Helanderin mallin vahva comeback! (Ratkaisu avioliitto- ja vihkimisjumiin)

Kirkkomme piispainkokous pitää ylimääräisen kokouksen 12.3. Sen ainoana varsinaisena asiana on käsitellä pitkään jumissa ollutta avioliitto- ja vihkimisasiaa eli kysymystä kirkon suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien avioliittoon ja vihkimisiin. Taustalla on tietysti yleinen kehitys ja toisaalta muutama vuosi sitten eduskunnassa säädetty avioliittolaki.

Kysymys avioliitosta ja vihkimisistä on tullut turhan suureksi suhteessa siihen, mikä sen käytännön vaikutus on kirkon elämässä. Toisaalta kirkon piirissä monet näkevät asian myös suurena periaatteellisena, teologisena ja hengellisenä kysymyksenä, joka liittyy yhdenvertaisuuteen ja kirkon jäsenten tasapuoliseen kohteluun. Asian vastustajat näkevät asian myös periaatteellisena ja teologisena ja nostavat esille Raamatun aseman. Viime aikoina jotkut ovat vedonneet perusteluissaan avioliittoon sakramenttina, mitä se meillä ei tietysti ole.

Piispainkokouksen ratkaisu on yksinkertainen ja samalla ”käsien pystyyn nostaminen”. Se lähtee siitä, että kirkossa on kaksi erilaista avioliittokäsitystä, jotka eivät ole alisteisia toisilleen. Se lähtee myös siitä havainnosta, ettei yhtä kaikkien hyväksymää käsitystä ole löydettävissä. Siten piispainkokous palaa tavallaan lähtötilanteeseen.

Piispainkokouksen esitys nousee ajasta, jolloin asiaa käsiteltiin kirkossa uuden avioliittolain säätämisen jälkeen. Professori Eila Helander teki selvityksen, jossa oli useita vaihtoehtoja. Niistä parhaaksi jäi ns. Helanderin malli, jollaista piispainkokous nyt käsittelee ja tulee todennäköisesti esittämään kirkolliskokoukselle.

Piispainkokouksen käsittelemässä mallissa esitetään, että Kirkkojärjestykseen tehtäisiin asiasta muutokset. Ne pitävät sisällään kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen hyväksymisen sekä velvoitteen siitä, että seurakuntien tulee hoitaa myös samaa sukupuolta olevien vihkimiset. Se ei tule papeille velvoitteena vaan ajatuksella, että halukkaat papit voivat ne tehdä kirkkoherran vastatessa asian hoitamisesta.

Uskon, että asia saa piispainkokouksen tuen. Sen käsittely ja eteneminen kirkolliskokouksessa on sitten vaikeampi juttu. Kaikkien nyt asiaa käsittelevien ja siitä päättävien tulisi muistaa, että kirkon jäsenten ja työntekijöiden enemmistö toivoo ratkaisua asiaan. Epäselvä tilanne jatkuu niin kauan kuin asia ei saa ratkaisua. Myönteinen ratkaisu asiassa ei vie toisin ajattelevia muuttamaan käsitystään eikä vihkimään sellaisia pareja, joita he eivät halua vihkiä.

Toivo Loikkanen