Ei muut poissulkevaa Jumalan valtakuntaa, ei ikiomaa syntien anteeksi antamisen monopolia eikä tiukkaa elämäntapasäännöstöä, vaan luterilaista Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) perinnön vaalimista yhteisen kirkon rakennukseksi. Tätä edustaa omasta mielestään lestadiolainen Uusheräys, jonka kesäseuroja vietettiin heinäkuun lopulla 2012 Lapinlahdella.
Lapinlahden monitoimitalo Monari ja kirkko täyttyivät kaikenikäisistä juhlavieraista, jotka kokoontuivat seuroihin, raamattutunteille ja jumalanpalveluksiin. Juhlakansaa oli järjestäjien mukaan noin tuhat.
Lestadiolainen uusheräys on pieni ja kirkossa huonosti tunnettu herätysliike.
– Uusheräys syntyi 1900-luvun alussa lestadiolaisuuden uudistusliikkeeksi, Lestadiolainen uusheräys ry:n toiminnanjohtaja Martti Peräaho kertoo.
Peräahon mukaan 1800-luvun lopun vielä yhtenäisessä lestadiolaisuudessa alkoi esiintyä Raamatun lukemisen väheksymistä ja joidenkin saarnaajien huorintekemistä. Luterilaisesta tunnustuksesta etäännyttiin opettamalla, että syntien anteeksianto ja oikea usko löytyy vain omista joukoista.
– Laestadius itse oli kuitenkin sitä mieltä, että uskoon voi tulla monia eri teitä. Hänen mukaansa uskovia on muuallakin kuin oman herätyksen piirissä.
Uusheräyksessä ei ole Tunnustuskirjoista poikkeavia korostuksia. Kirkon valtavirrasta Uusheräys tosin poikkeaa siinä, että se pitää tärkeänä lain kolmatta eli uskovan elämää ohjaavaa käyttöä.
Naisetkin saavat puhua
Muusta lestadiolaisuudesta poiketen Uusheräys tukee Suomen Lähetysseuraa. Ilmassa on kuitenkin heikkoja merkkejä tyytymättömyydestä seuraa kohtaan. Sen lisääntynyt panostus kehitysyhteistyöhön ei miellytä kaikkia.
– Seuraamme tarkasti, pysyykö Lähetysseura perinteisenä lähetysjärjestönä, Peräaho kertoo.
Lapinlahdella pidetyssä vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistyksen sääntöjen muutos. Johtokunta päätti, että uusheräys voi tukea myös muita järjestöjä, kuten Sanansaattajia ja Kansanlähetystä.
Uusheräyksen seuroissa myös naiset saavat puhua, eikä naispappeus ole ongelma.
– Hyväksymme kirkon virkaratkaisun. Joidenkin jäsentemme vuoksi toivon silti, että kesäseurojen messuissa olisi ehtoollisella myös miespappien jakopareja. Mukaudumme kuitenkin paikallisen seurakunnan päätöksiin.
Suhteessa homoseksuaalisuuteen myös uusheräys on jakautunut.
– Jos Uusheräys ottaisi liikkeenä asiaan kantaa, moni ovi kirkossa voisi sulkeutua. Jokainen voi muodostaa oman käsityksensä.
”Taivaassa on Laestadius-katu”
Uusheräys on pieni liike, jonka paikallisosastot ovat vähentyneet. Mikä on sen tulevaisuus?
– Kyselemme tätä itsekin. Uusheräys tarjoaa kirkossa yhden hengellisen kodin. Se haluaa toiminnassaan tarjota raamatullista opetusta, retriittejä ja nuorisotyötä. Uskon itse, että taivaassa on ”Laestadius-katu”. Sen varressa on monia taloja ja yhden avoimen oven yllä lukee ”Uusheräys”.
Vanhoillislestadiolaisuus on nykyisin kovan julkisen kritiikin kohteena. Vaikka tämä ”tulitus” ei Uusheräykseen kohdistukaan, Peräaho on suurimman suunnan puolesta myös pahoillaan.
– Väärinkäytöksiä ei voi hyväksyä, mutta en usko, että ongelmatapauksia on liikkeen kokoon ja pitkään aikaperspektiiviin nähden paljon. Siellä on myös paljon hyvää. Kadehdin itse vanhoillislestadiolaisuuden yhteisöllisyyttä, Peräaho muotoilee.
Kotoisaa ja lämmintä
Kurikkalainen Elina Silvola oli Lapinlahdella puolisonsa Esa-Pekan sekä lastensa Enni-Roosan ja Viljamin kanssa. Perhe on kasvanut Uusheräyksen piirissä.
– Tämä pieni liike on kotoisa ja lämmin. Kesäseurat ovat kesän kohokohta.
Silvola myöntää, että Uusheräyksessä on huoli siitä, pysyykö se pystyssä.
– Onko tulevaisuudessa nuoria jatkamaan tätä perinnettä? pienten lasten äiti kyselee.
Uusheräystä lähellä olevan Kalajoen kristillisen opiston opettajan Kirsti Siljanderin tausta on herännäisyydessä, mutta hänet ”on rakastettu tähän liikkeeseen”. Hänen mielestään Uusheräys on kaikista lestadiolaisuuden suunnista lähinnä kirkkoa.
– Mielestäni Uusheräys on pieni liike, mutta suuri ”aalto” kirkossa. Sen omaperäisyys on sen lähetysinnossa, en ole tavannut sellaista muualla kirkossa. Lähetyksen kautta Jumala on siunannut liikkeen työtä. Haluaisin ajatella niin, että kirkon lähetystyö on se, mikä meitä kaikkia voi yhdistää, kesäseuroissa puhunut Siljander sanoo.
Ilmoita asiavirheestä