalta, hän sanoo.
Saarinen puhui esitelmässään paljon pelastuksesta lahjana, joka rakentuu humanistisen filosofian päälle.
– Humanistit kehittivät hyvin laajan lahjojen antamisen ja vastaanottamisen filosofian, jossa tärkeää ei ollut ihmisen oma ansio, vaan jonkinlainen iloinen mieli, selittää professori.
Lahja-ajatus näkyy edelleen luterilaisessa kasteteologiassa.
– Sanotaan, että kaste on puhdas Jumalan lahja pikkulapselle, eikä vastaanottajan tarvitse tehdä mitään. Kuitenkin luterilaiset, kuten kaikki muutkin kirkkokunnat, opettavat, että pikkulapsen tulee olla elossa. Lahjoja ei voi antaa elottomille tai kuolleille, Saarinen pohtii.
Passiiviselle vastaanottajalle asetetaan joitakin edellytyksiä.
– Hyvin passiivisella ja ansiottomalla vastaanottajalla tulee olla kuitenkin jonkinlainen avoimuus ja kyky kohtaamiseen, ikään kuin persoonallinen ulottuvuus. Jotta lahjan voisi antaa, se pitää myös voida ottaa vastaan, Saarinen kiteyttää.
Ilmoita asiavirheestä