Elämme yhä vanhemmiksi ja sosiaaliset verkostot hupenevat. Niinpä lähdön hetkellä voi tulla eteen tilanne, ettei arkun ympärille löydy riittävää määrää kantajia.
Isoissa seurakunnissa kantajapula on ollut näkyvissä pitkään, mutta väestön ikääntyessä ongelmaan törmätään jo pienilläkin paikkakunnilla. Jämsän seurakunnan jäsenmäärä on alle 20 000.
– Myös meillä Jämsässä tulee useita kertoja kuukaudessa eteen tilanne, ettei kantajia ole tarpeeksi, kertoo seurakuntapuutarhuri Tuija Pajunen.
Ensimmäiselle kantajakurssille kuusi osallistujaa
Jämsässä apua tilanteeseen toivotaan vapaaehtoisista kantajista. Jämsän seurakunta otti viime syksynä nettisivuilla käyttöön vapaaehtoispankin, ja kantajakurssista ilmoitettiin sen kautta.
Mukaan ilmoittautui kuusi kurssilaista, joista kukaan ei tosin ollut ensikertalainen. Kaikilla oli jonkinlainen tuntuma asiaan.
– Olen ollut monta kertaa kantamassa omaisiani, mutta tulin hakemaan lisäoppia, perusteli kurssille tullut Reijo Ekman.
Yhden iltapäivän kestänyt kurssi sisälsi ensin teoriaa ja sen jälkeen käytännön harjoittelua liinojen avulla.
Vapaaehtoinen kantaja voi kieltäytyä muistotilaisuudesta
Vapaaehtoiset kantajat ovat hieman eri asemassa kuin muut hautajaisvieraat.
– Tehän ette ole edes välttämättä tunteneet vainajaa. Jos teitä pyydetään muistotilaisuuteen, voitte toki mennä, mutta toisaalta ei ole epäkorrektia kieltäytyä, opasti Tuija Pajunen kurssilaisia.
Hän muistutti myös nähdyn ja koetun salassapitovelvollisuudesta. Se koskee samalla tavalla vapaaehtoisia kuin seurakunnan varsinaisia työntekijöitä.
Kaikki kurssilaiset olivat tällä kertaa miehiä.
– Mikään ei estäisi myöskään naisia osallistumasta kantamiseen, huomautti seurakuntamestari Pasi Kallio, joka toimi toisena kouluttajana.
Tumma puku on välttämätön
Missä tahansa asuissa kantajat eivät saa esiintyä. Vainajan viimeinen matka on arvokas tilanne. Sitä on kunnioitettava pukeutumalla tummaan pukuun. Talvella on suositeltavaa käyttää valkoista kaulaliinaa ja tummia hansikkaita.
Kurssilaiset kyselivät hatun käytöstä kantamisen yhteydessä.
– Hattu saa olla kantajilla päässä kantamisen ajan. Kun hautaan laskun jälkeen tehdään kunniaa, otetaan hattu pois, vastasi Pajunen.
Tärkeintä on kiireetön arvokkuus
Kantajia tarvitaan vähintään neljä. Yleensä kantajia on kuitenkin kuusi, sillä aivan keveä arkku ei ole.
– Kokopuinen tammiarkku painaa yksistään 80 kiloa ja siihen lisäksi vainajan paino, sanoo Pasi Kallio.
Kuusi kantajaa on myös turvaseikka. Jos jollakulla pettävät voimat, toiset voivat korjata tilannetta.
– Kokeneimmat kantajat on syytä sijoittaa arkun päihin, ja ensikertalaisten on hyvä olla keskellä, jatkaa Kallio.
– Onhan liinoilla varmasti riittävästi pituutta, pohtivat puolestaan kurssilaiset.
Pasi Kallio vakuuttaa, että liinan pituus, 6 metriä, riittää. Tärkeintä on jo ennen laskuvaihetta sopia, kumpi puoli päästää irti ja kumpi puoli nostaa liinat ylös.
– Yleisin haaveri tässä hommassa on, että liina putoaa hautaan. Eikä sekään maailmaa kaada. Tärkeintä on toimia rauhallisesti ja arvokkaasti. Kiirettä ei ole.
Lue Rotarit tarjoavat hautajaisiin arkun kantoapua
Kuvat: Päivi Ketolainen.
Martti Tamminen harjoittelee liinan asettamista olkapäälle. Tuija Pajunen opastaa.
Tuija Pajunen näyttää kurssilaisille, missä asennossa arkku nostetaan katafalkilta ylös. Pasi Kallio (oik.) seuraa tilannetta.