Äsken käytyjen kirkolliskokousvaalien jälkeen uutisoitiin, että ensimmäisen kerran valituista edustajista yli puolet on uudistusmielisiä tai liberaaleja. Melko virallinen arvio mm. Kotimaa-lehdessä pe 23.2. oli, että voimasuhteet ovat 51–49 liberaalien hyväksi.
Kun aloitin 12 vuotta sitten kirkolliskokouksessa, tuollaisen arvion esittäminen oli arveluttavaa, ellei peräti tuomittavaa. Silloin muistan ajatellun, että liberaaleja oli kolmasosa, vaikka liberaaleista ja konservatiiveista ei oikein saanut puhua. Varsinkin kirkon ylätasolla vakuutettiin, että tuollaista jakoa kirkossa ei ole, ”olemme yhtä”.
Muistan, miten silloin 12 vuotta sitten eräät uudet kirkolliskokousedustajat olivat irrottaneet Kotimaa-lehden julkaiseman kirkolliskokousedustajien valokuvagallerian ja merkinneet kynällä uudistusmielisiksi arvioimiaan edustajia pienellä u-kirjaimella.
Jotkut edustajat pahoittivat kuvat nähtyään tästä mielensä. Kyseisten lehtileikkeiden omistajat joutuivat ankaraan puhutteluun, ja uhattiin ryhtyä ”tarpeellisiin toimenpiteisiin”, jos merkintöjä ei poisteta tai lehtileikkeitä hävitetä.
Moittijoiden mielestä tuollaista arviota ei voinut tai saanut tehdä, eikä julkisesti esittää. Kysyttiin, millä perusteella edustajia arvioitiin? Ja totta, siitähän saattoi muodostua henkilörekisteri, jota ei saa ilman asianomaisten lupaa perustaa.
Syylliset lupasivat, etteivät enää ikinä tee tuolla tavalla, ja hävittävät aineiston. Silmät ja korvat toki edelleen todistivat, että siellä oli liberaaleja ja konservatiiveja.
Tuollainen varsin kiihkeä keskustelu aiheesta tuntui ensikertalaisesta suorastaan pelottavalta, varsinkin kun oltiin kirkon piirissä.
Nyt 12 vuotta myöhemmin on tullut sopivaksi puhua kyseisistä suuntauksia ja ”kirkon puolueista”. Yhä virallisemmin puhutaan kirkolliskokouksen kahtiajaosta, henkilönimiä tosin mainitsematta. Ehkä nyt suuntausten välillä voidaan käydä jo dialogiakin.
Niin muuttuu maailma.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.