Piispainkokous päätti kokouksessaan 12.3.2024 esittää kirkolliskokoukselle kahta avioliittokäsitystä. Ne olisivat rinnakkaisia ja eri tavoin teologisesti perusteltuja. Toinen avioliittokäsitys ymmärtäisi avioliiton naisen ja miehen välisenä ja toinen kahden henkilön välisenä.
Kysymyksessä ei ole ”omantunnonaralle” papille mahdollisuus ainoastaan jättää vihkimättä samaa sukupuolta oleva pari vaan aito valinnan mahdollisuus: pappi voi toimessaan noudattaa jompaa kumpaa avioliittomallia. Sen sijaan seurakunnan kirkkoherralla olisi velvollisuus järjestää samaa sukupuolta olevalle parille pappi vihkimään.
Edelleen piispainkokous myönsi, että eri avioliittokäsitykset ovat teologisesti jännitteisessä suhteessa toisiinsa.
Kuten arvata saattaa suurin meteli piispainkokouksen esitystä kohtaan on noussut Kansanlähetyksen, Raamattuopiston ja Sleyn piiristä. Ne ovat yhteenlaskienkin kuitenkin tuskin neljäsosaa kooltaan verrattuna kirkon suurimpaan herätysliikkeeseen vanhoillislestadiolaisuuteen.
Siksi – kirkon kannalta – on ehkä merkityksellisempää, mitä tekee SRK-vanhoillisuus? Miten se reagoi piispainkokouksen esitykseen? Vanhoillislestadiolaisuus ei vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti liittynyt kymmenen herätysliikejärjestön johtajan yhteiseen piispainkokouksen esityksen jyrkästi tuomitsevaan kannanottoon.
——————————————————
Siksi liikkeen lehden Päivämiehen pääkirjoitus 20.3.2024 asiasta oli poikkeuksellisen huomionarvoinen ja kiinnostava. Jos Päivämies jotain pääkirjoituksessaan esittää, se ei ole mikään yksittäinen kesätoimittelijan kannanotto vaan edustaa epäilemättä laajasti liikkeen johdon ymmärrystä.
Pääkirjoituksessa todetaan, että piispainkokouksen esitys on ehtinyt herättää ”hiljaisen huolestumisen lisäksi vahvoja reaktioita puolesta ja vastaan.”
Pääkirjoituksessa sanotaan edelleen, kuinka vanhoillislestadiolaiset haluavat ympäristön paineesta huolimatta edelleen tukeutua Raamatun opetukseen avioliittoasiassa. Pääkirjoitus vetoaa läpi Raamatun kulkevaan selkeään opetukseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä.
Päivämiehen pääkirjoitus siteraa SRK:n puheenjohtajan Valde Palolan viime kesäisissä suviseurojen avajaisissa pitämää puhetta, jossa Palola totesi: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Pääkirjoituksen mukaan ”tähän raamatulliseen opetukseen ei mahdu opetus samaa sukupuolta olevien aviollisesta suhteesta.”
Mikäli piispainkokouksen esitys menisi kirkolliskokouksessa läpi se Päivämiehen mukaan aiheuttaisi vakavaa ja syvällistä pohdintaa uskovaisten taholla, miten siihen suhtautua.
Lehti kirjoittaa, että on ”uskovaisten näkökulmasta” rakentavan keskustelun paikka, mihin kirkko tälläisen ratkaisun myötä olisi kulkemassa. Samaan hengenvetoon pääkirjoituksessa edelleen kuitenkin todetaan, että kotiseurakunta ja -kirkko ovat vanhoillislestadiolaisille rakkaita ja että kirkko edelleen tarjoaa suojan maallisen yhteiskunnan keskellä.
Lopuksi pääkirjoitus toteaa, että ”uskovaisten rukous” on, että Jumalan sanan mukainen opetus saisi edelleen säilyä kansankirkossa.
———————————————————
Pääkirjoitus on – liikkeen tyylille uskollisesti – varsin maltillinen. Siinä toisaalta todetaan, mikä vanhoillislestadiolainen avioliittokäsitys, mutta toisaalta ei esitetä, ei edes vihjata kirkosta eroamisella, oman kirkon perustamisella tai muulla sellaisella.
Ei, vaikka nimenomaan SRK-vanhoillisuus olisi se herätysliike, jolla olisi oman kirkon perustamiseen välittömästi omat toimitilat/kirkot, kansanopistot, papit, riittävä jäsenmäärä ja taloudellinen omavaraisuus. Vanhoillislestadiolaisuus ei liikkeenä – toisin kuin esim. KL tai Sley – ole sentinkään riippuvainen lähetysmäärärahoista eikä sitä voida niillä kiristää, se kun kykenee rahoittamaan varsin laajan lähetystyönsä itse.
Lisäksi vanhoillislestadiolaisuus kirkon herätysliikkeistä ainoana – ehkä esikoisten enemmistön ohella (mikäli sen edelleen katsotaan kuuluvan kirkkoon) – kasvaa edelleen tai ei ainakaan kutistu.
Vanhoillislestadiolaista herätysliikettä suojaa tehokkaasti paitsi sen seurakuntaoppi myös perhepolitiikka. Se periaatteessa voisi avioliitonkin osalta toimia suurin piirtein samoin kuin virkakysymyksessä. Pitäytyä omassa opetuksessa, silti toimia kansankirkon sateenvarjon alla.
En silti uskalla veikata, että näin tulee tapahtumaan. En loppuun asti kykene ymmärtämään, vilpittömistä yrityksistä huolimatta, konservatiivikristillistä ajatusmaailmaa ja mentaliteettia: voi olla, että itselleni täydellinen adiafora-asia on niin merkityksellinen ja keskeinen, että se irrottaa jopa SRK:n kansankirkosta. En siihen silti tältä istumalta usko.
Sivuhuomiona voi todeta, että SRK:n oppi ja opetus edustaa monella tavoin muutoinkin hiukan erilaista ajokaistaa luterilaisuudessa kuin kirkon normatiivinen linja on ollut, mikäli sellaista on koskaan ollut. On hyvä muistaa tunnustuskirjat visusti pöytälaatikossa pitänyt beckiläisyys jne. Kirkossa on ollut – keskeisistäkin asioista soteriologiasta ja sakramenteista lähtien – koko sen historian varsin erilaisia ymmärryksiä. Minun on mahdoton ymmärtää, miksi erimielisyys avioliittokäsityksessä olisi juuri se, minkä perusteella kirkko seisoo, kaatuu tai hajaantuu.
———————————————————–
Omana käsityksenäni näen, että Kansanlähetys, Raamattuopisto ja Sley siitä riippumatta hyväksyykö kirkolliskokous toukokuussa vai ei piispainkokouksen esittämän avioliittomallin, tulevat joka tapauksessa irtautumaan kirkon piiristä jollakin aikajänteellä.
Pieni osa edellä mainittujen liikkeiden jäsenistä ehkä liittyy Lähetyshiippakuntaan, pieni osa jää kansankirkkoon, suurin jäsenmäärä perustanee oman kirkon tai kaksi. Lähetyshiippakunta omintakeisella äärimmäisen tiukkaan napitetulla luterilaisuudella ei sittenkään taida soveltua kirkoksi suurimmalle osalle edellä mainittujen liikkeiden jäseniä.
Mikäli enemmistö Kansanlähetyksestä, Raamattuopistosta ja Sley:stä irtoaa kirkosta se epäilemättä on hengellisesti ja teologisesti vahinko. Jäsenmäärän tai talouden suhteen kansankirkolle kuitenkin hyttysen surinaa. Suurempi merkitys kirkolle tulee olemaan sillä mitä tekee vanhoillislestadiolainen seuraliike.
LHPK:n piispa muuten katsoi asiaksi ottaa kantaa piispainkokouksen esitykseen. Hiukan ihmettelen, miksi, jos siis tarkoitus on olla oma kirkkonsa. Juhana Pohjolan kirjoituksessa esiintyy baabelia lukuunottamatta kaikki: kyseessä on harha, kyseessä on eksytys ja tietysti kyseessä on synti. Pohjolan mukaan kansankirkko lahkoutuu, mikäli piispainkokouksen esitys tulee hyväksytyksi. Näin siis sanoo noin 2500 jäsenen kirkon piispa. Erityisen huolissaan piispa Pohjola tuntuu olevan siitä, että piispainkokous mainitsee esityksessään toivomuksena ”kunnioittavan puheen.” Pohjolan mukaan kohta kielletään lupa sanoa, että homosuhteessa eläminen on synti ja häpeä.
Minusta Pohjolan kirjoitus toisen kirkon piispana oli synti ja häpeä. Ehkä psyykkistä napanuoraa ei ole vielä katkaistu. Ehkä se oli jäsenkalastuskirjoitus, lähetyshiippakuntalaisittain?
———————————————————-
Piispainkokouksen esityksen vastaanotto erityisesti konservatiivisissa herätysliikepiireissä (vanhoillislestadiolaisia lukuunottamatta) on ollut muutenkin hysteerinen. Jälleen kerran on vaikuttanut siltä, että taivaankansi tipahtaa ja heinäsirkat. Max muutama sata homovihkimistä vuosittain ja maailmanloppu. Jälleen kerran olemme saaneet kuulla, mitä mieltä Jumala pilkuntarkasti asiasta on ja henkilöä myöten, kuka päätyy taivaaseen, kuka kuumaan.
Käytännössä jokainen jossakin asemassa jokaisessa konservatiivisessa herätysliikkeessä – vanhoillislestadiolaisia lukuunottamatta– on ottanut asiaan kantaa. Useimmat useaan otteeseen usean kirjoituksen voimin.
Sosiaalisessa mediassa keskustelu asian tiimoilta on ollut muutoinkin vilkasta. Ikävä todeta, että kaikkein kristillisimpänä itseään pitävien käytös ja kommentit ovat olleet surullista luettavaa. Niissä kansankirkko – ja sen piispat – on haukuttu ja nimitelty sellaisin tavoin, joita vähiten kristityiltä odottaisi. Kotkan satamassakin lastipullojen jälkeen oli keskustelu sivistyneempää.
Kirkon liberaalein laita ei myöskään se ole suoralta kädeltä ollut valmis hyväksymään piispainkokouksen esitystä. Se katsoo sen edelleen jatkavan syrjiviä käytäntöjä. Katselin aiheeseen liittyvän a-studion ja – vaikka keskustelijoita oli liikaa ja aikaa aivan liian vähän – Hanna Mithiku esiintyi mielestäni edukseen, vaikka en ihan kaikesta ehkä samaa mieltä olekaan.
———————————————–
Kirkon konservatiivit ilmeisesti katsovat, että kirkko on tyypillinen kansankirkko, joka väljentää normejaan saadakseen minimoitua omien ja yhteiskunnan yleisten normisysteemien väliset erot. Käsityksenä vaikuttaa olevan, että kirkko tekee mitä tahansa – myy vaikka Kristuksen – pitääkseen verotusoikeuden jne. Että kyse on jäsenten kalastelusta, luopumuksesta ja maailman mielistelystä.
Mutta ei. Eihän kyse ole siitä vaan, että kirkon perustehtävä on julistaa evankeliumia ja julistaa sitä omalle ajalleen!
On uskallettava sanoa avoimesti, että Raamattu on joiltain osin läpikotaisin vanhentunut. On oikein ja on kristillistä todeta tämä. Raamattu on toisaalta pyhä kirja, mutta myös syvästi inhimillinen. Se ei ole tipahtanut taivaalta valmiiksi kirjoitettuna, kuten etenkin evankelikaaliset ja näiden suomalaiset johdannaiset tahtovat asian ymmärtää.
Jokainen aika tulkitsee Raamattua omalla tavoin. Raamatun kaanonin kirjoittamishistoriakin ajoittuu lähes puolentoista tuhannen vuoden ajalle. Raamatusta löytää, jos haluaa avoimin silmin sitä lukea, helposti puoli tusinaa eri ”avioliittokäsitystä”, ainakin.
Yhtä kaikki, sekulaaristi ja sosiologisesti ajatellen konservatiivisten herätysliikejärjestöjen tulisi olla kiitollisia niille lopulta hyvin vähäiselle määrälle homoseksuaaleja, jotka maksimissaan haluavat vihityttää vuosittain itsensä kirkossa. Koko ”homokysymys” on yhdistänyt, tiivistänyt ja saanut puhkumaan yhteen hiileen muutoin aiemmin keskenään varsin vaihtelevissa väleissä eläneet liikkeet.
Tai kuten Winston Churchill sanoisi: ”harvoin niin monet (konservatiivit) ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille (homot)”. Mikään ei puhalla rivejä niin suoraksi kuin hyvä vihollinen.
Kommentit voidaan Kotimaan blogialustalla ilmoittaa asiattomaksi. Ilmeisesti ne päätyvät automaattisesti ja melko herkästi ”tarkistettavaksi”. Blogisti ei voi niitä palauttaa muuten kuin kopioimalla kommentit tai niistä s-postiin tulevat ilmoitukset. Itse alkuperäisen kommentin palauttamiseen ei K24 blogialaustalla blogistilla ole mahdollisuuksia. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kolme blogiin tullutta kommenttia sekä vastaukset niihin ovat päätyneet ”tarkistettavaksi.” Kuten todettua, blogistilla ei ole oikeutta palauttaa niitä. Nykyään blogistilla ei ole oikeutta edes poistaa omaa blogiaan!
Tiedoksi: jos itse poistan blogistani jonkin kommentin, ilmoitan siitä AINA!
Olen myös huomannut kiusantekoa minun kommenttieni kohdalla. Tulee merkintä, että kommentti on moderoitavana. Ei kuitenkaan ole poistettu, mutta ilmeisesti joku on niitä ilmiantanut.
Luulisi, että näinä digitaalisina aikoina joku jälki jäisi aina ”klikkaajasta”. Häirikköä ei voida jäljittää?
Nimeltä mainitsematon nimeltä mainitsemattoman liikkeen blogisti aikoinaan ehdotti minulle useasti kahdenkeskeistä keskustelua email osoitteella ohi blogin, en suostunut. Lopulta hän kirjoitti minulle itse. Ei kertonut, pyynnöstäni huolimatta, mistä sai email osoitteeni. Kotimaan toimitus vastasi minulle, että he eivät anna osoitteita kenellekään.
Jokin tässä koko systeemissä ontuu aika tavalla!
Noista kommenttien poistamisista: Onko mahdollista, että lukija sivua vierittäessään vahingossa painaa ”Ilmianna asiaton kommentti” -painiketta? Ja lähteekö kommentti yhdellä painalluksella? Jos tällaiset vahingot ovat mahdollisia, ne eivät tietysti voi kohdistua vain joidenkin kommentteihin.
Tämä sama mahdollisuus oli aiemminkin, mutta se ei käytännössä koskaan johtanut muutaman virhepainalluksen johdosta kommentin poistoon ellei blogisti itse kommenttia poistanut. Epäilen vahvasti – kuten myös Juha Heinilä omassa blogissaan – että tämä on ihan tietoista ja tarkoituksellista toimintaa ja kohdistunut moniin muihinkin blogeihin.
Tai mistäpä minä tiedän, en ole kovin tarkkaan kotimaan blogiosiota vähään aikaan seurannut.
Blogista vaikuttaa jälleen kadonneen kommentteja ”tarkistettavaksi”, ainakin Toivo Loikkasen erinomainen ja täysin asiallinen kommentti.
Jos nyt on tässä systeemi jolla toisten kommentointi voidaan estää painamalla ilmianna nappia, niin pian ollaan saman mielisiä kaikesta. Mitä keskustelua se on jos erimielisyyttä ei enää sallita.
Mitä keskustelua se on jos erimielisyyttä ei enää sallita.
Ilmianna asiaton kommentti – kuka tahansa erimieltä toisen kanssa oleva voi mielipiteen poistaa? – torppaa keskustelun!
Voisiko ”napin” poistaa? Kuinka asiattomaksi keskustelu menisi?
Pfarrer wegen Kandidatur für AfD aus Pfarramt entfernt (FAZ.NET)
Niin, jos ”erimielisyyttä ei enää sallita”? Sen sai huomata saksalainen evankelinen pappi Martin Michaelis, joka erotettiin virastaan, hän kun sattui astettumaan puolueettomana kunnallisvaaleihin AfD:n listalta. Hieman karrikoiden voi todeta, että Saksassa saa ilmaista mielipiteensä joutumatta vaikeuksiin, jos se myötäilee nykyisen hallituksen linjaa.
”Ein evangelischer Pfarrer hat angekündigt, bei der Kommunalwahl in Quedlinburg als Parteiloser für die AfD anzutreten. Die Evangelische Kirche in Mitteldeutschland hat ihn nun aus seinem Pfarramt entfernt.”
Hieman karrikoiden…Saksassa….myötäilee nykyisen hallituksen linjaa.
Hieman karrikoiden…Suomen Evlut kirkon konservatiivit…..ruotuun! Piispallinen kaitsenta saattaa muuten olla edessä?
Raamttun tulkinta vs. Raamatun ymmärtäminen on kinkkinen kysymys ajassamme. Valitettavan usein vedotaan ”tukintojen kirjoon ja moninaisuuteen” tai ”tulkintaan ajassamme” tai muuhun vastaavaan. Lähtöajatus tuntuu olevan, että Raamattua olisi tulkittava siten, että meidän oma näkemyksemme on se (ainut tämänhetkinen) oikea, eikä oikeastaan muuta olekaan (tällä hetkellä) – tai ne ovat vääria tai epäeettisiä (tulkintoja). Eli pohjimmiltaan kyse on siitä ”viekö Raamattu” vai viekö aikamme vallitsevat käsitykset meitä; tai siis ”vikiseeko Raamattu” vai vikiseekö aikamme vallitsevat käsitykset – eli omat mieltymyksemme tai toiveemme. Naiivi kirjaimellisuus taas on väitteenä ns. olkiukko – ainakin usein; ja sillä perustellaan sitä, että Raamattu ei oikeasti ole uskomme pohja vaan tieto ja tiede – muuttuvine käsityksineen; eli että valitsemme ”vikisevän Raamatun” periaatteen.
Hassua (tai surulista?) lienee, että avioliittokäsityksestä on tehty käsittääksen aivan viimeisinä vuosinakin varsin perusteellinen selvitys: mienen ja naisen välinen; jonka piispat nyt toteavat (yhtä lukuunottamatta, siis varsin pian) virheelliseksi olettamukseksi: avioliitto ei sittenkään olisi kristillisen kjäsityksen mukaisesti miehen ja naisen välinen liitto. Meillähän lienee maassamme monia muitakin avioliittokäsityksiä kuin ne, joista yleisesti puhutaan. ”Kaikki muuttuu…ei entiselleen mikään jää….”
Johdonmukaisesti päätellen tästä perspektiivistä olisi mahdollista keskustella myös mahdollisuudesta siunata tai saada siunaus avoliitoille, jotka ovat kaiketikin jo vallitseva käsitys yhteiselämän toteuttamisen tavasta. Jos siis katsotaan, että Raamattua on tulkittava ns. päivän ehdoilla. Tämä ei ole kuitenkaan tarkoitettu minun suosituksekseni.
Jos taas avioliitto ei ole (väitteiden mukaan) oleellinen kristillisen uskonkäsityksen kannalta, voi kysyä, miksi erilaisten aviolitttojen siunaaminen on niin tärkeää polemiikki kirko(i)ssa, jos taas avoliittojen siunnamisesta ei puhuta.
Voiko valtakuntta pysyä, jos sitä repivät riidat? Ehkä eri ”kirkkoja” ei muodosteta mutta niitä vain alkaa muodostua.
Jukka Mikkola, hyviä näkökulmia. Perusongelma taitaa olla, että papisto on sekä lukenut että omaksunut katedraalista kiviraunioksi -tyyppisen raamattuteologian, jossa Raamatun ja kirkon oman tradition ulkopuolisin kriteerein poimitaan Raamatun teksteistä jokin ”kellariholvin puolikas” ja ruvetaan sen pohjalta rakentelemaan kokonaan uusia teologioita tai pikemminkin teologisilla ajatuksilla kuorrutettuja toimintamalleja.
Tilanne on suoraan sanottuna absurdi. Heterot asuvat avosuhteissa ja av(i)oerot rehottavat, mutta tälle ei oikein kukaan edes yritä tehdä mitään, vaikka Raamatusta ja traditiosta kyllä löytyisi linjauksia. Sen sijaan spn-parit pitää saada vihityiksi.
Markon kommentin ensimmäinen kappale sopii yhtä lailla – ellei enemmänkin – myös konservatiivien Raamatun hermeneutiikkaan. Kerran oli vääntöä jonkin psalmin käännöksestä. Siinä eräs alkuperäinen kreikan kielinen sana oli suomeksi käännettynä ”velka”, mutta se oli tavattu suomalaisissa raamatunkäännöksissä kääntää ”synniksi.” Konservatiivien osalta hirveä huuto ja mekkala, kun sitä yritettiin saada vastaamaan alkuperäistä Raamatun tekstin kirjoittajien tarkoittamaa suomenkielistä termiä.
Kari-Matti. Koska en ole eksegeetti enkä käännösspesialisti, en ota kantaa tuohon käännöskysymykseen. Mutta: Psalmithan on kirjoitettu hepreaksi samalla kun käännöksissä on seurattu eri syistä kreikankielistä Septuagintaa. Edesmennyt raamatunkääntäjä ja Senegalin-lähetti Stig-Olof Fernström piti joskus luennon Raamatun kääntämisestä STI:ssä 1980-luvun lopulla. Hän painotti, että Raamatun kääntämisessä pitää pyrkiä säilyttämään Kirjoitusten sisäinen yhtenäisyys. Kuten tiedämme, myös Isä meidän -rukouksen joitakin avaintermejä voidaan kääntää eri tavoin: anotaanko anteeksi syntiä vai velkaa vai onko ehkä sittenkin kysymys syntivelasta? Ts. synti on velka, mikä jonkun – Kristuksen tai syntisen – pitää maksaa.
Tarkkaavainen lukija saattaa edellisestä kommentistani huomata, että suoritin aikoinaan eksegetiikassa vain perusopinnot, joista niistäkin olin pääosin luennolta pois. Hepreaa tosin opiskelin pidemmälle.
Marko. Pointtini on kuitenkin se, että Raamattua tulkitsee, valikoi ja merkityksellistää jonkin tulkintarepertuaarin/tradition tms. perusteella jokainen. Niin evankelikaalinen fundamentalisti kuin piintynyt heikkiräisäs-fani ja kaikki siltä väliltä. Kun Kristillisen liiton Asser Stenbäck aikoinaan vaati homoille kastraatiota, siinä on vain aste-ero vaimon, lasten, kodin ja perheen ympäröimään nykykonservatiiviin, joka kieltää kaiken edellisen homoilta. Perustelu menee jotenkin näin: en minä, mutta kun Raamattu, tunnustuskirjat, Jumala, lapin vanhimmat jne.
Kari-Matti
Mopo keulii?
Tiukasti lataat. Kaikki kielletään väität!
Suomalaisessa yhteiskunnassa samaa sukupuolta olevilla pareilla on täysin samanlaiset oikeudet avioliittoon ja perheeseen kuin muillakin.
”Raamattua tulkitsee, valikoi ja merkityksellistää jonkin tulkintarepertuaarin/tradition tms. perusteella jokainen.” – samaa mieltä!
Raamattua on tulkittu jos jonkinlaisella tavalla. Muuan pappi perusteli ns. sateenkaarisukupuolikäsitysnäkökulmaa(nsa) sillä, että ”Jumala loi ihmisen mieheksi j a naiseksi – ei mieheksi t a i naiseksi.” Tästä voisivat syvälisemmät eksigeetit varmaankin esittää näkemyksiä. Tavalliselle Raamatun lukijalle mainittu ”ja/tai” -pohde ei ehkä ensimmäiseksi tulisi mieleen.
Piispojen esitys tarkoittanee sitä, että ns. konservatiivisesti kritinuskon perusteisiin ja tunnustusdokumentteihin sitoituvat eivät kirkkoherroiksi ole tervetulleita, jolleivät suostu toimimaan omaatuntoaan vasten; tulishan heidän velvollisuudekseen esityksen mukaan toimia siten kuin eivät usko ja opeta. Toki voi kysyä, miten opetettaisiin? (tai saataisiin opettaa?) – ”Meillä on erilaisia näkemyksiä” -opetus on aika pinnallinen selistys kristillisen avioliiton (ja perhekäsityksen) pohjaksi. ”Rakkaus” -teeman pohjalta (kuten nykyisin kaikki tunnutaan pelkistettävän) olisi loogista opettaa myös avoliiton olevan ns. käypä kristillinen malli. Onko siis olemassa jokin kristillinen avioliitto- ja perhekäsitys, jos avioliitto sovittaisiin kirkossakin vain maalliseksi ”organisaatioksi” – yhdeksi muiden joukossa. Aikamme ”kansallinen” avioliitto- ja perhekäsityshän lienee jonkinlainen dynaaminen, ajan saatossa muuttuva malli, jonka eduskunta voi muuttaa halutessaan äänestyksellä. Ja muutostavoitteita edelleen on kohti laajempaa suvaitsevaisuutta.
Luulen, että jatkossa ns. konservatiivien lapset kävisivät esim. herätysliikkeiden piirissä olevissa rippikouluissa juuri opetuksen selkeyden vuoksi, välttääkseen yleiskirkollisuuden moninaisuuspainotteisuuden avioliitto- ja perhekäsityksessä (ja ihmiskäsityksessä). Näin ollen heille ei syntyisi tässäkään mielessä siteitä ”yleiskirkolliseen” kirkkoon.
”Jumala loi ihmisen mieheksi j a naiseksi – ei mieheksi t a i naiseksi. Tästä voisivat syvälisemmät eksigeetit varmaankin esittää näkemyksiä.” Eihän tuossa kovinkaan ihmeellistä eksegetiikkaa tarvita, luetun ymmärtämistä vain. Ihminen oli ’mies ja nainen’ ennen kuin nainen erotettiin hänestä ja mies jäi jäjelle.
Kari-Matti,
siinä olet oikeassa, että kiistoja voidaan saada aikaan vaikka mistä. Meillä immeisillähän on kyltymätön oikeassaolomisen(näyttämisen) himo.
Yleisemmin:
Mutta peruskysymys kaiketikin lienee: yritämmekö (vajavaisesti) etsiä sitä viisautta, joka joka Raamatusta löytyy vai pyrimmekö taivuttamaan Raamatun tekstit omille toiveillemme tai mielipiteillemme suosiollisiksi. Ehkä tässä on perusero ”liberaalin” ja ”konservatiivin” välillä – muistaen toki, että liberaali-konservatiivi-jako voidaan tehdä muillakin perusteilla, jolloin tietenkin päädytään erilaisiin porukoihin (tai kuppikuntiin?).
Avioliittokäsityksen muutos (tai oikeastaan ehdotettu muuttaminen) tullee ravistelemaan kirkkoa. En kuitenkaan usko, että kirkon väkimäärä hetkessä romahtaa. Kuitenkin kirkosta käsittääkseni erotaan pääsääntöisesti siinä ryhmästä, jolle kirkko ei paljoa merkitse, ja he lienevät pääasiassa ns. leberaaleja. Kenties ns. konservatiivejakin lienee alkanut erota aiempaa enemmän, mutta heidän eronsa ei ”kokonaisserosaldoa” toki määrää. Kyse voi olla seuraavan sukupolven kohdalla toinen: monella nuorella konservatiivilla kirkkoon ei ole samanlaista ”historiallista” myönteistä tunnesidettä kuin aeimmalla konservatiivisesti suhtautuvalla sukupolvella. Kynnys lähteä on kenties herkemmässä, koska ns. hengellinen koti on ollut kirkoon organisaatioon löyhemmin sidottu – jopa kirkossa torjuttu tai ainakin väheksytty. Mutta en ole ennustaja-ukko….
Jälleen oli muutaman päivän ”tarkistettavana” erinomainen ja täysin asiallinen kirjoitus eli Hannu Kuosmasen kommentti. On tämä hullua, että joku ”luonnevikainen idiootti” työkseen tehtailee ilmiantoja. Nähdäkseni ilmiannot ovat lähes täysin keskittyneet ns. liberaaleihin kommentteihin.
Niin ikävää kuin se onkin, on todennäköistä, että kolme konservatiivista herätysliikettä siirtyvät kirkon ulkopuolelle jollakin aikajänteellä. Tarkoitan Kansanlähetystä, Raamattuopistoa ja Sley:tä. Toisaalta isompaa vahinkoa siitä ei kirkolle ole. Liikkeet pitävät kovaa ääntä, mutta kooltaan ja muutenkin ovat lopulta melko marginaalissa.
Asia ei minua henkilökohtaisesti koske, mutta jos koskisi, voin pieneltä osin kuvitella, miltä tuntuisi olla kansankirkossa toisen tai kolmannen luokan kansalainen, ns. paariaa. Senpä vuoksi syrjinnän on loputtava ja piispojen sekä kirkolliskokouksen löydettävä jokin järkevä tie umpikujasta ulos. Piispojen esitys kahdesta avioliittokäsityksestä oli sellainen, siksi sille täysi tuki osaltani.
”Jälleen oli muutaman päivän ”tarkistettavana”
Oli, eikö ole enää? Missä on? Seijan kommentin olet palauttanut. Missä on Toivon, jonka ilmoitit olevan poistettu 26.3. sekä nyt Hannu K:n? Eikö niitä saa palautettua näkyviin kuten Seijan 24.3?
Minua kiinnostaa erityisesti ”asiattomien kommenttien ” sisällöt. Mitä on haluttu ilmoittaa asiattomiksi? Kari-Matin blogeilta ilmoitetaan eniten? – henkilökohtaista(ko) kiusaa? – tutkintaan?
Kiitos kommentista. En nyt jaksa vastata Kari P hyvä muuta kuin, että vaikutat olevan aika pihalla(seitsemän kysymysmerkkiä neljällä rivillä), mikä toisaalta ei ihme. Ilmeisesti sinulta on jäänyt ymmärtämättä/huomaamatta, että blogisti EI VOI PALAUTTAA kommentteja, jotka joku häirikkö ilmoittanut asiattomiksi. Ne päätyvät ylläpidon moderoitavaksi. Ja sen jälkeen takaisin blogiin alkuperäiselle paikalleen, KOSKA NIISSÄ EI (tietenkään) MITÄÄN ASIATONTA.
Ilmiötä esiintynyt myös muissa blogeissa, siis totta kai vain niissä, joissa kommentointi laitettu mahdolliseksi. Kiusanteko ei ole – ainakaan vielä – kohdistunut minuun henkilökohtaisesti. Toisaalta kirjoittelen aika harvoin kommentteja muualle kuin omaan blogiin.
Mutta eiköhän tämä tämän plokipahasen osalta ala olla tässä.
Aivan, olen täysin pihalla tästä. Blogi ei toimi. Blogistit eivät pysty vaikuttamaan poistettuun kommenttiin. Kommentit palautetaan blogiin myöhemmin.
Jätin pois kolme kysymysmerkkiä tästä kommentista. Olen pihalla ja kujalla edelleen. Kiitos vastauksesta.