Matti Revon tervehdyspuheenvuoro vanhoillislestadiolaisten suviseuroissa Lopella herätti runsaasti huomiota. Repo ei tyytynyt kohteliasuuskäyntiin, vaan puuttui suorasukaisesti herätysliikkeen ja kokonaiskirkon välejä hiertäneisiin oppikysymyksiin.
Vuoroin Raamattua ja tunnustuskirjoja siteerannut piispa puhui muun muassa kasteen merkityksestä, perisynnistä ja pelastusjärjestyksestä, joista lestadiolaisuuden parissa esiintyy kokonaiskirkon opista poikkeavia käsityksiä.
Repo myös puuttui naispappeuteen ja puolusti suorin sanoin kirkon virkaratkaisua. Puhetta on vaikea olla tulkitsematta rohkaisuksi liikkeen sisällä profiiliaan nostaneille naisteologeille.
– Tämä ei ollut piispojen yhteislinjaus vaan kyse omasta piispallisesta vastuustani, nyt kun ollaan Tampereen hiippakunnan alueella, Repo selvitti. Hän kertoi, että samat teemat ovat esillä kaikkien piispojen ja vanhoillislestadiolaisten johdon keskinäisessä yhteydenpidossa. Tämän puheen Repo sanoi halunneensa kuitenkin osoittaa seurakuntalaisten tasolle.
– Halusin teologisen lähestymistavan kautta osoittaa asioiden liittymisen toisiinsa. Jos avainkohta on, että synnit saadaan anteeksi vain oman liikkeen parissa, seuraukset ovat opillisesti varsin kauaskantoiset, Repo perusteli puhettaan.
Repo katsoo, että herätysliikkeet rikastuttavat kirkkoa ainoastaan, jos ne sitoutuvat kirkon rakentamiseen ja ovat kokonaisuudelle avoimia. Eristäytymisessä hän näki vaarana yksilöiden altistumisen uskonnolliselle vallankäytölle.
– Me tarvitsemme toisiamme. Sananjulistus ja sielunhoito ei saa muodostaa aidattua leiriä. Halusin alleviivata, että lestadiolaisuus kuuluu kirkkoon ja että liikkeen jäsenet ovat uskollisia seurakuntalaisia. On silti mielestäni tarpeellista sanoa ääneen, mitä merkitsee sitoutuminen luterilaisen kirkon tunnustukseen ja kirkon elämään.
Ilmoita asiavirheestä