Sami Ojala haluaisi piispat pois kirkolliskokouksen kokoonpanosta. Hän perustelee ajatustaan muun muassa hyvällä hallintotavalla. Hän hämmästelee myös piispojen passiivista käyttäytymistä kirkolliskokouksessa. Ojala aikoo tehdä asiasta aloitteen keväällä työnsä aloittavan uuden kirkolliskokouksen istuntokaudella.
– On huonoa hallintokulttuuria, että samat ihmiset tekevät esityksiä, valmistelevat päätöksiä ja tekevät niitä. Sanotaan, että esittelijällä ja puheenjohtajalla on iso valta. Ei ole hyvä, että sama henkilö voi parhaimmillaan osallistua päätöksenteon jokaiseen vaiheeseen, Ojala sanoo.
Muutos lisäisi hänen mukaansa avoimuutta ja antaisi piispoille lisää pelivaraa.
– Se toisi ehkä heille vapauden tuoda esiin omia näkemyksiään. Tilanne on nykyisin aika koominen. Piispat istuvat etupenkissä eivätkä ikinä sano mitään. He käyttävät puheenvuoron heti valintansa jälkeen ja sitten sillä viikolla, kun jäävät eläkkeelle. Muuten piispat istua toljottavat edessä rivissä niin, että niskat näkyvät ja pikkuisen violettia kaulusta. Aito keskustelu ja vuorovaikutus puuttuu. Kulttuuria voisi parantaa pienillä hallinnollisilla muutoksilla.
Käytännössä nykyisin virkansa puolesta kirkolliskokoukseen kuuluvat piispat menettäisivät Ojalan mallissa aloite- ja äänioikeutensa. Heille jäisi oikeus esitellä asioita, käyttää puheenvuoroja ja toimia valiokuntien asiantuntijajäseninä.
Mikäli aloite toteutuisi, kirkolliskokoukseen kuuluisivat ainoastaan sinne vaaleilla valitut edustajat. Ahvenanmaan ja saamelaisten edustajien Ojala antaisi jäädä paikoilleen.
– Ymmärrän, että Ahvenmaalta ja saamelaisilta on siellä edustaja. Se on ymmärrettävää ottaen huomioon historian ja suomalaisen yhteiskunnan.
Ojala haluaisi jatkossa estää myös sen, että kirkolliskokoukseen voitaisiin valita vaaleilla virkansa puolesta sen päätöksiä valmistelevia kirkkohallituksen työntekijöitä tai tuomiokapitulien jäseniä, jotka piispojen tavoin saavat palkkansa Kirkon keskusrahastolta.
Ilmoita asiavirheestä