Enkelit päättivät järjestää urheilukilpailun. Siinä keskityttiin nopeuslajeihin, erilaisiin juoksuihin ja pyrähdyksiin.
Eläimet katsoivat kateellisina nopeita ja ketteriä enkeleitä. Viimein eräs pitkulainen näätäeläin kysyi, pääsisikö se mukaan.
– Ei sinulla ole mitään mahdollisuuksia, enkelit nauroivat.
– Annetaan pikkukaverin yrittää, sanoi Jumala, iski eläimille silmää ja antoi sille luvan osallistua.
Kaikkien ällistykseksi näätäeläin pärjäsi hyvin varsinkin kivikossa puikkelehtimisessa. Se pääsi siinä lajissa palkintosijoille saakka.
Koko luomakunta aplodeerasi.
Jumala antoi kärpälle palkinnoksi samanvärisen turkin kuin enkelin siivet eli lumenvalkoisen.
Kärppä käyttää nykyäänkin palkintoturkkiaan, tosin vain talvisin.
Kärppä (Mustela erminae) on laajalle pohjoiselle pallonpuoliskolle levinnyt pienikokoinen näätäeläin. Se on vikkeläliikkeinen peto, joka saalistaa pääasiassa myyriä, mutta tarvittaessa myös jäniksen poikasia, pikkulintuja, nilviäisiä, hyönteisiä ja kaloja.
Sanonta ”olla kärppänä paikalla” on osuva, sillä liikkeissään otus osaa olla yliluonnollisen vikkelä.
Uroskärpän pituus on hieman alle 30 ja naaraan noin 20 senttiä.
Kärppä oli kuninkaallisten suosima turkiseläin. Valkoinen ja mustapilkkuinen kärpännahkaviitta on klassikko. Nykyisin kärpällä ei ole enää merkitystä turkiseläimenä.
Kärpästä on käytetty myös nimeä portimo. Pohjois-Pohjanmaan vaakunassa vilistää kuusi talvipukuista kärppää, maakuntanisäkästä. Kärppä löytyy myös Etelä-Pohjanmaan (kolme) ja Pohjanmaan (neljä) maakuntien vaakunoissa. Oulussa Kärpät pelaavat jääkiekkoa.
Kärpän kohtaaminen luonnossa on yleensä aina sattumaa. Siitä tulee hyvä mieli. Vaikka kova peto onkin, kärppä tekee sympaattisen ja virkun vaikutelman.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä